Meren ja veren liitto

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto

Gummerus 2024

Luin joskus nuorempana melko aktiivisesti Päivi Alasalmen tuotantoa, mutta nyt ehti tulla monen vuoden tauko Riivattujen ja Meren ja veren liiton välille. Sudenraudat kyllä kiinnostaisi myös lukea.

Meren ja veren liitto sijoittuu pitkälti Hailuotoon ja kuvaavat isonvihan aikaan syyskuussa 1714 koettuun murhaperjantaihin, jolloin 200 kasakkaa rantautui saarelle ja tappoi käytännössä jokaisen, jonka kiinni sai. Saarella oli asukkaiden lisäksi paljon mantereelta pakoon lähteneitä, joiden oli tarkoitus jatkaa matkaa edelleen turvaan Ruotsin puolelle. Alasalmen romaanissa keskiössä on nuori Christina, joka on lähetetty kotipappilastaan saattajineen kohti turvaa.

Ihan aluksi minusta tuntui, että kirja saattaa jäädä jopa kesken. Tarina kuitenkin alkoi varovaisesti viedä mukanaan ja pakomatkan alettua kerronta muuttui vetävämmäksi. Mielestäni Alasalmi kuvaa onnistuneesti pakolaisten matkaa ja sitä, miten pelokkaat ja vailla vaihtoehtoja olevat ihmiset ajautuvat välillä äärimmäisiin tekoihin. Tapahtumat Hailuodossa hän kuvaa aidon tuntuisesti pakokauhulla mässäilemättä. Christinan vaiheiden ohella oikeastaan yhtä jännittävää oli seurata hänen enonsa, Ruotsin sotaväkeen kuuluvan Matthiaksen vaiheita, kun hän pahoin loukkaantuneena saapuu varoittamaan sisarensa perhettä ja jatkaa sitten matkaa kohti omia joukkojaan.

Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että pidin tästä kirjasta paljon, vaikka se onkin verinen ja täynnä uhkaavaa vaaraa. Minulle Hailuodon murhaperjantai oli aivan uusi asia, tai en ainakaan muista kuulleeni siitä aikaisemmin, vaikka ajanjakson vaarallisuus ja mielivaltaisuus ovatkin toki tiedossani olleet. Katsonkin Alasalmelle erityiseksi ansioksi sen, että hän romaanissaan tarttui tähän aiheeseen. On tärkeää, että muistamme historian.

Muualla blogeissa:

Kirjojen keskellä

Kammottava totuus

Camilla Sten: Kammottava totuus

Rebecca Lekman 2

Bazar 2024

alkup. En giftig sanning

suomentanut Hanna Arvonen

Luin kesällä Camilla Stenin kriminaalipsykologi Rebecca Lekmanista kertovan sarjan avausosan Vaarallinen taito, joka kyllä juonellisesti oli ihan sujuva, mutta jätti silti ehkä hienoisen pettymyksen maun. Olin nimittäin odottanut aika paljon Stenin aiempien jännityskirjojen perusteella. Olikin iloinen yllätys huomata, että tämä Kammottava totuus piti saada heti selville = vei mennessään.

Nuori koomikko Lina löytyy murhattuna kotoaan. Poliisi ja media ovat oitis vakuuttuneita poikaystävän syyllisyydestä, vaikka oikeus hänet vapauttaakin syytteistä. Neljä vuotta myöhemmin mies yrittää yhä epätoivoisesti vakuuttaa syyttömyyttään ja puhdistaa maineensa. Hän ottaa yhteyttä Rebecca Lekmaniin, joka ottaa toimeksiannon vastaan ja ryhtyy selvittämään Linan murhaa.

Kilpailu etenkin vasta alalle pyrkivien koomikoiden kesken on kovaa, mikä pakottaa tulokkaat heittäytymään täysillä. Vanhoja tallenteita katsoessaan Rebecca huomaa, että Lina on esiintymisillään saattanut loukata läheisiään, mikä vain vahvistaa käsitystä poikaystävän syyllisyydestä. Melko pian tutkimuksensa aloitettuaan Rebecca saa myös selville, että Linalla oli salaisuuksia, jotka saattoivat olla hänelle vaarallisia. Se saa hänet vain entistä vakaammin päättämään, että totuus on kaivettava esiin. Linan on aika saada oikeutta.

Kammottava totuus oli loppuratkaisultaan yllättävä. Olin jo pariin kertaan melko varma syyllisestä, mutta erehdyin. Rikostutkimuksen ohella seurataan Rebeccan tasapainoilua omassa elämässään. Ikääntyvät, mutta etäiset vanhemmat pidättelevät häntä Ruotsissa, mutta samaan aikaan liitto Bostonissa asuvaan puolisoon säröilee entisestään. Ratkaisujen aika on vielä tulossa.

Lukupiirikirja: 10 haavaa Amerikan sydämessä

Anna-Sofia Berner: 10 haavaa Amerikan sydämessä

Otava 2024

Luimme jo joulukuun lukupiirikirjana Anna-Sofia Bernerin tietokirjan 10 haavaa Amerikan sydämessä, mutta kirjoittaminen siitä on jäänyt. Jotenkin halusin kovasti yrittää tehdä oikeutta tälle kirjalle, josta me piiriläiset olimme pitäneet ja joka tarjosi meille niin paljon aihetta niin omiin pohdintoihin kuin yhteiseen keskusteluunkin. Itse ihmettelin miten tämä ei ollut Tieto-Finlandiassa ehdokkaana, sillä mielestäni tässä olisi ollut siihen ainesta.

Helsingin Sanomien entinen Washingtonin-kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Berner kuljettaa lukijansa amerikkalaisuuden ytimiin. Hän tekee perusteellista työtä kuvatessaan kirjaan valikoituneita aiheitaan. Niitä on 10, ihan kuten kirjan nimi antaa odottaa. Kuten yhteiskunnassa yleensä, mikään asia ei ole täysin irrallinen, vaan niillä on aina vaikutusta toisiinsa. Bernerin valikoimat aihepiirit ovat väestö, politiikka, raha, rasismi, uskonto, media, väkivalta, ilmastonmuutos, sota ja vapaus.

Käsittelimme tätä kirjaa lukupiirissä aiheosio kerrallaan tehden nostoja niistä asioista, jotka olivat yllättäneet tai herättäneet ajatuksia. Kuten viereisestä kuvasta näkyy, olin ahkerasti laputtanut omia huomioitani, sillä niitähän riitti niin, että osa olisi unohtunut ilman merkintöjä. Kun kyseessä on kirjastolaina, joudun haikein mielin keräämään lappuseni pois.

Bernerin teoksen suurimpia ansioita on mielestäni se, miten hän saa tavallisen amerikkalaisen äänen kuuluviin. Hän on tutkinut asioita ja peilaa niitä siihen vahvaan historialliseen viitekehykseen, joka amerikkalaisessa yhteiskunnassa on kaiken taustalla. Hän hallitsee lähteet, mutta ei tyydy pelkästään olemassaolevaan tietoon, vaan etsii lukuisia haastateltavia ja pyytää heitä kertomaan elämästään ja ajatuksistaan. Siihen Bernerillä onkin verrattain hyvät verkostot, onhan hän itsekin asunut Yhdysvalloissa ja kerryttänyt ensikäden tietoa sikäläisestä elämänmenosta. Haastattelut ja aito amerikkalainen ääni ovat mielestäni hyvin kiinnostavia.

Tämän kirjan myötä ymmärrän ehkä hieman paremmin amerikkalaista ajatusmaailmaa, jonne toki sinnekin mahtuu erilaisia näkökantoja ja elämäntyylejä. Niillekin Berner mielestäni antaa kirjassaan sijaa. Ehkä hieman huvittavia ristiriitaisuuksiakin tuli bongattua, kuten esimerkiksi se, miten väestörekisteri heikentäisi amerikkalaisten mielestä yksityisyyden suojaa. Samaan aikaan sosiaalinen media on monen arkipäivää ja asioita jaetaan siellä huoletta. Ei niin huvittavaa on puolestaan se, että hyvinvointivaltion tutut yhteiskunnalliset turvaverkostot auttavat eniten jo muutenkin hyvin pärjääviä esimerkiksi verohelpotusten muodossa.

Hämmästyin tätä kirjaa lukiessani sitä, miten sokeasti amerikkalaiset tuntuvat uskovan karismaattisia puheita, mikä näkyy eritoten politiikan saralla. Valtaan nousevat ne, jotka parhaiten vetoavat kansan syviin riveihin. Yllättävää oli myös huomata, miten kyselytutkimusten mukaan yli puolet amerikkalaisista on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Toki monet myös luottavat Jumalan tahtoon siinä asiassa. Kiinnostavaa kuitenkin on, että huoli ylipäätään on olemassa, sillä monesti amerikkalaisista välitetään täysin piittaamatonta kuvaa.

Pysähdyttävin kohta puolestaan liittyi aborttioikeuteen. Bernerin haastattelema aborttioikeutta puolustava lääkäri Andrea Gallegos totesi (s. 148), että "Kyse ei ole elämän suojelemisesta -- koska jos olisi, Yhdysvalloissa olisi tiukemmat aselait, kattava terveydenhuolto ja pienempi äitiyskuolleisuus. Elämän sijaan kyse on vallasta ja kontrollista.". On lähes tyrmäävää kohdata näin suoraan se ristiriita, joka lainsäädännössä on.

Yhdysvallat on kiinnostava maa, ja 10 haavaa Amerikan sydämessä on kiinnostava kirja. Suosittelen tätä kirjaa paitsi lukupiireille myös kaikille niille, jotka haluavat lukea tiiviin mutta ansiokkaan peruspaketin amerikkalaisuuden ytimestä.

Alaskan taivaan alla

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

WSOY 2021

alkup. The Great Alone, 2021

suom. Marja Helanen

äänikirjan lukijana Liisa Pöntinen

Kuuntelin joulukuussa Kristin Hannahin upean 1970-luvun Alaskaan sijoittuvan romaanin Alaskan taivaan alla. Pidin kirjasta aivan valtavasti ja se onkin minulle yksi vuoden 2024 mieleenpainuneimmista kirjoista. Teos on huikea tarina selviytymisestä, ei pelkästään Alaskan karun kauniissa ympäristössä vaan myös ihmismielen synkimpien sävyjen ottaessa vallan.

Ernt Allbright on Vietnamin sodan veteraani, joka on palannut kotiin traumatisoituneena. Hän ei ole enää se mies, johon Cora nuorena rakastui, mutta sekin puoli miehestä vielä löytyy. Ernt haluaa perheelleen uuden alun ja päättää muuttaa vaimonsa ja Leni-tyttärensä kanssa Alaskaan, halusivat nämä sitä tai eivät. Vastoin odotuksia Alaskan pitkä valoisa kesä saa paikan tuntumaan onnelliselta uudelta alulta, oikealta mahdollisuudelta muutokseen. Vaan siinä missä kesä on valoisa ja pitkä, on talvi sitäkin synkempi ja karumpi. Pimeydessä Erntin traumat heräävät ja saavat Coran ja Lenin pidättelemään hengitystään.

Vaikka perhe-elämä väkivaltaan taipuvaisen ja dominoivan isän kanssa on kaikkea muuta kuin turvallista, Alaskaa Leni rakastaa. Vastoin kaikkia odotuksiaan hän kokee olevansa siellä enemmän kotonaan kuin missään muualla aiemmin. Hän saa siellä jopa ystäviä, joista tosin kaikki eivät ole isän mieleen. Ei varsinkaan Lenin ikätoveri Matthew Walker, jonka isää Lenin isä inhoaa. Turvaa tuo kyläkauppaa pyörittävä entinen juristi Iso-Marge, joka osaa taitavasti auttaa Leniä ja Coraa loukkaamatta silti suoraan Erntiä.

Alaskan taivaan alla on ahdistava ja sydämeen käyvä tarina ja hieno lukuromaani. Käsittelemättömät sotatraumat vaikuttavat koko Allbrightien perheeseen dramaattisesti ja kauaskantoisesti heittäen varjonsa kaiken hyvän ja onnellisen ylle. Pidin Lenin hahmosta todella paljon ja Alaskan luonnon kuvaus on kerrassaan kaunista. Tämän perusteella haluan kyllä tutustua myös Hannahin muuhun tuotantoon.

Sinusta kaikki alkoi

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi

HarperCollins Nordic, 2015

alkup. Here's Looking at You, 2013

suomentanut Anja Lindqvist

lukijana Pinja Flink

Mhairi McFarlanen teoksista on vuosien saatossa muodostunut minulle luottoviihdettä. Tykkään hänen hahmoistaan, huumoristaan ja kirjoitustyylistään, jotka yhdessä muodostavat mukaansatempaavia kertomuksia. Sanotaan kuitenkin, että poikkeus vahvistaa säännön, ja McFarlanen tuotannossa Sinusta kaikki alkoi on kai sitten se poikkeus.

Sinusta kaikki alkoi kertoo kolmekymppisestä Anna Alessista, joka tunnustautuu romantikoksi. Nettideittailun myötä hän kohtaa mitä erikoisempia kumppanikandidaatteja, mutta ei hän silti ole menettänyt uskoaan rakkauteen. Vaikka rakkausrintamalla on vastatuulta, työssään historioitsijana Anna menestyy ja työstään hän myös pitää. Hän elää mukavaa ja oikeastaan myös onnellista elämää, kunnes menneisyys muistuttaa itsestään James Fraserin muodossa.

Anna oli kouluikäisenä ylipainoinen ja muutenkin erilainen kuin muut, mikä johti siihen, että kiusaajat ottivat hänet hampaisiinsa. Kouluvuosien jälkeen Annan ulkonäkö on muuttunut ja hän on saanut uutta itsevarmuutta, mutta koulukiusaamisen jättämät haavat ja etenkin hänen ihastuksensa Jamesin tempaus koulun juhlissa seuraavat häntä edelleen, vaikka hän on tietoisesti halunnut unohtaa kaiken. Kun yhteistyöprojekti tuo Annan ja Jamesin saman työpöydän ääreen, on Annan pakko kohdata kipeät muistot. Anna joutuu myös pohtimaan, voiko kiusaaja todella muuttua toisenlaiseksi, kuten hänkin on muuttunut, ja ulkoisesti vieläpä niin paljon, että mies ei edes tunnista häntä.

En erityisesti pitänyt siitä, miten tässä kirjassa käsiteltiin ulkonäköasioita. Vaikka se oli pääsääntöisesti Annan itseensä kohdistamaa kritiikkiä, siitä tuli surullinen olo, ja koko kirjaan tuli jotenkin negatiivinen sävy. Tarina ylipäätään oli todella ulkonäkökeskeinen. Koko kiusaaja-kiusattu-trooppi ei myöskään ollut minulle mitenkään mieluinen, vaikka tarinassa oli kyllä myös hyvät hetkensä. Pisteitä annan kuitenkin nasevasta dialogista, joka toi tarinaan mainiota tilannekomiikkaa.

Vipinää ja villasukkia

Anni Niskanen: Vipinää ja villasukkia

Lehmuslahti 2

Tammi 2024

äänikirjan lukija: Usva Kärnä

Kun tajusin, että laina-aikani loppuu enkä millään ehdi lukemaan kirjaa itse, tuli Anni Niskasen tuoreesta Lehmuslahti-jatko-osasta minulle sittenkin äänikirja joulunpyhien palapelintekoon. Aika mukavasti tarina ja palapeli menivätkin yksiin, sillä äänikirja loppui palapelin viimeisiä paloja sijoitellessa.

Syksy ja talvi saapuvat Lehmuslahdelle, mutta vilkkaan kesän jälkeen majatalo Kontioranta uinuu hiljaiselossa. Asiakkaiden houkuttelemiseksi Aava ja Petteri etsivät yhteistyötahoja, mutta lopulta sesongin suurimmaksi ponnistukseksi muodostuu paitsi Aavan ja Petterin perheiden yhteinen joulunvietto herkkuineen ja koristeineen, myös tuttavapariskunnan häät, jotka pidetään Kontiorannassa.

Morsiamen lukuisat toiveet pitävät Aavan kiireisenä, mutta toki myös vapaa-aikaa riittää. Hiljalleen Aava on alkanut katsella ympärilleen ja toipua sydänsurusta, jonka kesällä koettu lyhyt suhde toi tullessaan. Välit parhaaseen ystävään Petteriin ovat onneksi taas normalisoituneet, vaikka kesäinen suhde tämän veljeen toikin pientä kitkaa ystävysten väleihin. Vähitellen Aava myös ymmärtää, että päästäkseen todella eteenpäin, on hänen ensin kohdattava menneisyytensä kokonaan. Jos se tarkoittaa myös Jonaksen, Saksassa asuvan entisen avopuolison, kohtaamista, olkoon sitten niin.

Jollain tavalla kyllä pidän Lehmuslahdesta, mutta viimeistään nyt toisen osan myötä alkaa olla selvää, että sarja ei kaikesta huolimatta ole ihan minun juttuni. Kuuntelin tämän kyllä ihan sujuvasti, mutta jotenkin vaan ei. En erityisemmin pidä sarjan hahmoista, jotka kyllä ovat pääsääntöisesti ihan mukavia mutta kuitenkin hieman mitäänsanomattomia minun makuuni. Mielestäni hieno majatalomiljöö jäi nyt vähän paitsioon eikä Lehmuslahden kylänraittikaan tullut yhtään aiempaa tutummaksi. Niskanen joka tapauksessa kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi, joten ei  aika kirjan parissa hukkaan heitettyä ollut.