Salaista rakkautta Kaunisjärvellä

Eevi Iisakkila: Salaista rakkautta Kaunisjärvellä

Kaunisjärvi 2

Into-kustannus 2026

Kuuntelin viime keväänä Eevi Iisakkilan Kaunisjärvi-sarjan ensimmäisen osan Majatalo omenapuiden katveessa. Pidin siitä todella paljon niin miljöön, henkilöhahmojen kuin juonenkuljetuksenkin osalta. Jäin silloin odottamaan sarjalle jatkoa, mutta kun sitä sitten saatiin, en meinannut millään saada tartuttua tähän. Ehdin nimittäin lukemaan parikin melko tyrmäävää arviota tästä ennen kuin sain kirjan käsiini, joten ei ihan ollut into huipussaan enää siinä kohtaa.

Lukeminen alkoi vähän takkuisissa merkeissä, mutta pyrin pitämään mieleni avoimena ja unohtamaan vastikään syntyneet kriittiset ennakko-odotukseni. Onneksi tein niin, sillä tykkäsin myös tästä kirjasta. Ei tämä juonellisesti ole mitenkään poikkeuksellinen tai yllättävä, mutta en sellaista oikeastaan odottanutkaan. Päähenkilö Vaula on kuitenkin niin kiva hahmo, että se jo itsessään laittaa kääntämään sivua. Päähenkilön ansiosta juonesta muodostuukin mukava ja helppo, hyvin etenevä ja kodikas lukukokemus.

Vaula on eronnut puolisostaan, mutta asuu tämän kanssa edelleen samassa pihapiirissä paritalon pienemmässä puolikkaassa. Ratkaisu on käytännöllinen ja helppo etenkin heidän tyttärensä kannalta. Samaan aikaan Vaula kokee jääneensä itse hieman pysähdyksiin omassa elämässään. Jonnella on uusi parisuhde ja urasuunnitelmia, kun taas Vaula itse etsii vielä uutta suuntaa. Ei ole helppoa rakentaa uutta, kun menneisyys on vielä liian lähellä.

Vaula on mielestäni kivan tasapainoinen ja aito hahmo. Hänen hahmonsa on hyvin inhimillinen epävarmuuksineen ja pelkoineen. Vaula ei ole sellainen rempseä sankaritar, joka tuosta vain kääntäisi uuden sivun elämässään, mutta hänestä kuoriutuu kuitenkin todellinen oman elämänsä päähenkilö. Pidin erityisesti siitä, miten rauhassa ja pala kerrallaan Vaula alkaa löytää uusia polkuja elämäänsä. Erityismainintana haluan nostaa esille Vaulan käsityöharrastuksen, josta lukemisessa oli jotakin todella rauhoittavaa. Ja romantiikkaakin on tietysti ilmassa, kuten kirjan nimikin antaa olettaa.

En ehkä lumoutunut tästä jatko-osasta samalla tavalla kuin ensimmäisestä, mutta samoja tuttuja hyviä aineksia on molemmissa. Mielelläni palaisin vielä Kaunisjärvelle, mikäli jatkoa saadaan. Syksyllä Iisakkilalta on tulossa historiallisen Avainkukan kartano -sarjan avaus, joka lupaa romantiikkaa Jane Austenin hengessä.

Tripsteri-matkaopas: Skotlanti

Eeva Simola: Skotlanti, Tripsteri-matkaopas

Readme 2023, uusintapainos

Matkustimme puolisoni kanssa huhtikuun lopussa muutaman päivän lomalle Skotlantiin. Halusin tietyisti tutustua kohteeseen tarkemmin jo ennen matkaa ja koska kirjat ovat minulle ominaisia tiedonlähteitä, valitsin luettavakseni mahdollisimman tuoreen matkaoppaan. Tripsteri-sarjan Praha-opas oli viime keväänä mieluisa paketti, joten oli mukavaa, että samasta sarjasta löytyi oma kirja myös Skotlannille.

Kun matkaopas kantaa kattavaa nimeä "Skotlanti", on lukijalla lupa odottaa kattavaa lukupakettia. Sellainen tämä kirja todella on. Simola käy kirjassaan läpi olennaisimmat kaupungit ja jakaa niistä parhaat menovinkit ja ruokatärpit, tutustuttaa lukijan Skotlannin historian keskeisiin käänteisiin ja kuvaa luontoa ja elämänmenoa. Kokonaisuus on selkeästi jäsennelty ja todella monipuolinen.

Tutustuimme matkallamme Edinburghin lisäksi Stirlingiin ja Invernessiin, josta jatkoimme vuokra-autollamme matkaa edelleen Loch Nessille. Ylämaiden luontoa oli upea päästä näkemään livenä! Itselleni mieluisin näistä kaupungeista oli historiantäyteinen Stirling, jonne päädyimme etupäässä tämän kirjan ansiosta. Stirlingin linna on mielestäni huomattavasti elämänmakuisempi ja kiinnostavampi nähtävyys kuin Edinburghin linna, mutta kaupunki oli muutenkin viehättävä paikka.

Tässä kirjassa on kivasti erilaisia menovinkkejä, joten monenlaisille matkaajille löytyy kyllä tärppejä. Minulle ei jäänyt suurta paloa päästä uudelleen Edinburghiin, mutta kirjassa oli kyllä muutama aika kiinnostava museovinkki, jotka jäivät katsastamatta. Invernessissä kävimme tutustumassa kirjassa mainittuun antikvariaattiin, jossa on kuvattu Harry Potterin kirjastokohtauksia. Tuo kohde olisi luultavasti jäänyt näkemättä ilman tätä kirjaa. Jos joskus matkustamme uudelleen Skotlantiin, voisin napata tämän matkaoppaan jälleen mukaan.

Rääppöö: Saunavaltaistuin ja muita novelleja

Axel Åhman: Rääppöö - Saunavaltaistuin ja muita novelleja

S&S 2025

alkup. Klein, 2020

suom. Katriina Huttunen

Luin maaliskuussa Axel Åhmanin novellikokoelman Rääppöö: Saunavaltaistuin ja muita novelleja, joka oli kyllä varsin hyvä lukupaketti. Novellit sijoittuvat niin sanotusti miesten maailmaan ja kuvaavat arkista elämää, kasvamisen vaikeutta ja sosiaalisia koodeja, jotka ratkaisevat jokaisen aseman porukassa. Novelleja värittää pohjalainen puheennuotti, joka on itselleni tuttu ja siksi mieluinen.

Tässä novellikokoelmassa on monipuolinen hahmokuvasto, joka on siitä mainio, että hahmojen kautta poraudutaan siihen ääneenlausumattomaan sosiaaliseen koodistoon, joka ratkaisee olennaisen paljon. Hahmot ovat toisinaan jopa lähes liioiteltuja karaktäärejä, mutta kuitenkin hyvin tunnistettavia sellaisia.

Osa novelleista on mielestäni hyvinkin tarkkanäköisiä ja osuvia. Tragikomiikka on vahvasti läsnä monessakin hetkessä.  Itselle jäi erityisesti mieleen Hirvijahdissa tapahtuneet asiat, mutta myös yritys miellyttää isää ja taistella työkalupakin kanssa (Työkalupakki). Lisäksi itsekkäänä tunnettuun johtajaan liittyvät novellit Kunnanisä ja Voileipäkakku olivat mielestäni mainioita ja kenties jopa kokoelman paras taidonnäyte tragikomiikasta.

Sinä et tiedä minusta mitään

Jyri Paretskoi: Sinä et tiedä minusta mitään

Karisto 2026

Shell's Angles -kirjojen fanina ja useimmat K15-sarjan kirjatkin lukeneena minulle oli mieluisa uutinen, että Jyri Paretskoilta ilmestyy uusi nuortenkirja. Sinä et tiedä minusta mitään on kokoelma kertomuksia nuorista erilaisissa ja monesti myös vaikeissa elämäntilanteissa. Kertomukset nivoutuvat yhteen ja monesta keskeisestä henkilöstä näyttäytyykin sitä kautta eri puolia.

Kirjan ydinsanoma, jopa opetus on, että toisen ihmisen sisimpiä tuntoja ei voi nähdä päällepäin. Sinä et tiedä minusta mitään. Jokaisella on omat epävarmuutensa, vaikeutensa ja haaveensa. Taustalla voi olla kipeitä kokemuksia ja ihminen voi horjua niin reunalla, että joutuu tekemään ratkaisuja, jotka ovat vastoin heidän periaatteitaan. Juuri tällaisissa tilanteissa tämän kertomuskokoelman nuoret ovat. Joku on pahoissa veloissa ja etsii epätoivoisesti ratkaisua. Toinen suree kuollutta tyttöystäväänsä. Yksi tuntee olonsa yksinäiseksi ja vertaa itseään muihin. Ja se, jolla näyttäisi olevan kaikkein helpointa, kantaa suurta tuskaa hiljaa yksinään.

Pidin tästä kirjasta. Paretskoi kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Aihepiiri on kuitenkin sellainen, että sujuvalukuisuudestaan huolimatta tätä ei pysty lukemaan yhdellä istumalla. Ihan hyvä niin, koska silloin jää tilaa ajatuksille ja pohdinnoille, ja niitähän herää. Kirjan lopusta löytyy keskustelukysymyksiä, kullekin kertomukselle omansa, jotka tukevat jatkopohdintoja.

Uskon vahvasti, että tästä tulee kehkeytymään ainakin yläkouluihin vakiolukemistoa. Kertomusten keskiössä on niin monenlaisia nuoria ja monenlaisissa tilanteissa, että niin samastumispintaa kuin silmien avautumistakin on tarjolla melkoiselle lukijajoukolle.

Tinna

Satu Rämö: Tinna

Hildur-sarjan 5. osa

WSOY 2025

Satu Rämön Hildur-sarjan viides osa Tinna on mielestäni paras tähän mennessä. En oikein osaa edes tarkemmin sanoa miksi niin on, mutta ainakin Tinna on jännittävämpi kuin edelliset osat, joten ehkä syy on siinä.

Syrjäisestä laaksosta löytyy korppien runtelema ruumis. Kuolema näyttää tapaturmalta, mutta vaisto sanoo Hildurille toisin. Tapauksessa on jotakin tuttua ja lopulta yksi yksityiskohta johdattaa Hildurin oivalluksen äärelle. Samalla hän joutuu kohtaamaan myös oman menneisyytensä, sillä jäljet johtavat hänen uransa alkuaikoihin  Reykjavikissa. Myös Tinnan menneisyydessä on omat painolastinsa, joiden selvittämiseen hän pyytää Hildurilta apua.

Tässä kirjassa rikosjuoni kietoutuu mielenkiintoisella tavalla eri vuosikymmenille ja islantilaisen mytologian ympärille. Tykkäsin tosi paljon tämän kirjan eri juonisäikeistä, ja aivan erityisesti pitää mainita se, että nyt päästiin kunnolla kurkistamaan Hildurin ihan omaan menneisyyteen eikä hänen menneisyyteensä osana perheensä vaiheita. Kiinnostavaa oli myös se, miten Hilduria ja heidän yhteistä perhehistoriaansa kuvattiin nyt Tinnan näkövinkkelistä. Se tuo heihin kaikkiin uusia ulottuvuuksia.

Jännityskertoimia tässä riitti aiempia osia enemmän ja muutaman kerran tilanne tiivistyi jopa siinä määrin, että huomasin kiihdyttäväni lukuvauhtiani ja kiitäväni "hermostuneena" rivejä eteenpäin. Tämän jälkeen syksyllä ilmestyvän Dísan ylle kasautuu kyllä paljon odotuksia. Pääsin jo sen varausjonoon aika hyviin asemiin, joten syksylle on jo tiedossa jotakin mitä odottaa kirjarintamalta.

Lukupiirikirja: Ei enää Eddy

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Tammi 2019

alkup. En finir avec Eddy Bellegueule, 2014

suomentanut Lotta Toivanen

Luimme maaliskuun lukupiirikirjana Édouard Louisin omaelämäkerrallisen romaanin Ei enää Eddy. Se näkyi suomeksi ilmestyttyään paljonkin minun somesyötteissäni samoin kuin Louisin myöhemmin ilmestyneet teokset, mutta ei ole kyllä tullut ennen tätä tutustuttua yhteenkään niistä. Tämän kirjan perusteella voisin lukea häneltä muitakin teoksia, mutta en ihan heti perään. Ei enää Eddy ei nimittäin päästä lukijaansa helpolla.

Kyseessä on siis omaelämäkerrallinen romaani, joka kuvaa nuoren Eddyn kasvuvaiheita lapsesta teini-ikäiseksi. Teos lähtee liikkeelle kiinnostavasti, oikein nykäisee mukaansa. Teksti on hyvää ja alun teemat todella kiinnostavia. Eddy kokee jo varhain erillisyyttä omasta perheestään, sillä hänen arvomaailmansa on rakentumassa aivan toisenlaiseksi. Perhe elää köyhyydessä ja niin heitä kuin muitakin ihmisiä Eddyn lähipiirissä vaivaa tietynlainen näköalattomuus. Ylisukupolviset taakat estävät tavoittelemasta toisenlaista elämää. Kouluttamattomuus ja raskas tehdastyö ovat edessä jokaisella.

Eddy kokee erillisyyttä muista myös orastavan homoseksuaalisuutensa vuoksi. Se on tärkeä teema, mutta minun mielestäni seksuaalisen heräämisen kuvaus oli paikoin liiankin räikeää ja tarpeettoman suoraa ja yksityiskohtaista. Lukupiiriläisistä moni sanoi kokeneensa samoin. Nuori Eddy tekee kaikkensa "parantuakseen" homoudesta, mutta ei se tietenkään auta. Yksi lukupiiriläisistä totesi todella osuvasti, että tämä kirja pitäisi luetuttaa kaikilla niillä, jotka ajattelevat, että homoseksuaalisuus on asia, josta voi jotenkin parantua. Olen samaa mieltä.

On helppo nähdä miksi tämä teos on ollut niin kohuttu ja ravisteleva, mutta muuten tämä ei suinkaan ole mikään helppo lukupala. Alle 200 sivua, mutta niin mieleenpainuva ja ajatuksia herättävä. Minua kiinnostaisi kyllä lukea ainakin Louisin isästään ja äidistään kirjoittamat teokset.