Mustarastas

Inka Nousiainen: Mustarastas

149 s., WSOY 2019

kansi: Martti Ruokonen

 

Inka Nousiaisen kirjoittama Mustarastas perustuu näyttelijä Eeva Soivion monologiin Mustarastas - eli kadonnut veli. Monologi ja sitä myöten myös siihen perustuva kirja käsittelee Soivion kohtaamaa suurta tragediaa. Soivio oli 13-vuotias, kun hänen 17-vuotias isoveljensä Juha katosi risteilyalukselta. Mustarastas kuvaa perheen tuntoja järkytyksestä  toivoon, kaipuusta ja menetyksestä ja menetyksen hyväksymisestä, parantumisesta.

 

Inka Nousiainen on kirjoittanut todella herkkävireisen kirjan, joka käy sydämeen. Teos ei kuvaile suuria tunteita dramaattisin sanoin, mutta ne kytevät ihmisten eleissä ja ajatuksissa tukahduttavina ja tuskallisina. Voiko olla mitään pahempaa kuin epätietoisuus, joka ei pääty? Kaikki ne loputtomat kysymykset siitä, mitä oikein on tapahtunut, kiertävät kehää vailla vastauksia. Miten pystyy koskaan hyväksymään sen, että vastauksia niihin kipeisiin kysymyksiin ei koskaan saada?

 

Mustarastas on kirja, joka pitää itse kokea. On vaikea kuvata kaikkia niitä ajatuksia, joita lukiessa risteili pään sisällä. Vaikka kyseessä onkin romaani ja se suo kirjoittajalle vapauksia, on tämä silti mielestäni todella yhdenmukainen Soivion todellisen tarinan kanssa. Luin esimerkiksi Ylen artikkelia, jossa Eeva Soivio kertoo asioista juuri  samalla tavalla kuin Nousiainen on myöhemmin tähän romaaniin kirjannut. Tämä yhdenmukaisuus tekee kirjasta vielä koskettavamman. Tämän ohuen kirjan lukeminen ja sulattelu vaatii aikaa.

Suvin talvi

Inka Nousiainen (kirjoittaja) & Suvi Teräsniska (haastateltava): Suvin talvi

144 s., Otava 2017

kuvat: Mikko Harma

 

Uusia joulukirjoja ilmestyy vuosittain sangen kunnioitettava rivi, mutta talvikirjoja ilmestyy paljon vähemmän. Siksi Inka Nousiaisen Suvi Teräsniskan haastattelujen perusteella kirjoittama Suvin talvi on mukava poikkeus, jota voi fiilistellä vielä näin tammikuussakin. Joulullakin on kirjassa toki oma osansa, mutta niin on syystalven ensimmäisellä lumisateella ja kevättalven sulavesien solinallakin.

 

Suvi Teräsniska pitää kotoilusta etenkin talviaikaan. Hän sytyttää kynttilöitä, sisustaa kotia jouluun, hiihtää pitkiä lenkkejä ja valmistaa lohtulappapuuroa. Teoksesta välittyy todella aito kotoilun meininki. Tästä kirjasta lukija löytää niin suksenvoiteluohjeet kuin vinkkejä talvitekemiseen. Minulle tämä kirja oli myös muistutus siitä miten ihana ja kaunis vuodenaika talvikin parhaimmillaan on.

 

Ainoa asia, joka hieman niin sanotusti pisti silmään, on se miten lavastetun oloisia osa kuvista on. Esimerkiksi Suvin vaatteet kuvissa ovat sellaisia, joita ei voi kuvitella kenenkään käyttävän jäätävässä talvipakkasessa puuhastellessa. Esteettisesti ne ovat hyviä kuvia, mutta samaan aikaan kuvat tuntuvat epäuskottavilta ja hieman rikkovat sitä kotoilun tunnelmaa. Itse ainakin yhdistän kotoilun rentoihin vaatteisiin, jotka toki voivat olla kauniita, mutta silti käytännöllisiä. Yksityiskohtien kuvat ja Suvin perhealbumin kuvat istuvat tekstin kokonaisuuteen paremmin.

Karkkiautomaatti

Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti

159 s., Otava 2003

kansi: GettyImages

 

Luin pari vuotta sitten Inka Nousiaisen teoksen Kirkkaat päivä ja ilta, josta pidin. Ajattelin jo tuolloin, että haluaisin lukea lisää Nousiaisen tuotantoa, mutta kuten niin monen muunkin kirjailijan kohdalla, aikaa vierähtikin enemmän kuin ajattelin. Taannoin kuitenkin nappasin lainalle Karkkiautomaatin, joka ei nyt juoneltaan ollut yhtä vetävä kuin Kirkkaat päivä ja ilta, mutta jonka lukeminen ei kuitenkaan tuottanut ongelmia.

 

Karkkiautomaatti kertoo nuoresta naisesta, joka on ollut elämäänsä ihan sujuvan tyytyväinen, mutta onkin yhtäkkiä havahtunut kyseenalaistamaan asioita. Mielessään hän pohtii paitsi lapsuudenaikaisia kuvitelmia aikuisuudesta myös sitä sivullisuuden tunnetta, jota hän nykyään elämässään kokee. On työ, poikaystävä ja ystäviä, mutta siitä huolimatta Vilja kokee välillä olevansa oman elämänsä sivuroolissa. Joskus Vilja haaveilee, että elämä olisi kuin karkkiautomaatti.

 

Mielestäni Karkkiautomaatissa ei ollut mitään erityisen selkeää juonenkulkua, josta olisin voinut saada kiinni, joten toisinaan koin lukemisen hieman työlääksi ja repaleiseksi. Tuntuukin, että teos muodostuu yhteen nivoituista tuokiokuvauksista, joissa Vilja ajattelee milloin mitäkin asiaa ja pohtii mitä ratkaisuja voisi tehdä. Niissä ajatuksissa on nähdäkseni samaistuttavia juttuja nuorille lukijoille, sillä vaikka Vilja onkin jo aikuinen, hän silti edelleen hieman hakee ja kyseenalaistaa paikkaansa maailmassa.

 

Karkkiautomaatti on kirjan nimenä houkutteleva ja Viljan mieltymys karkkiautomaatteihin selitetään kirjassa, kuten myös se, miksi hän toivoisi elämän olevan kuin karkkiautomaatti. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että nyt kun lukemisesta on vierähtänyt jo reilu viikko (bloggaan taas viiveellä), en enää oikeastaan käsitä karkkiautomaattiajatusta. Se ei kuitenkaan estä minua edelleen käsittämästä kirjan tunnelmaa, joka oli osittain ehkä hieman turhautuneen ahdistunut Viljan käännellessä ajatuksiaan. Erityisesti teoksen loppupuolella tunnelma jotenkin kevenee, sillä Vilja tuntuu oivaltavan jotakin olennaista. On mukava huomata, että asiat alkavat selvitä hänen ajatuksissaan.

 

Lukukokemuksena Karkkiautomaatti oli ihan mukiinmenevä, mutta ei ehkä ihan minun kirjani kuitenkaan. Siitä huolimatta suosittelisin tätä kuitenkin erityisesti nuorille lukijoille ja voisinpa kuvitella, että tästä voisi saada vaikkapa äikän kurssille koostettua jonkin esseen.

 

♠♠♠

Kirkkaat päivä ja ilta

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

125 s., Siltala 2013

Inka Nousiaisen uutuusteos on niittänyt sangen paljon mainetta täällä blogeissa ja sitä kautta minäkin tästä kirjasta kiinnostuin. Nousiainen on kirjoittanut ennen tätä kirjaa jopa seitsemän teosta, mutta minulla ei kyllä ollut harmainta aavistustakaan kyseisestä kirjailijasta. En ole lukenut tästä kovinkaan montaa arviota, koska olen halunnut muodostaa oman mielipiteeni tästä täysin objektiivisesti. Kuitenkin olen huomannut, että tästä Kirkkaat päivät ja ilta -kirjasta on kyllä pidetty. Piti kansikuvan mukana ikuistaa oikein kynnetkin, kun kerrankin sattui olemaan lakka sävy sävyyn kannen kanssa. ;)

Kirkkaat päivä ja ilta kertoo rinnakkain kahdesta siskoksesta, Iidasta vuonna 1938 ja Edlasta nykyajassa. Edla on jo vanha nainen ja valmis kuolemaan, mutta Iidaan liittyvä suuri salaisuus ei jätä häntä rauhaan. Edla on nuorena lääkintälottana nähnyt ja tehnyt jotakin sellaista, joka kaihertaa häntä yhä edelleen. Kun Edla sattumalta ja kuin tarkoituksella tapaa nuoren Viljamin, hän tuntuu vihdoin voivan purkaa sydämestään salaisuuden painolastin.

Iida on nuori opettaja, joka haluaa irtaantua lapsuudenkodistaan ja hänelle suunnitellusta tulevaisuudesta. Iida ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähtee uudelle paikkakunnalle opettajaksi. Kohtapian Iida tapaa Eliaksen, jonka kanssa hänellä on merkillinen yhteys. Iida on hahmona sangen vahva ja samalla epävarma, sellainen ehkä hieman ristiriitainen ja jotenkin epätodellinen.

Tämä teos oli mielestäni todella vangitseva, tätä oli vain pakko lukea koko ajan eteenpäin. Iidaan liittyvän salaisuuden paljastuminen oli toisaalta hyvin yllättävää, toisaalta jotenkin ennalta-arvattavaa. Luin syvällä mielenkiinnolla etenkin historiaan sijoittuvat luvut, joissa mielestäni on tavoitettu hyvin tietynlainen usvainen, herkkä ja jopa aistillinen tunnelma. Ei nykyaikaankaan sijoittuvat luvut huonoja ole, mutta aluksi ne tuntuivat jotenkin sekavilta.

Nousiaisen käyttämä kieli on mielestäni hyvää ja sujuvaa, hän kuljettaa tarinaa sangen vaivattomasti ja johdonmukaisesti. Taas harmittaa, että en merkinnyt lukiessani hyviä tekstinpätkiä ylös, sillä mielestäni Nousiaisen lauseissa on välillä todellista tenhoa. No mutta lukekaa itse, niin tiedätte mistä puhun!

♠♠♠♠