Mauri Kunnas: Onnin paras joululahja / Tassulan tarinoita
27 s., Otava 2003. 2. p.
Oikeasti kuinka homeaivo voin olla, kun olin unohtanut edes omistavani tämän kirjan. Katsoin kaappiin (Kunnakset eivät kokonsa vuoksi mahdu hyllyyn) reilu kuukausi sitten ja huomasin tämän. Olen kyllä lukenut tämän aikaisemmin, mutta sitten tyystin unohtanut, sillä minuun ovat jotenkin kolahtaneet enemmän Koiramäki -sarjan teokset. Onnin paras joululahja on Tassulan tarinoita -sarjan toinen teos.
Onnin paras joululahja kertoo upporikkaan perheen ainoasta pojasta Onnista, joka saa joka joulu valtavasti lahjoja. Kuitenkaan poika ei ole iloinen ja onnellinen eivätkä lahjat jaksa kiinnostaa. Tänä jouluna kuitenkin Herra Hakkarainen onnistuu unissakävelysekoiluillaan tekemään jotakin, mikä saa hymyn apaattisen Onni-pojan huulille: ja poika saa parhaan joululahjansa ikinä.
On hämmästyttävää miten lyhyessä kirjassa Mauri Kunnas onnistuu luomaan kokonaisen hauskan sattumusten sarjan ja etenkin teoksen lopussa sattumukset naurattavat. Mielestäni on aika harmi, että Kunnaksen joulukirjoista puhuttaessa tätä ei usein mainita vaan joulupukki -aiheiset kirjat saavat enemmän huomiota ja niistä etenkin niin ikään loistava Joulupukki ja noitarumpu (vaikka en olekaan sitä ikinä lukenut, elokuvan nähnyt sitäkin useammin).
Kuvitus on jälleen kunnasmaisen onnistunutta ja olenkin oppinut kiinnittämään enemmän huomiota kuvakirjojen kuvitukseen, sillä opin hieman uutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssilla. Siksi tuntuukin, että sain kuvituksesta vielä enemmän irti kuin aikaisemmin, jolloin jo pidin Kunnaksen kuvitusta onnistuneena.
Mielestäni Kunnas onnistuu hyvin sisällyttämään tähän tarinaan sellaisen ytimen, jonka moni nykyajan joulumarkkinoiden huumassa unohtaa: ei se lahjan hinta tai niiden määrä, vaan ajatus lahjan takana, se että lahja on juuri saajalleen tarkoitettu.
Onpas taas vaikea antaa arvosanaa, mutta eiköhän tämä osu lähelle:
♠♠♠♠
Luin tämän juuri äskettäin ja pidin todella. On aivan totta, että lyhyessä ajassa Kunnas saa kasaan monia hauskoja juttuja ja se on juurikin se seikka, miksi mm. Kunnasta tykkään lukea niin itse kuin myös lapsille.
VastaaPoistaVarsinkin tarinan sanoma, joulun ei pitäisi olla materian juhlaa, on juuri sellainen, joka toivottavasti laittaa lukijansa ajattelemaan joulun perimmäistä merkitystä.
Juuri tuo sanoma tässä kirjassa onkin viehättävää, vaikka itse kirjoitinkin vain tuosta lahjan saajan ajattelemisestä. :) Mielessä oli kumminkin tuokin. :D Mukavaa että joku toinenkin on noteerannut tämän teoksen. :)
Poista