maanantai 11. maaliskuuta 2013

Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
203 s., Otava 2012

Olen odottanut lähes hartaasti, että saisin vihdoin käsiini Anna-Leena Härkösen uuden kolumnikokoelman Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia. Nyt se vihdoin tapahtui ja luin tämän tietysti heti, en malttanut jättää sitä hyllyyn odottamaan, vaikka koulujutut vähän painaakin päälle. Tämän kokoelman kolumnit ovat ilmestyneet vuosina 2003-2011 Anna -lehdessä.

Anna-Leena Härkösen kirjoitustyylissä on jotakin täysin vastaansanomatonta. Hän kirjoittaa rohkeasti ja reippaasti, hän ei kaunistele mitään. Silti mikään mitä hän sanoo, ei ala ainakaan minua ärsyttämään lainkaan, vaikka niinkin voisi käydä. Hän perustelee väittämiään huumorilla mutta kuitenkin tosissaan. Härkösellä on selvästi sanottavaa siitä mistä hän kirjoittaa, ihan oikeita mielipiteitä. Ehkä siksi ei mikään rupeakaan ärsyttämään: hän todella on itse sitä mieltä kuin sanoo olevansa. Ja Härkönen ei pelkää paljastaa epävarmuuttaan, vaikka hänellä onkin vahvoja mielipiteitä. Se ehkä on näissä kolumneissa myös sellainen aitouden elementti.

Koska kolumnit kertovat Härkösen omasta elämästä, on niissä ehkä kaikkein eniten tarttumapintaa keski-ikäiselle tai keski-ikäistyvälle lukijalle. Vaikka itse olenkin vasta parikymppinen, niin kyllä minäkin useaan kertaan nyökyttelin ja hykertelin ja tuumasin, että juuri niin, sinäpä sen sanoit. Ehkä juuri Härkösen raikkaat mielipiteet ovat syynä sille, että myös minuakin nuoremmat lukijat ovat löytäneet hänen tuotantonsa ja sen myötä myös kolumnit.

Kielikuvat ja muutenkin koko kieli mitä Härkönen käyttää, on aivan loistavaa. On helppo hypätä mukaan kolumnin tunnetilaan ja aistia mitä kirjoittaja on tuntenut. Kielikuvat ovat niin kekseliäitä, että melkein kateeksi käy ja varmasti naurattaa. Oikeasti vieläkin rupeaa huvittamaan ajatus siitä, että hän sanoo lakanoidensa olevan "yhdessä mytyssä, ryppyisinä kuin Tutankhamonin raato" (s. 112). Härkösellä on todellakin sana hallussa, sitä ei käy kieltäminen.

En oikeasti osaa valita tästä kokoelmasta suosikkikolumniani sen enempää kuin sellaista josta en olisi pitänyt. Ainakin "Elämän tarkoitus", "Terve tikkujalka" ja "Voimattomuus" olivat mielestäni loistavia: tosissaan ja kaksi niistä myös pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. Minä toivoisin, että näitä kolumnikokoelmia tulisi vielä lisää, sillä olen pitänyt niistä kaikista paljon. Tämä kokoelma tuntuu vähän erilaiselta, sillä äitiys on tässä aika isona teemana, mutta Härkönen ei pelkää laukoa totuuksia siitäkään, joten antaa palaa. En kuitenkaan voi antaa täysiä pisteitä, että minulle jää jotakin odotettavaakin. ;)

♠♠♠♠½

4 kommenttia:

  1. Meillä taitaa olla kenties ainakin yksi yhteinen lempikirjailija, jos näistä bloggauksistasi Härkösen teoksista jotain voi päätellä. :)

    Olen myös lukenut kaikki nämä kolumnikokoelmat, enkä kyllä muista seassa olleen yhtään sellaista, josta ei olisi edes jollain lailla pitänyt. Juurikin tuo kieli kaikkine vertauksineen; mahtavaa luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee hyvä me! :D Härkönen tosiaan on suosikkikirjailijoitani, ja etenkin Häräntappoaseen ja kolumnikokoelmat voi lukea vaikka kuinka monta kertaa ikinä kyllästymättä. :) Hän kirjoittaa kyllä niin nasevasti ja käyttää kieltä niin oivallisesti, että lukemisesta ei voi olla nauttimatta, etenkin kun Härkönen taitaa myös huumorin.

      Tämä vuosi on aivan ihana Härkösen faneille: syksyllä ilmestyy uusi romaani, mutta sitä ennen Härkönen on myös kirjan ja ruusun päivän kirjailija. Lienee pakko ostaa jotain tuolloin, jotta saan tuon lyhyen aikaa saatavilla olevan Takana puhumisen taidon myös itselleni. Näitä kahta odotellessa. :D

      Poista
  2. Jep, Häräntappoase kuuluu myös suosikkeihin. :)
    Oi että, pitääpä muistaa nuo! Ilmeisesti tuosta Kirjan ja ruusun päivästä näinkin mainoksen kirjakaupan ikkunassa eilen niin pikaiseen, etten ehtinyt huomata kuin Härkösen kuvan ja nyt jo ehdin unohtaa tarkistaa mistä oli kyse, mutta nythän tuo selvisi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kirjan ja ruusun päivää ei kannata tänä vuonna missata! :D Vaikka poikkeuksellisesti onkin jaossa kahtena vai kolmena päivänä tuo kirja, niin en uskalla jättää viimetinkaan, jos lienee vaikka loppuvat. :O :D

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.