perjantai 24. toukokuuta 2024

Hiekkalinnoja Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen: Hiekkalinnoja Jylhäsalmella
Jylhäsalmi, osa 9
Otava 2024

Kirsi Pehkosen uusin Jylhäsalmi-kirja Hiekkalinnoja Jylhäsalmella yllättää erilaisella kerrontaratkaisullaan. Tässä kirjassa tarina nimittäin kulkee osittain kahdessa aikatasossa, kahden eri aikakauden nuoren/nuoren aikuisen silmin, ennen kuin kietoutuu yhdeksi tarinaksi. Hyvin toimiva ja juonellisesti mielestäni oivallinen ratkaisu.

Selma on saapunut joksikin aikaa Jylhäsalmelle enonsa Esan ja tämän Sisko-vaimon luo. Vain muutamaa kuukautta aiemmin koko elämä on mennyt uusiksi avioeron ja muuton myötä. Työnantaja on laittanut töihin hukuttautuneen Selman pitämään ylityövapaitaan, joten äkillinen vapaa-aika tarjoaa tilaa ajatella. Lapsuuskesistä rakkaat Jylhäsalmen maisemat tarjoavat myös uutta tekemistä ja mahdollisuuden todella irtautua kaikesta vanhasta.

Toisessa aikatasossa eletään kesää 1973, jolloin Jylhäsalmen leirintäalue kukoisti ja matkailijoita riitti. Kioskilla kesätyöntekijänä oleva Taina ottaa itsenäisen elämän ensiaskeleita. Kotitilan töiden sijaan Taina tienaa omaa rahaa niin opiskeluja kuin omia ostoksiaan varten. Rakkausrintamallakin on muodostumassa ensimmäinen pidempi oikea parisuhde. Leirintäalue kioskeineen ei kuitenkaan olekaan ihan niin turvallinen lintukoto kuin voisi kuvitella, sillä kaikenlaisia kulkijoita on liikkeellä.

Selman ja Tainan elämät sivuavat toisiaan Jylhäsalmen nykyhetkessä. Jylhäsalmen vanha leirintäaluekin herää vielä kerran eloon, kun kyläläiset kokoavat voimansa yhteen ja järjestävät ison retroleiritapahtuman. Kuten aina, jylhäsalmelaiset tekevät paljon pyyteetöntä työtä yhteiseksi hyväksi. Ympärillä kukoistaa kaunis kesä vesistöineen. Suorastaan rakastan Jylhäsalmen miljöötä. Kuten olen aiemminkin sanonut, se kuvaa Suomen kesää kauneimmillaan. Jotain nostalgistakin tuollaisissa kyläyhteisöissä ja idyllisessä maaseudussa on. Joskus toivon, että pystyisin tekemään matkan aikaan, jolloin maaseutu oli vielä täynnä elämää. Se kun ei ole mahdollista, niin onneksi on Jylhäsalmi tarjoamassa mielikuvitusmatkoja.

maanantai 20. toukokuuta 2024

So Late in the Day

Claire Keegan: So Late in the Day - Stories of Women and Men
Grove Press 2023

Claire Keegan on noussut tiiviillä ilmaisullaan yhdeksi viime aikojen suosikkikirjailijoistani. Olen lukenut molemmat häneltä suomennetut romaanit Nämä pienet asiat ja Kasvatti, jotka molemmat ovat olleet kokoaan suurempia tarinoita. En malttanut odottaa lisää suomennoksia, joten kun kirjastokimpassamme oli saatavilla novellikokoelma So Late in the Day, varasin sen luettavakseni.

Luen melko vähän englanniksi ja vaikka kielitaitoni onkin ihan hyvä, on englanniksi lukeminen minulle yleensä hidasta. Tällä kertaa yllätyin siitä, miten nopeasti nämä novellit tuli luettua läpi, vaikka toki Keeganilta osasin odottaa selkeää kieltä.

Tämä kokoelma sisältää novellit So Late in the Day, The Long and Painful Death ja Antarctica. Jokainen niistä on julkaistu jo aiemmin joko lehdissä tai muissa teoksissa. Kaikki ne ovat uskomattoman vahvoja ja mieleenpainuvia tarinoita ihmisten välisistä kohtaamisista joko pidemmän ihmissuhteen kautta tai lyhyinä kohtaamisina. Ne paljastavat ihmisluonteen heikkoja kohtia ja synkimpiä piirteitä, mikä varmaan selittääkin sen, miten vahva jälkimaku näistä tarinoista jää. En osaa edes valita mikä näistä tarinoista oli eniten mieleeni, sillä pidin kaikista.
 

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Maan väkevän lapset

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies): Maan väkevän lapset
Hamina-sarja, osa 1
Otavan äänikirja, 2023
ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1977
lukijana Anna Saksman

Olen lukenut Laila Hirvisaaren kaksiosaisen Hamina-sarjan joskus yli 10 vuotta sitten. Siitä jäi mieleen vahva elämänmakuisuus, mutta yksityiskohdat ovat sittemmin painuneet unholaan. Päätin ottaa tämän omastakin hyllystä löytyvän kirjan kuunneltavaksi äänikirjana, sillä ilokseni huomasin Hirvisaaren tuotannosta tehdyn enemmänkin äänikirjoja viime vuonna kuuntelemani Laatokka-sarjan lisäksi.

Maan väkevän lapset kertoo Kalliokosken kyläyhteisöstä, joka koostuu pitkälti lasitehtaan ja maatilan työläisistä, jotka kaikki kuuluvat kartanonomistaja, insinööri Hjalmar Sandsjoen alaisuuteen. Yhteisö on tiivis ja työnantajaa arvostetaan, vaikka sisällissodan tapahtumat ovat edelleen lähellä, sillä kirja sijoittuu 1920-luvun alkuun.

Kirjan kaikkein keskeisin henkilö on Läävämäellä, siis maatilalla, työskentelevä Anna Kristiina Salakka. Hän on nuori tyttö, jolla on vahva oikeudentunto ja sydän paikallaan. Siksi hän pelastaa laukkuryssä Kostjankin, jonka kylän miehistä koostunut porukka on lynkannut ja jättänyt pihamaalle makaamaan. Siitä seuraa pahoja puheita, mutta Anna Kristiina pitää päänsä pystyssä, sillä hän tietää tehneensä oikein. Annan ystäväpiiriin kuuluu läheisesti karjakko Valma, jonka kanssa hän muuttaa insinöörin taloon piioiksi.

Laila Hirvisaarella oli taito kirjoittaa koskettavia tarinoita. Hän loi inhimillisiä henkilöhahmoja, joista on helppo pitää ja joille toivoo vain hyvää. Siksi joskus heidän elämiensä käänteitä seuraa suorastaan sydän kurkussa, kun jotain oikein merkittävää tapahtuu. Miljöön luomisessakin Hirvisaari oli vahva. Kalliokoski on siitä hyvä osoitus, sillä se piirtyy esiin helposti aistittavana. Ajattelin ottaa seuraavaksi kuunteluun sarjan toisen osan, sillä haluan päästä pian takaisin näiden hahmojen pariin.
 

lauantai 11. toukokuuta 2024

Kaarna

Tommi Kinnunen: Kaarna
WSOY 2024
kansi: Martti Ruokonen

Tommi Kinnusen uusinta romaania Kaarna ei voi kuin kehua. Eri vuosikymmenillä liikkuen ja useamman henkilön muistoja ja mielikuvia kuvaten muodostuu pysäyttävä kokonaisuus, joka kertoo lukijalle paljon sellaista, mikä jää yksittäisiltä hahmoilta itseltään piiloon.

Martti, Eeva ja Marja ovat sisarukset, jotka aika ja olosuhteet ovat etäännyttäneet toisistaan kenties lopullisesti. Heidän äitinsä laina on jo vuosia ollut muissa maailmoissa. Kuolemaa tekevän äidin sairaalavuoteen viereen kokoontuminen nostaa pintaa monenlaisia tunteita. Muistot ja kokemukset äidistä erottavat heitä, vaikka äidin sairaalavuode kokoaakin heidät vielä yhteen.

Vaikka Laina-äiti onkin jo muissa maailmoissa, lukija oppii tuntemaan hänen mielenmaisemaansa paremmin ja todemmin kuin hänen lapsensa koskaan. Kirjassa liikutaan 2000-luvulta taaksepäin kohti kesää 1944, jolloin partisaanien hyökkäys muutti Lainan pysyvästi. Kaiken aiemmin kerrotun taustalla on aina se koteloitunut kipu, jota ei koskaan saanut puhutuksi, ja kysymykset, joihin ei koskaan tullut vastausta. Koska lapset eivät tiedä, he eivät voi ymmärtää äkkipikaista äitiään.

"Miehet puhuivat sodasta omanaan, miesten sotana, ja niille pahuuden mittareina on kaatuminen tai silpoutuminen. Naisten sodasta ei puhuta, eikä heidän pelostaan, ei pommituksista, ei nälkään tai sairauksiin kuolleista vastasyntyneistä vauvoista - saati sitten pahemmista. Ikään kuin sota olisi tapahtunut vain niille, jotka saivat turvakseen kiväärin." (s. 87)

Kinnusella on taito luoda henkilöhahmoja, joita voi olla vaikea ymmärtää, mutta jotka kuitenkin ovat syvästi inhimillisiä. Tässäkin kirjassa se näkyy, ja mielestäni Kaarnan henkilöhahmot menevät Kinnusen parhaiden joukkoon. Pidin sisaruksistaan erilleen jäävän Martin hahmosta ja etenkin loppuvaiheilla Lainakin sai osakseen ymmärrystä.

Kaarna olisi nopealukuinen kirja, jos ei olisi niin rosoinen ja raskas, että vaatii pieniä hengähdystaukoja. Minulle tämä oli todella vaikuttava lukukokemus ja luultavasti palaan tähän kirjaan vielä joskus uudelleen.

perjantai 10. toukokuuta 2024

Kiltti tyttö, kohta kuollut

Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut
Kiltin tytön murhaopas, osa 3
Otavan äänikirja 2024
alkup. As Good as Dead
suomentanut Leena Ojalatva
äänikirjan lukijoina Mimosa Willamo, Valtteri Lehtinen ja Yasmine Yamajako

Huhhuh mikä päätös Kiltin tytön murhaopas -trilogialle! Jokainen osa on ollut hyvä ja jännitys on sarjan edetessä vain tiivistynyt, mutta kyllä Kiltti tyttö, kohta kuollut räjäyttää pajatson. Nyt loksahtaa kohdalleen moni sellainenkin asia, joka on aiemmin sarjassa jäänyt kunnollista selitystä vaille. En olisi etukäteen mitenkään uskonut millaisia käänteitä tämä kirja pitää sisällään.

Pip on itseoppinut etsivä, joka on selvittänyt jo kaksi poliisilta selvittämättä jäänyttä tapausta. True crime -podcastissaan Pip on kertonut tutkimistaan tapauksista, mikä on johtanut myös ikäviin lieveilmiöihin, kuten häirintään ja jopa tappouhkauksiin. Kun joku alkaa lähettää hänelle säännöllisesti viestiä "Kuka etsii sinua, kun sinä katoat?", alkavat niin Pip kuin Ravikin huolestua, etenkin kun samaan aikaan kotipihaan alkaa ilmestyä päättömiä lintuja ja omituisia liitu-ukkoja.

Pip on varma, että joku seuraa häntä tosielämässä, mutta ei-niin-yllättäen paikallinen poliisi pitää kaikkea lähinnä sattumana. Melko pian Pip huomaa yhtäläisyyksiä vainoajansa ja 6 vuotta aikaisemmin kohahduttaneen sarjamurhaajan välillä. Jesaritappaja saatiin kiinni ja vangittiin, mutta Pip ei voi olla pohtimatta onko telkien takana väärä mies. Hänen on selvitettävä totuus ennen kuin hänestä itsestään tulee uhri.

Tämä kirja on niin huikea! Niin looginen, niin oivaltava, ja silti niin jännittävä ja yllättävä, että ei voi kuin ylistää. Suosittelen tätä trilogiaa kaikille, jotka haluavat lukea hyviä jännäreitä. Vinkkinä, että nämä pitää ehdottomasti lukea järjestyksessä, jotta jännite säilyy loppuun asti.

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Kierrätystä ja kirsikankukkia

Inkku Kärkkäinen: Kierrätystä ja kirsikankukkia
Kirsikankukkia 1
Myllylahti 2024

Inkku Kärkkäisen esikoisromaani Kierrätystä ja kirsikankukkia osoittautui varsin virkistäväksi tulokkaaksi viihdekirjallisuuden saralla. Niin paljon kuin pidänkin maaseudulle sijoittuvista viihdekirjoista, oli vaihteeksi mukavaa lukea kaupunkiympäristöön sijoittuvaa viihdettä.

Minna Mattila on ammattijärjestäjä, joka kohtaa työssään hyvin erilaisia koteja ja perheitä. Työssä tapahtuvien kohtaamisten kautta peilataan myös Minnan omaa elämää. Hän nauttii omasta rauhasta ja omista rakkaista esineistään, mutta äidin mielestä Minnan olisi syytä jo järjestää omakin elämänsä oikeille urille, siis löytää puoliso ja perustaa perhe.

Minna on mielestäni jotenkin tosi kiva hahmo. Älykäs, tunnetaitoinen ja sopivan itsenäinen. Hän pohtii valintojaan ja tulevaisuuttaan aikuisen ja itsensä kanssa sinut olevan ihmisen tavoin, vaikka äidin tapa puuttua hänen asioihinsa saakin hänet helposti kiihtymään. Jollakin tavalla samaistuin Minnaan, sillä hän tuntui monessa kohtaa pohtivan juuri samanlaisia asioita kuin mitä itsekin olen joskus pohtinut: elämänvalintoja, parisuhdetta, ympäristöstä kumpuavia toiveita ja erillisyyttä suhteessa muihin.

Kierrätystä ja kirsikankukkia on kiva, nopealukuinen kirja. Teksti on sujuvaa ja oli aika hauska valinta upottaa siihen tekstailua/viestittelyä ihan viesti-ikkunoina eikä tavan dialogina. Pidin myös siitä, että Minnan ammatti oli isossa roolissa, ja vieläpä näin mielenkiintoisen erilainen ammatti. Viime vuosina konmaritus, karsiminen ja järjestäminen sekä oman ostokäyttäytymisen tarkkailu ovat olleet paljon pinnalla, joten valinta on onnistuneesti ajankohtainen. Työn kautta esille nousevia asioita peilataan Minnan elämään niin, että ei jää väkisin väkertämisen maku.

Minä jotenkin kovasti toivoisin, että mahdollisimman moni viihteen ystävä löytäisi tämän kirjan, sillä itselleni jäi tästä sen verran kiva olo.