keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Jouluisia tunnustuksia

Tältä näytti lenkkireittini varrella noin vuosi sitten.
Päätin nyt kantaa korteni kekoon, kun kaikilla muillakin on jouluaiheisia päivityksiä tai kivoja joulukalentereita, mutta minulla ei mitään. Siispä paljastan muutamia jouluun liittyviä perinteitäni ja suosikkijuttujani. Tänään hiteli taas vähän lisää lunta ja pakkaspuut on niin kauniita, että väkisinkin alkaa taas joulukuume nousta hälyyttävästi! On muuten vuosilla eroa, sillä tänä vuonna joki alkaa jo olla jonkin verran jäässä ja kävin jopa potkukelkalla kaupassa: en edes muista koska olisin viimeksi kelkkailut, aina on ollut joko lumen puute tai hiekoistushiekkaa tiellä.

Lempparini joululaatikoista on ehdottomasti perunalaatikko. Mitään muita laatikoita ei edes tarvitsisi olla minun mielestäni. Yhtenä vuonna äiti erehtyi ostamaan kyseisen laatikon kaupasta. Ei varmaan tarvitse mainitakaan, että Jonnan joulu oli pilalla. :D

Joulupöytään kuuluu kinkku. Yleensä en ole juuri lihatuotteiden perään, mutta jouluna pitää saada kinkkua. Niin ja rosollin kanssa on pakko olla tarjolla sitä vaalenpunaista kermavaahtoa, muuten se ei ole yhtään sama asia. Meillä kotona tehdään sitä aina vain mun takiani. :D

Mielestäni kauneimpia joululauluja ovat esimerkiksi Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna ja Jouluyö, juhlayö. Olen monena vuonna käynyt joulukonsertissa kirkossa juurikin noiden kauniiden laulujen takia. En pidä niistä radion soittolistoilla pyörivistä uudenaikaisista lauluista, ne on vain sellaista markkinamusiikkia. 

Mä voin sanoa ihan rehellisesti, että lahjojen saaminen on yhtä kivaa kuin niiden antaminenkin. Kaikki aina on niin hyveellisiä ja sanoo, että lahjojen antaminen on kivempaa. Kyllä mulle ainakin tulee hyvä mieli, jos joku mua lahjalla muistaa. En silti välttämättä odota antamiini lahjoihin automaattisesti vastalahjaa, mutta onhan niitä kiva saada.

Tärkein jouluperinne minulle on kynttilöiden vieminen haudoille. Jos pitäisi nyt heti valita jokin perinne mistä en luopuisi ja kaikista muista pitäisi luopua, niin se on sitten tämä. Haluan muistaa aina myös niitä, jotka eivät enää täällä ole. Mitenkään ei käy edes se, että kävisi jo aaton aattona haudalla. Se on aivan eri asia kuin käyminen siellä aattona. Hämärissä se kynttilämeri on myös upea näky.

Inhosin ennen leipomista, mutta nykyään leivon sekä itselleni että koti-kotiini sekä tavalliset ruskeat että vaaleat joulupiparit. Äsken teinkin vaalean taikinan tekeytymään jääkaappiin huomista varten. Teen siis taikinatkin itse.

Joka jouluinen suosikkielokuvani, joka vain on pakko katsoa jossain vaiheessa joulun alla, on Joulupukki ja noitarumpu. Toinen hyvä on Joulutarina. Yksin kotona -elokuvatkin ovat ihan hauskoja, mutta eivät mitään must-katsottavaa. Niin ja ihanaa kun Tonttu Toljanteri -joulukalenteri tulee taas tv:stä, muistan tuon nyt uusintana pyörivän sarjan hyvinkin lapsuudestani. :)

Minulla ei ole joulukalenteria. Ennen oli aina ja monta. Viime vuonnakaan ei ollut, mutta molemmilla kissoillani oli omat kissoille tarkoitetut joulukalenterit, joiden luukuissa oli kissanminttua tai maitonappeja. Tänä vuonna niitä ei taas saanut mistään.

Sain muuten tuon ihan alussa mainitun potkukelkkani pienenä joululahjaksi isovanhemmiltani. Muistan sen todella hyvin, koska se oli yön aikana ilmestynyt meidän terassillemme ja kaiken lisäksi sinä jouluna ei ollut lunta. Arvatkaa olisiko sitä heti halunnut kokeilla, mutta kun ei voinut! Se on ensimmäinen joulu, jonka muistan olleen lumeton. Vuosi oli todennäköisesti 1996, koska minä muistan sen jo itse ja mummukin silloin vielä eli.

Tässäpä näitä vähän oli, heh! :D Hyvää huomista itsenäisyyspäivää myös kaikille! :)

Joulukuuseni viime vuonna.

12 kommenttia:

  1. Kivoja tunnustuksia! Minun yksi jouluisista omituisuuksista on puolestaan se, että rakastan kaupan bataattilaatikkoa. Sitä pitää ehdottomasti olla jouluna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ikinä pongannutkaan kaupassa bataattilaatikkoa, en tiennyt sellaisen olemassaolostakaan. :D

      Poista
  2. Kivoja "joulutunnustuksia"! :) Samaa mieltä joululauluista. Ja taikinat täytyy tietysti tehdä itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että on toinen samalla aaltopituudella minun kanssani! :)

      Poista
  3. En itse käy kirkossa jos ei ole ihan pakko, mutta juurikin noita vanhoja joululauluja on pakko aina päästä laulelemaan. Istuskelen siellä sitten nolona itku silmässä :D Toivottavasti muuten Joulupukki ja noitarumpu tulee tänäkin vuonna, se on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni muukin on varmaan tippa linssissä niitä ihania joululauluja kuunnellessaan. :')

      Minulla on tuo Joulupukki ja noitarumpu omana, ja katsoinkin sen eilen illalla. On se vain aina yhtä hyvä. :D

      Poista
  4. Mahtavuutta! Tällaisia joulutunnustuksia pitäisi kaikkien bloggareiden tehdä. =D Minäkin tykkään leipoa; viime jouluna leivoin sekä tummat että vaaleat piparit alusta loppuun, samoin tortut luumuhilloa myöten tein itse, sitten taatelikakun ja piparipullia... Sen lisäksi värkkäsin parille ystävälle piparilaatikot koristeluineen - niissä meni pieni ikuisuus! - ja tietty piparitalon, toki sen ostin puoleksi valmiina. Tänä vuonna ajattelin ottaa hiemn iisimmin ja leipasta vaan kaneliässiä ja taatelikakun, ehkä suklaisen sellaisen. Piparit ja tortut saavat tällä kertaa tulla pakastealtaasta... =D

    Ihanaa Itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huih, sinäpäs olet ollut oikein ahkera! Tänä jouluna on sitten kyllä lupakin ottaa iisimmin. :D Joulutorttuja minä en sentään tee muuta kuin kaupan valmiista taikinalevyistä ja hillosta. Koulussa piti joskus yläasteella tehdä itse torttutaikina ja niistä oli ärsyttävä yrittää värkätä tähtitorttuja. Menen siis sieltä mistä aita on matalin. :D Suklainen taatelikakku kuulostaa hyvältä, vaikken mikään taatelikakun sydänystävä olekaan. :-)

      Poista
  5. Siis edellinen kisumme hullaantui viime jouluna tuosta kissaojen joulukalenterista. Edellisjoulu jäi kuitenkin kisun viimeiseksi, joten ihanaa että se sai kalenterinsa edes kerran. Tänä vuonna ostin kalenterin uudelle kisupennullemme mutta rontti ei syö maito- tai kissanminttunappeja! Niinpä on eroja kissoissakin, näköjään ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kissoille kyllä maistuu etenkin nuo minttunapit. Viime vuonna oli huvittava seurata niiden ilmeitä, kun ne tuli ihan nenät kiinni kalenteriin luukkua avattaessa ja voi surku jos siellä olikin maitonappeja: minttua kun teki mieli. Naama nyrpyllä niitä sitten mussutettiin. :D Tuo nuorempi kissa on kyllä niin hassu, kun ei se varmaan edes ehtinyt maistaa kunnolla mitä söi, kovalla himolla vain veteli minttunapit naamaansa. :'D Ja aikaisempina vuosina oli niin, että vanhempi söi aina maitonapit ja nuorempi minttunapit, koska toinen ei tykännyt toisista ja toinen toisista. :D

      Olen muuten kuullut, että kissoilla on sellainen "kissanmintunhimogeeni", joka siis saa ne hullaantumaan kissanmintusta ja -minttuun. Ehkä teidän kissalla ei ole sitä geeniä tai sitten se on niin pieni, että makuhermot eivät ole jalostuneet kissanherkun perään. ;)

      Poista
  6. Kivoja tunnustuksia! Ja hienoa, että joku uskaltaa sanoa ääneen sen, mitä kaikki muut ajattelevat kuitenkin edes sydämessään: kyllä se lahjojen saaminen on vähintään yhtä mukavaa kuin niiden antaminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! ;D Enpä ole kyllä ikinä kuullut kenestäkään, joka olisi jättänyt lahjan vastaanottamatta tai olisi pahastunut lahjan saatuaan. :D

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.