perjantai 1. maaliskuuta 2013

Helmikuun luetut

Taas olisi aika listata kuukauden luetut. Helmikuu tuntui menevän jotenkin ihan käsittämättömän nopeasti, mutta niinhän se aina menee. Helmikuu oli tänä vuonna myös kiireinen kuukausi minulle opiskelujen vuoksi ja pääsin tekemään myös uusia juttuja, joista kirjoitin tänne blogiinikin. Luin lähinnä vain lastenkirjallisuutta ja mukaan mahtuikin vain neljä kirjaa aikuisten puolelta, ja niistäkin yksi oli tenttikirja. Lastenkirjallisuudesta luin kuvakirjoja, runoja ja lastenromaaneja sekä dekkareita. Aika monipuolisesti siis luin loppujen lopuksi.

Koska luin yhden viikonlopun aikana huiman määrän lastenkirjoja, oli loppukuu lukemisen osalta melko hitaanpuoleista. Ei vain jaksanut oikein tarttua kirjaan ja katselinkin iltaisin mieluumin telkkaria tai elokuvia kuin luin. Nyt tuntuu taas, että insipiraatio lukemiseen palaa jo kovaa vauhtia.

Helmikuussa vietin myös syntymäpäivääni, 21 vuotta tuli täyteen. Olen oikeasti monelle ihmetellyt sitä, että minusta ei vieläkään tunnu päivääkään yli 18-vuotiaalta. Jo pelkän luvun "21" kirjoittaminen tuntuu niin hassulta. Ja voiko muka olla totta, että minulla on ollut ajokortti kohta 3 vuotta? Ja että lakkiaisistani tulee kesäkuussa kaksi vuotta? Järkytyn joka kerta, kun huomaan jonkun "pienemmän" saavan ajokortin tai pääsevän ripiltä tai menevän lukioon/ammattikouluun: vain heistä huomaa, että aika kuluu. Itse en mitenkään murehdi sitä, että olen 21-vuotias. Jotkut saavat kauheista ikäkriisikohtauksia jo tässä vaiheessa, mutta minä en. Lähinnä tuntuu vain hassulta. Alla on kuva synttärikakustani. :-)



Nämä kirjat eivät päässeet blogiini asti:
E. Uspenski: Fedja-sedän talvi
Johan ja Päivi Unenge: Bestikset Johanna ja Ulla
Tittamari Marttinen: Elsan ja Eetun tähdenlennot
Heikki Niska: Peikkovaara
Jujja Wieslander: Mimmi Lehmä kiipeää puuhun
J. Wieslander: kuvakirjoja Mimmi Lehmästä
Katri Tapola: Väinämö ja näkymätön naapuri
Annika Eräpuro: Eve Ilves Espanjassa
Martin Widmark: Sirkuksen arvoitus
Jarmo Saarti: Kirjastojärjestelmän hankkijan opas (tuskin kukaan olisi halunnut tästä mitään lukea :D)

Näistä kirjoitin:
Riitta Jalonen & Kristiina Louhi: Revontulilumi
Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat
Julia Hubery: Ripaus keijutaikaa
Mauri Kunnas: Hurja Harri ja pullon henki & Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä
Kari Levola: Kissan koti
Tuula Korolainen: Aaveaakkoset
Mervi Heikkilä: Mansikki ja moni MUU
Disney: Iines - Tunteita ja toilauksia: Amor Ankkalinnassa
Hannu Mäkelä & Kirstiina Louhi: Hattu
Jakob Martin Strid: Jättipäärynä
Tittamari Marttinen: Pastapolkka ja mangotango
Enna Airik: Haavemaa
Anna Jansson: Kadonneet retkirahat
Fredrika Wilhelmina Carstens: Muratti

Haasteista sain vietyä eteenpäin sarjakuvahaastetta yhdellä teoksella sekä 1800-luvun haastetta kahdella kirjalla. Mieleenpainuvimpia lukukokemuksia olivat kätilöiden historiasta kertova Ujostelemattomat sekä kaikki Mimmi Lehmästä kertovat kirjat. Kun miettii oikein kovasti, niin aika moni muukin oli hyvin mieleenpainuva, mutta nämä tulevat ensimmäisinä mieleen. Nopeasti laskien luin 31 kirjaa helmikuussa, jos lasken kaikki Mimmistä kertovat kuvakirjat erikseen. Ja miksen laskisi, erillisiä teoksiahan ne ovatkin. Luku on aika hurja, mutta lastenkirjallisuutta kyllä lukee nopeasti.

Tässä kuussa tulen erittäin todennäköisesti lukemaan paljon näytelmiä. Kirjallisuuspiiriin tulee lukea Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta, mutta aion lukea kaikki Niskavuoret. Olen ne jo kerran lukenut lukiossa ja pidinkin niistä kovasti. Lisäksi aion lukea Minna Canthia ja ehkä viettää jonkinlaista teemaviikkoa tai paria teemapäivää hänen päivänsä kunniaksi. En ole vielä kertaakaan kirjoittanut tänne hänen teoksistaan (en ole niitä kyllä blogini aikana lukenutkaan), vaikka hän on suosikkikirjailijoitani. Lastenkirjallisuuden jätän varmaan hetkeksi aikaa rauhaan, mutta en kyllä takaa mitään. ;) Haasteita olisi tarkoitus myös viedä eteenpäin edes parilla kirjalla.

Oikein hauskaa lukukuuta kaikille!

6 kommenttia:

  1. Ite täytän syksyllä 21 ja ihmettelen nytkin kovasti jo miten aika kuluu. On ihan kauheeta huomata, miten ne ihmiset, joita aina pitää pikkulapsina niin kasvaa ja saa ajokortteja yms. Ite poden vähän ikäkriisiä kun tuntuu että tää kolme vuotta on menny yhdessä hujauksessa. Vastahan minäkin täytin 18 ja sain kortin. Muistan sen kuin eilisen. Ja tuntuu että mitään en oo kerinny tehdä lyhyen elämäni aikana vielä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas tuntuu, että vaikka kolme vuotta onkin mennyt ihan sairaan nopeesti, oon tehnyt sinä aikana paljon kaikkea itseni kannalta varsin merkittävää: päässyt ylioppilaaksi, muuttanut kotoa, päässyt opiskelemaan sitä mitä haluan, tehnyt elämäni ensimmäisen viransijaisuuden jne. Vaan on se silti outoa, että ei itse tajua ajan kulumista ja tuntee itsensä 18-vuotiaaksi ja sitte just noi "pikkulapset" onki yhtäkkiä sen ikäisiä. Ja siinä vaiheessa kun mun pikkuveli täytti 19, niin mulle alkoi edes vähän valkenemaan, että en voi olla enää 18 :DD

      Poista
  2. Täällä kohta 22vee potee myös ikäkriisiä, kun tuntuu että kaikki ikätoverit ympärillä menee naimiisiin ja hankkii lapsia :o Omassa tilanteessa kun ei tulisi vielä kysymykseenkään, niin tuntuu että onko mussa joku vika kun en ole valmis lisääntymään 22-vuotiaana... Mutta onneksi on ilmeisen normaalia tuntea moisia fiiliksiä tässä elämänvaiheessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no minähän en itse kriiseile, pikemminkin päin vastoin. Olen joskus miettinyt, että johtuuko rauhallisuuteni siitä, että esimerkiksi koulussa olen luokkani nuorinta ikäryhmää, kun aloitin heti lukion jälkeen. Kun on näiden parikin vuotta itseä vanhempien kanssa tekemisissä jatkuvasti, niin ehkä se luo kuvaa, että voi kun olen vielä pieni. :D

      Mun kaveripiiristä kukaan ei ole vielä naimisissa tai saamassa lapsia, mutta tutuista kylläkin. Kyllähän se vähän jotenkin hassulta tuntuu, kun ajattelee, että eihän se ja se ihminen ole mua kuin vuoden tai pari vanhempi. Mutta ihmisillä on vain niin eri elämäntilanteet. :)

      Poista
  3. Onnea synttäreistä! Ei kannatakaan ikäkriiseillä vielä, olet supernuori! Itselläkin oli kauhea kiire ehtiä tuossa vaiheessa vaikka mitä. Nyt 32-vuotiaana annan ohjeeksi, että älkää hötkyilkö. Miettikää rauhassa, mitä itse tahdotte elämältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä olen tainnut jo sisäistää tuon rauhallisuuden, kun tuntuu, että eihän tässä ole kiire yhtään mihinkään. :) Joku viisashan on joskus sanonut, että ihminen on sen ikäinen kuin miksi itsensä tuntee. En tiedä pitääkö tuo sanonta nyt täysin paikkaansa, mutta on siinä ainakin totuuden hippuja mukana. :>

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.