Jujja Wieslander (teksti) & Sven Nordqvist (kuvitus): Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja
181 s., Kustannus-Mäkelä 2012
alkup. Stora boken om Mamma Mu och Kråkan 2012
suom. Pirjo Santonen ja Terhi Leskinen
Jujja ja Tomas Wieslanderin ideoima Mimmi Lehmä ja Varis ovat hauska ja verraton parivaljakko, jonka tempauksia erityisesti Viiru ja Pesonen -kirjoista tunnettu Sven Nordqvist kuvituksellaan täydentää tilanteisiin sopivasti, selkeästi ja samalla yksityiskohtaisesti.
Tämä Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja sisältää kaveruksista kertovia kuvakirjoja, satuja sekä hauskoja lauluja ja loruja. Olen nyt viime aikoina tutustunut aika paljonkin näihin kirjoihin, koska tykästyin niihin kovasti luettuani yhden kuvakirjan. Paras kuvakirjoista on mielestäni "Lehmä lukee", joka ei kyllä sisälly tähän teokseen. Mainitsen tässä sen verran, että mikään näistä kuvakirjojen nimistä ei liitä sitä suoraan juuri Mimmi Lehmän hahmoon, vaikka hänestä ja Variksesta ne kertovat. Nämä lastenromaanit ja sadut taas sisältävät aina tuon nimen.
Mimmi Lehmä on ihan omanlaisensa lehmä, joka tekee aina mitä tahtoo. Se laskee liukumäestä, opettelee ajamaan pyörällä ja kiipeää puuhun. Se tanssii jopa balettia ja osaa soittaa puhelimella. Se on utelias, ystävällinen ja rajoja rikkova lehmä, joka ei näe mitään estettä sille, etteikö lehmä voisi leikkiä kuten lapset. Mimmi tykkää seurailla lasten tekemisiä ja ottaa heistä mallia. Varis taas on ystävänsä vastakohta, joka yrittää aina toimia Mimmille järjen äänenä. Hän ei siedä mitään lehmälle epäominaisia temppuja, mutta yleensä hän joutuu kuitenkin tahtomattaankin mukaan Mimmin puuhiin. Varis on hieman yllytyshullu tapaus, joka ei pidä siitä, että hänen kykyjään tehdä jotakin epäillään.
Koska Mimmi ja Varis ovat niin erilaiset, heistä syntyy hauska parivaljakko. Variksen suurieleinen tuohtumus ja hänen halunsa esiintyä erityisen voittamattomana ja viisaana otuksena Mimmin hupsuuden ja viattomien "miksi ei?" -kysymysten vastapainoksi on hauska keino luoda humoristisia seurauksia. Mielestäni Varis on tästä koplasta se hauskempi osapuoli, koska hän on niin huvittava liioittelussaan ja sanavalinnoissaan.
Mielestäni Sven Nordqvistin kuvitus on hyvin onnistunutta, se sopii juuri näihin teoksiin. Joissakin on jopa nähtävissä hieman yhteneväisyyttä Viiru ja Pesonen -kirjojen hahmoihin, mutta se ei liene haitaksi. Näissä kirjoissa on kumminkin niin paljon eroa ja kuvitus on uskollista tekstille. Näitä vanhempia kuvakirjoja katsellessaan huomaa selkeästi, että tyyli on muuttunut ajan myötä paremmaksi. Erityisesti tämän kirjan kansi ja "Lehmä lukee" teosten tyyli on sitä modernimpaa, vaikka viitteitä on havaittavissa aikaisemminkin. Nordqvist käyttää hyvin värejä ja osaa todella asiansa. Tämä kuvitus viehättää niin lapsia kuin aikuisiakin.
Myös teksteissä näkee hienoista tyylin muuttumista ja ideoiden paranemista vuosien myötä. Oma henkilökohtainen inhokkini "Lehmä saa laastarin" on mielestäni tekstinsä puolesta jokseenkin epämiellyttävä, vaikkakin paikoin ihan hauska. Tarina ei vain oikein miellytä ja osassa kohtaa kuvituskin on ihan erilaista kuin toisessa. Esimerkiksi loppupuolen kuvitus on paljon nyky-Mimmin näköisempää kuin alussa. Aika outoa mielestäni.
Tämän kirjan hauskin kuvakirja on varmaankin "Lehmä liukumäessä" ja hauskimmat sadut ovat "Mimmi Lehmä putoaa puusta" ja "Varis putoaa puusta". Etenkin nuo sadut ovat hauskoja ja niiden vähäinen kuvitus on oikein onnistunutta ja hauskan näköistä. Samoin teksti on niissä hyvää, monisyistä, hauskaa ja kielellisesti rikasta.
Tämä teos on mielestäni oivallinen lahjakirja lapselle, joka tykkää lukea. Tämän teoksen parhaita puolia on mielestäni se, että tästä pystyy helposti valitsemaan minkä tarinan milloinkin haluaa lukea ja kuvakirjat sopivat myös lukemista vasta aloittelevalle lapselle. Samoin tämä sopii hyvin luettavaksi yhdessä lapsen kanssa esimerkiksi iltasaduiksi tai muuten vain. Tässä riittää luettavaa useaksi illaksi, jos malttaa lopettaa välillä. Näiden ystävysten seurassa aika rientää ja heidän vaiheitaan seuraa mielellään.
♠♠♠♠
Ihana Mimmi-lehmä! Muistan erityisesti Mimmi-lehmä rakentaa majan, aivan mainio!
VastaaPoistaHaastoin sut muuten omassa blogissani, jos puhtia ja kiinnostusta vastailla riittää :D www.paljoniloakirjoista.blogspot.com
Tuo majanrakennuksesta kertova kirja on kyllä myös hyvä, heh. :D Tämä on yksi osoitus siitä, että Ruotsissa osataan tehdä korkealuokkaista ja hyvää lastenkirjallisuutta. :)
PoistaTartun haasteeseen piakkoin.
Mimmi-lehmä (ja Varis) on ihan mainio! Meillä pikkuväki tykkää siinä missä itsekin :-). Erityisesti nämä kuvakirjat ovat kuopuksemme (4 v.) mieleen. Tämän ison kirjan tahdon meille!
VastaaPoistaSuosittelen! :) Mimmi on kyllä valloittava otus.
Poista