Huckleberry Finnin seikkailut

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

322 s., WSOY 1976, 12.p.

alkup. The Adventures of Huckleberry Finn 1884

suom. Yrjö Kivimies

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni törmännyt pakkoluettamiseen koulussa. Kyllä me seiskalla luettiin Sacharin Paahde koulussa, mutta sitä ei tarvinnutkaan viedä kotiin. Ja toki aikaisemminkin on pitänyt kirjoja lukea, mutta niihin on aina annettu edes kaksi vaihtoehtoa, usein enemmänkin. Nyt korkeakoulussa meille on world literature -kurssilla annettu lista kirjoista, jotka luetaan. Ja tämä oli ensimmäisenä listalla.

Täytyy myöntää, että Huckleberry Finnin seikkailut oli monin verroin parempi kirja kuin odotin. Juuri tuo pakkoluettaminen oli yksi epäilyksen syy, mutta myös se ettei kirjastosta löytynyt tämän uudempaa painosta kyseisestä  teoksesta. Nyt luettani tämän ajattelen, että on oikeastaan aika surullista, että tällainen poikakirjallisuuden merkkiteos on jäänyt unholaan.

Huckleberry Finn on 13-14-vuotias poika, joka karkaa kotoaan ja naamioi oman murhansa. Poika päätyy kulkemaan lautalla pitkin Mississippiä seuranaan karannut orja Jim, jolla on alituisena pelkona kiinni jääminen ja takaisin joutuminen, tai jopa vielä pahempaa: myynti orjakauppiaille. Nämä kaksi ystävystyvät ja kokevat matkan varrella hurjia seikkailuja: lautta törmää höyryalukseen, seuraan lyöttäytyy huijareita, Jim saadaan kiinni ja Huckleberry pyrkii hänet vapauttamaan.

Minulla oli ehkä hieman vaikeuksia saada luotua silmieni eteen se miljöö, jossa Huck ja Jim liikkuvat. Minua välillä suorastaan värisytti ajatus leveästä joesta ja ties mistä kaikesta sen mukana ajelehtivasta. Luonnonvoimat jylläsivät ja piti liikkua yöllä, mikä oli minusta hieman karmivaa: säkkipimeydessähän voi tapahtua mitä tahansa. Luontoa pidin hyvin rehevänä kasvillisuuden puolesta, mutta en oikein siitäkään saanut selvää kuvaa. Talot sentään pystyin hahmottamaan. Miljöö toisaalta loi myös hyvin poikakirjallisuuteen sopivaa seikkailun ja jännityksen tuntua.

Vaikka tämä teos eteneekin verrattain sutjakkaasti, niin minua ärsyttivät jatkuvat vastoinkäymiset, jotka uhkasivat koko ajan tehdä kaiken turhaksi. Se toki nostatti jännitystä ja herätti tiedonjanon, mutta silti se oli turhauttavaa. Toisaalta ilman näitä jatkuvia vastoinkäymisiä tämä teos tuskin olisi ollut näin jännittävä.

Tässä teoksessa on mielestäni paljon enemmän tai vähemmän kätkettyjä viittauksia rasisminvastaisuudesta. Rasismiin suhtaudutaan hieman "ivallisesti" ja monin tapahtumien kautta pyritään osoittamaan, että orjakin on ihminen ja että pitäisi pyrkiä tasa-arvoisuuteen ihmisten kesken. Konkretisoituman näille kuvauksille antaa Jim. En tiedä kuinka moni yläkoululainen sen kykeneen sieltä hahmottamaan, lukevatko he tätä vain seikkailukertomuksena, mutta mielestäni se on yksi tämän teoksen tärkeimmistä sanomista ellei jopa tärkein.

Vaikka tämä teos olikin mielenkiintoinen ja siinä oli hyvä sanoma, niin nämä minua ärsyttäneet asiat ajavat ohi enkä kykene niitä pisteytyksessä täysin sivuuttamaan. Siksi:

♠♠♠½