tiistai 12. maaliskuuta 2013

Huckleberry Finnin seikkailut

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
322 s., WSOY 1976, 12.p.
alkup. The Adventures of Huckleberry Finn 1884
suom. Yrjö Kivimies

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni törmännyt pakkoluettamiseen koulussa. Kyllä me seiskalla luettiin Sacharin Paahde koulussa, mutta sitä ei tarvinnutkaan viedä kotiin. Ja toki aikaisemminkin on pitänyt kirjoja lukea, mutta niihin on aina annettu edes kaksi vaihtoehtoa, usein enemmänkin. Nyt korkeakoulussa meille on world literature -kurssilla annettu lista kirjoista, jotka luetaan. Ja tämä oli ensimmäisenä listalla.

Täytyy myöntää, että Huckleberry Finnin seikkailut oli monin verroin parempi kirja kuin odotin. Juuri tuo pakkoluettaminen oli yksi epäilyksen syy, mutta myös se ettei kirjastosta löytynyt tämän uudempaa painosta kyseisestä  teoksesta. Nyt luettani tämän ajattelen, että on oikeastaan aika surullista, että tällainen poikakirjallisuuden merkkiteos on jäänyt unholaan.

Huckleberry Finn on 13-14-vuotias poika, joka karkaa kotoaan ja naamioi oman murhansa. Poika päätyy kulkemaan lautalla pitkin Mississippiä seuranaan karannut orja Jim, jolla on alituisena pelkona kiinni jääminen ja takaisin joutuminen, tai jopa vielä pahempaa: myynti orjakauppiaille. Nämä kaksi ystävystyvät ja kokevat matkan varrella hurjia seikkailuja: lautta törmää höyryalukseen, seuraan lyöttäytyy huijareita, Jim saadaan kiinni ja Huckleberry pyrkii hänet vapauttamaan.

Minulla oli ehkä hieman vaikeuksia saada luotua silmieni eteen se miljöö, jossa Huck ja Jim liikkuvat. Minua välillä suorastaan värisytti ajatus leveästä joesta ja ties mistä kaikesta sen mukana ajelehtivasta. Luonnonvoimat jylläsivät ja piti liikkua yöllä, mikä oli minusta hieman karmivaa: säkkipimeydessähän voi tapahtua mitä tahansa. Luontoa pidin hyvin rehevänä kasvillisuuden puolesta, mutta en oikein siitäkään saanut selvää kuvaa. Talot sentään pystyin hahmottamaan. Miljöö toisaalta loi myös hyvin poikakirjallisuuteen sopivaa seikkailun ja jännityksen tuntua.

Vaikka tämä teos eteneekin verrattain sutjakkaasti, niin minua ärsyttivät jatkuvat vastoinkäymiset, jotka uhkasivat koko ajan tehdä kaiken turhaksi. Se toki nostatti jännitystä ja herätti tiedonjanon, mutta silti se oli turhauttavaa. Toisaalta ilman näitä jatkuvia vastoinkäymisiä tämä teos tuskin olisi ollut näin jännittävä.

Tässä teoksessa on mielestäni paljon enemmän tai vähemmän kätkettyjä viittauksia rasisminvastaisuudesta. Rasismiin suhtaudutaan hieman "ivallisesti" ja monin tapahtumien kautta pyritään osoittamaan, että orjakin on ihminen ja että pitäisi pyrkiä tasa-arvoisuuteen ihmisten kesken. Konkretisoituman näille kuvauksille antaa Jim. En tiedä kuinka moni yläkoululainen sen kykeneen sieltä hahmottamaan, lukevatko he tätä vain seikkailukertomuksena, mutta mielestäni se on yksi tämän teoksen tärkeimmistä sanomista ellei jopa tärkein.

Vaikka tämä teos olikin mielenkiintoinen ja siinä oli hyvä sanoma, niin nämä minua ärsyttäneet asiat ajavat ohi enkä kykene niitä pisteytyksessä täysin sivuuttamaan. Siksi:

♠♠♠½

6 kommenttia:

  1. Mä jouduin niin ikään "pakkolukemaan" tämän(kin) kirjan amerikkalaisen kirjallisuuden kurssille fuksivuonna. En tiedä, johtuiko pakosta vai hieman turhan kireästä aikataulusta (lukuaikaa yksi ilta), mutta en oikein pitänyt kirjasta. Ainoa tarkempi muistikuva on se turhautuminen, mikä Jimin repliikkejä lukiessa valtasi lukijan - mokomat piti suunnilleen lukea ääneen, jotta ne ymmärsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, en enää valita siitä, että meille ei annettu kunnolla aikaa, tuo yks päivä vaikuttaa kammottavalta! :O

      Jimin repliikit olivat välillä vähän epäselviä, mutta toisaalta ne toivat teokseen aitoutta. Suosittelen kyllä kokeilemaan lukemista uudelleen, sillä yleensä aikataulut ja pakkoluetus vaikuttavat niin paljon, että mielipide voisi olla toisissa oloissa ihan toinen. :) Tai kuuntele vaikka äänikirja tai katso elokuva, jos saat sellaisen käsiisi jostakin. :)

      Poista
  2. Olet oikeassa tämä on rasismin vastainen teos, Joe on hieno ihminen. Olet myös oikeassa siinä, että teos on vaikea. Kertojanahan on lähes lukutaidoton lapsi, joten moniin havaintoihin pitää suhtautua lievällä epäluulolla, esimerkiksi henkilöt joita Huck kuvaa vaatimattomiksi ovat täynnä omaa kehua, ja ovat vaativaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että havaintoihin pitää suhtautua lievällä epäluulolla. Yleensä Huckilla oli ihmisistä ihan eri käsitys kuin mitä lukijalle heistä muodostuu. :)

      Poista
    2. Siis Huckin matkaseuralaisen nimi oli tietenkin JIM ei Joe (sinulla oli oikein, itse muistin väärin :)

      Poista
    3. Sattuuhan niitä. :) Piti tosin tarkistaa kirjasta, että olinko todella muistanut nimen väärin, vaikka juuri kirjan luin. :D

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.