Seireenit

Emilia Hart: Seireenit

WSOY 2026

alkup. The Sirens 2025

suomentanut Irmeli Ruuska

 

Luin huhtikuussa Emilia Hartin romaanin Seireenit, joka edustaa spekulatiivista fiktiota. Olen lukenut aiemmin Hartin romaanin Taipumattomat, joka suorastaan lumosi minut. Siinä kaikki miljööstä juoniasetelmaan osui suoraan minun lukumakuuni, mutta Seireenien kohdalla oli vähän eri juttu. Hillosinkin tätä hyllyssäni jonkin tovin ennen kuin tartuin kirjaa kansista ja aloin lukemaan.

 

Seireeneissä on, kuten nimestäkin voi päätellä, keskeistä merellinen mytologia. Se ei lähtökohtaisesti ole yhtään minun juttuni, mikä aiemmasta lukukokemusta huolimatta hieman työnsi minua pois Seireenien ääreltä. Lukukokemuksesta muodostui kuitenkin lähtökohtaan nähden yllättävän vetävä. Teksti oli hyvää koko ajan ja tarinaan mahtui sellaisia yllättäviä käänteitä, jotka olivat omiaan pitämään otteessaan.

 

Lucy havahtuu unestaan kädet häntä haavoittaneen miehen kurkulla. Hän on kävellyt unissaan ja ollut tiedostamisen ulkopuolella, mutta hän on kauhuissaan tapahtuneesta. Lucy pakenee sisarensa Jessin syrjäiseen merenrantataloon Australian etelärannikolle, mutta sisar on kuitenkin kadonnut. Lucy jää yksin oman kauhunsa, kosteusvaurioisen talon ja Jessin väkevien maalausten keskelle.

 

Sisartaan etsiessään Lucy saa kuulla tarinoita aaltojen viemistä miehistä, kauan sitten tapahtuneesta haaksirikosta ja luolasta, josta kerrotaan erikoisia tarinoita. Melko pian Lucy oivaltaa, että Jessin talolla on keskeinen rooli yhdessä niistä tarinoista. Missä Jess oikein on? Onko talossa turvallista olla? Kun totuus lopulta valkenee, ei mikään ole enää entisellään.

 

Kenelle suosittelen:

- mysteerien ja spefin ystäville

- meren mytologioista kiinnostuneille 

Paha Pohjanmaa

Niko Jutila: Paha Pohjanmaa

Avain 2026

Millaista oli elämänmeno 1900-luvun alkupuoliskon Pohjanmaalla? Niko Jutilan tietokirja Paha Pohjanmaa piirtää ajankuvaa rikoshistorian näkövinkkelistä. Kaikki kirjassa käsiteltävät rikostapaukset ovat henkirikoksia, jotka tapahtuivat 1900-luvun alkupuolella Pohjanmaan maakunnissa.

Jutilan kirjassa Pohjanmaa näyttäytyy ankarana paikkana, jossa toimeentulo oli monella niukkaa ja vaihtoehdot vähissä. Alkoholi näyttelee myös isoa roolia useissa kirjan rikostapauksissa, mutta ei kaikissa. Jutila marssittaa esiin mm. historian unohtamia sarjamurhaajia, lapsenmurhia, murhapolttoja ja ryöstömurhia. Tekijöinä on niin naisia kuin miehiäkin, osa vieläpä alaikäisiä. Yksi tapauksista sijoittuu kotipaikkakunnalleni Jalasjärvelle.

Jutila onnistuu hienosti kokoamaan yksittäisistä tapauksista yhtenäisen kokonaisuuden, joka on mielestäni historiallisena ajankuvana todella kiinnostava. Pidän tätä myös sikäli luotettavana tietoteoksena, että Jutila mainitsee käyttämänsä lähteet ja kertoo, että ei ole lisännyt mitään omia kuvauksia. Jos jossakin kohtaa mainitaan, että päivä oli aurinkoinen, sekin tieto on poimittu virallisista tutkimuspöytäkirjoista.

Mikä saa ihmisen tekemään toiselle pahaa? Joitakin tämän kirjan rikollisista veivät sattuma ja olosuhteet, osa ei ehkä nähnyt muuta vaihtoehtoa. Asioilla tapaa olla monta puolta eikä yhden lähteen – siis tämän kirjan – perusteella ehkä ole oikein sanoa, että jotkut ovat vain olleet aidosti pahoja, mutta sellainen tunne minulle kuitenkin jäi. Kirjan nimi on siis varsin osuva.

Tiukasta faktapohjaisuudesta huolimatta Jutilan teksti on eloisaa, joskus jopa melko nasevaa. Nautin lukemisen vaivattomuudesta, vaikka ei tämä aihepiiriltään mikään hyvänmielen kirja olekaan. Minulle tämä oli hätkähdyttävä ja aivan ehdottomasti mieleenpainuva lukukokemus. Hienoa työtä kirjailijalta!

Lukupiirikirja: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

Tammi 2019

Luimme huhtikuun lukupiirikokoontumiseen Raili Mikkasen nuortenromaanin Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää, joka kertoo Elli Canthista ja hänen äidistään Minnasta. Äidin näkyvää asemaa ja yhteiskunnallisia mielipiteitä kuvataan hänen lapsiensa kokemana, ja teos onnistuikin aukaisemaan minulle uudenlaisen näkökulman kirjailijaan, jonka tuotantoa olen paljon lukenut ja jonka elämästä olen niin ikään lukenut runsaasti.

Jostain syystä en koskaan ollut sekuntiakaan ajatellut miten Minna Canthin mielipiteet ja edesottamukset ovat mahdollisesti vaikuttaneet hänen lapsiinsa niin sosiaalisessa mielessä kuin esimerkiksi heille suotujen mahdollisuuksien muodossa. Luin Mikkasen romaania suurella mielenkiinnolla, sillä teoksella on todellisuuspohjansa ja lähteensä, vaikka kaunokirjallisuudesta onkin kysymys.

Ellin elämä on tunnetusta äidistä huolimatta täynnä myös ihan tavallisia asioita. Ajan tavan mukaan nuortenkin arkeen kuuluu työntekoa, mutta äiti myös kannustaa lapsiaan oppimaan uutta ja opiskelemaan hyvät ammatit. Koululta ja työltä jäävää aikaa värittävät ystävyyssuhteet, ihastumiset ja tulevaisuuden haaveet. Ne jos jotkin ovat ajattomia aiheita edelleen.

Tykkään Mikkasen kirjoitustyylistä, joka tekee historiasta elävää. Rakastin jo teini-ikäisenä historiaa ja silloin luin paljonkin Mikkasen teoksia. Aino Kallaksesta kertova Ei ole minulle suvannot! vaikutti siihen, että tein yläkoulun kirjailijatutkielmani Kallaksesta. Lumouduin myös Aurora Karamzinin elämästä ja luin ahmimalla Mikontyttäret-sarjaa. Aidot ajankuvat ja tunnetut hahmot kiehtovat minua edelleen suuresti.

Salaista rakkautta Kaunisjärvellä

Eevi Iisakkila: Salaista rakkautta Kaunisjärvellä

Kaunisjärvi 2

Into-kustannus 2026

Kuuntelin viime keväänä Eevi Iisakkilan Kaunisjärvi-sarjan ensimmäisen osan Majatalo omenapuiden katveessa. Pidin siitä todella paljon niin miljöön, henkilöhahmojen kuin juonenkuljetuksenkin osalta. Jäin silloin odottamaan sarjalle jatkoa, mutta kun sitä sitten saatiin, en meinannut millään saada tartuttua tähän. Ehdin nimittäin lukemaan parikin melko tyrmäävää arviota tästä ennen kuin sain kirjan käsiini, joten ei ihan ollut into huipussaan enää siinä kohtaa.

Lukeminen alkoi vähän takkuisissa merkeissä, mutta pyrin pitämään mieleni avoimena ja unohtamaan vastikään syntyneet kriittiset ennakko-odotukseni. Onneksi tein niin, sillä tykkäsin myös tästä kirjasta. Ei tämä juonellisesti ole mitenkään poikkeuksellinen tai yllättävä, mutta en sellaista oikeastaan odottanutkaan. Päähenkilö Vaula on kuitenkin niin kiva hahmo, että se jo itsessään laittaa kääntämään sivua. Päähenkilön ansiosta juonesta muodostuukin mukava ja helppo, hyvin etenevä ja kodikas lukukokemus.

Vaula on eronnut puolisostaan, mutta asuu tämän kanssa edelleen samassa pihapiirissä paritalon pienemmässä puolikkaassa. Ratkaisu on käytännöllinen ja helppo etenkin heidän tyttärensä kannalta. Samaan aikaan Vaula kokee jääneensä itse hieman pysähdyksiin omassa elämässään. Jonnella on uusi parisuhde ja urasuunnitelmia, kun taas Vaula itse etsii vielä uutta suuntaa. Ei ole helppoa rakentaa uutta, kun menneisyys on vielä liian lähellä.

Vaula on mielestäni kivan tasapainoinen ja aito hahmo. Hänen hahmonsa on hyvin inhimillinen epävarmuuksineen ja pelkoineen. Vaula ei ole sellainen rempseä sankaritar, joka tuosta vain kääntäisi uuden sivun elämässään, mutta hänestä kuoriutuu kuitenkin todellinen oman elämänsä päähenkilö. Pidin erityisesti siitä, miten rauhassa ja pala kerrallaan Vaula alkaa löytää uusia polkuja elämäänsä. Erityismainintana haluan nostaa esille Vaulan käsityöharrastuksen, josta lukemisessa oli jotakin todella rauhoittavaa. Ja romantiikkaakin on tietysti ilmassa, kuten kirjan nimikin antaa olettaa.

En ehkä lumoutunut tästä jatko-osasta samalla tavalla kuin ensimmäisestä, mutta samoja tuttuja hyviä aineksia on molemmissa. Mielelläni palaisin vielä Kaunisjärvelle, mikäli jatkoa saadaan. Syksyllä Iisakkilalta on tulossa historiallisen Avainkukan kartano -sarjan avaus, joka lupaa romantiikkaa Jane Austenin hengessä.

Tripsteri-matkaopas: Skotlanti

Eeva Simola: Skotlanti, Tripsteri-matkaopas

Readme 2023, uusintapainos

Matkustimme puolisoni kanssa huhtikuun lopussa muutaman päivän lomalle Skotlantiin. Halusin tietyisti tutustua kohteeseen tarkemmin jo ennen matkaa ja koska kirjat ovat minulle ominaisia tiedonlähteitä, valitsin luettavakseni mahdollisimman tuoreen matkaoppaan. Tripsteri-sarjan Praha-opas oli viime keväänä mieluisa paketti, joten oli mukavaa, että samasta sarjasta löytyi oma kirja myös Skotlannille.

Kun matkaopas kantaa kattavaa nimeä "Skotlanti", on lukijalla lupa odottaa kattavaa lukupakettia. Sellainen tämä kirja todella on. Simola käy kirjassaan läpi olennaisimmat kaupungit ja jakaa niistä parhaat menovinkit ja ruokatärpit, tutustuttaa lukijan Skotlannin historian keskeisiin käänteisiin ja kuvaa luontoa ja elämänmenoa. Kokonaisuus on selkeästi jäsennelty ja todella monipuolinen.

Tutustuimme matkallamme Edinburghin lisäksi Stirlingiin ja Invernessiin, josta jatkoimme vuokra-autollamme matkaa edelleen Loch Nessille. Ylämaiden luontoa oli upea päästä näkemään livenä! Itselleni mieluisin näistä kaupungeista oli historiantäyteinen Stirling, jonne päädyimme etupäässä tämän kirjan ansiosta. Stirlingin linna on mielestäni huomattavasti elämänmakuisempi ja kiinnostavampi nähtävyys kuin Edinburghin linna, mutta kaupunki oli muutenkin viehättävä paikka.

Tässä kirjassa on kivasti erilaisia menovinkkejä, joten monenlaisille matkaajille löytyy kyllä tärppejä. Minulle ei jäänyt suurta paloa päästä uudelleen Edinburghiin, mutta kirjassa oli kyllä muutama aika kiinnostava museovinkki, jotka jäivät katsastamatta. Invernessissä kävimme tutustumassa kirjassa mainittuun antikvariaattiin, jossa on kuvattu Harry Potterin kirjastokohtauksia. Tuo kohde olisi luultavasti jäänyt näkemättä ilman tätä kirjaa. Jos joskus matkustamme uudelleen Skotlantiin, voisin napata tämän matkaoppaan jälleen mukaan.

Rääppöö: Saunavaltaistuin ja muita novelleja

Axel Åhman: Rääppöö - Saunavaltaistuin ja muita novelleja

S&S 2025

alkup. Klein, 2020

suom. Katriina Huttunen

Luin maaliskuussa Axel Åhmanin novellikokoelman Rääppöö: Saunavaltaistuin ja muita novelleja, joka oli kyllä varsin hyvä lukupaketti. Novellit sijoittuvat niin sanotusti miesten maailmaan ja kuvaavat arkista elämää, kasvamisen vaikeutta ja sosiaalisia koodeja, jotka ratkaisevat jokaisen aseman porukassa. Novelleja värittää pohjalainen puheennuotti, joka on itselleni tuttu ja siksi mieluinen.

Tässä novellikokoelmassa on monipuolinen hahmokuvasto, joka on siitä mainio, että hahmojen kautta poraudutaan siihen ääneenlausumattomaan sosiaaliseen koodistoon, joka ratkaisee olennaisen paljon. Hahmot ovat toisinaan jopa lähes liioiteltuja karaktäärejä, mutta kuitenkin hyvin tunnistettavia sellaisia.

Osa novelleista on mielestäni hyvinkin tarkkanäköisiä ja osuvia. Tragikomiikka on vahvasti läsnä monessakin hetkessä.  Itselle jäi erityisesti mieleen Hirvijahdissa tapahtuneet asiat, mutta myös yritys miellyttää isää ja taistella työkalupakin kanssa (Työkalupakki). Lisäksi itsekkäänä tunnettuun johtajaan liittyvät novellit Kunnanisä ja Voileipäkakku olivat mielestäni mainioita ja kenties jopa kokoelman paras taidonnäyte tragikomiikasta.