Hannu Mäkelä (teksti) & Kristiina Louhi (kuvitus): Hattu
32 s., Tammi 2001
Olen palannut muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa tästä kirjasta jo sunnuntaina, mutta en sitten ehtinytkään. Maanantaina kaatui netti ja tiistaina en taas ehtinyt, mutta nyt vihdoin olen koneen ääressä. Halusin ehdottomasti esitellä tämän kirjan, koska se teki minuun jonkin asteisen vaikutuksen.
Bongasin tämän kirjan kirjastosta hyllyn päältä, jonne se oli nostettu esille. En edes tiennyt, että Kristiina Louhi on kuvittanut tällaisenkin teoksen, joten oli ilo löytää sattumalta hänen kuvittamansa teos. En paljon edes takakantta vilkaissut, kuvitus riitti vakuuttamaan ainakin minut.
Hattu kertoo ala-asteikäisestä Hannasta, jonka kotitalo myydään ja perhe muuttaa pienempään asuntoon. Hanna joutuu vaihtamaan koulua ja Otto-kissa viedään pois. Tytöllä on vaikeaa ja on kamalaa kohdata se, että kissa on viety pois, lopetettavaksi ilmeisesti. Kamalaa on myös luopua kavereista ja omasta kodista. Mutta sitten Hannan huoneeseen ilmestynyy salaperäinen hattu, joka auttaa tyttöä vaikean ajan läpi. Hattu kommentoi asioita ja on muutenkin juttukaverina, kun kellekkään muulle ei voi kertoa sitä miltä tuntuu.
Kristiina Louhen kuvitus täydentää lämpimästi ja aidosti Hannu Mäkelän empaattista tekstiä. Kokonaisuus on toimiva ja se jää mieleen pitkäksi aikaa. Mäkelä kirjoittaa uskottavasti siitä, miltä lapsesta tuntuu, kun tuttu ympäristö muuttuu ja omaan kotiin tulee asumaan vieraita ihmisiä ja oma huone kuuluu sitten jollekin toiselle lapselle. Uskon, että tästä kirjasta voi olla apua lapselle, joka on samankaltaisen elämäntilanteen edessä. Mäkelä osoittaa teoksessaan, että loppujen lopuksi kaikki alkaa sujua, vaikka välillä olisikin todella paha mieli ja kaikki surettaisi. Ja että äiti ja isä ymmärtävät kyllä, että Hanna ei tahtoisi muuttaa, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei nyt ole.
♠♠♠♠
Kuulostaa mainiolta kirjalta! Aihekin varmasti löytää kiitollisen yleisönsä.
VastaaPoistaUskoisin myös näin. Tällaisille kirjoille on kyllä varmasti tilausta, sillä lapsi pystyy tämänkaltaisten kirjojen kautta käsittelemään oman elämänsä suuria mullistuksia. Aina ei eläinkirjat ja seikkailut riitä.
PoistaHyvä aihe kirjalla. Tuntuu että tällaisia perheen taloustilanteeseen liittyviä aiheita käsitellään lastenkirjoissa turhan vähän. Tuo kissan menetys kuulostaa kyllä erityisen rankalta, hui.
VastaaPoistaJoo, ikään kuin lapsilta haluttaisiin sulkea pois se tosiasia, että rahaa tässä elämässä tarvitaan ja se sanelee monia asioita.
PoistaKissan menetys on tässä mielestäni jotenkin sivuseikkana kuvattu, vaikka se surettikin minua kovasti ja päähenkilöä myös. Ehkä se on tässä teoksessa se muutoksen kaikkein voimallisin elementti, vaikka se onkin jäänyt muiden asioiden varjoon jopa.