Gummerus 2025
Kävimme puolisoni kanssa kesälomareissulla pohjoisessa ja päätimme käydä tutustumassa Kittilän Kaukosessa sijaitsevaan Reidar Särestöniemen museoon. Lainasin kirjastosta muutamia Särestöniemi-kirjoja ajatuksenani etukäteen hieman tutustua häneen ja hänen taiteeseensa. En osannut arvata kuinka voimalla tulisinkaan tempaistuksi mukaan hänen maailmaansa!
Luin ihan ensimmäiseksi selkokirjan Reidar Särestöniemen maailma (Särestöniemen museosäätiö 2019), joka synnytti halun lukea lisää. Selailin muutamia taiteeseen keskittyviä teoksia, mutta Noora Vaaralan kirjoittaman elämäkerran Sarviini puhkeaa lehti - Ihmeellinen Reidar Särestöniemi luin suurella mielenkiinnolla kannesta kanteen.
Reidar Särestöniemi (1925-1981) syntyi Kittilän Kaukosessa ja kasvoi perheensä nuorimpana lapsena, jolla oli taipumusta unohtua ihmettelemään luonnon hienoja yksityiskohtia ja keksiä hauskoja kujeita. Onnekseen hänen vanhempansa Matti ja Alma ymmärsivät jo varhain, että Reidarin piti saada olla oma itsensä ja toteuttaa taiteellisia pyrkimyksiään, vaikka heitä surkuteltiinkin siitä, ettei pojasta tullut kunnon työmiestä.
Varsinkin äiti oli sittemmin isosti myötävaikuttamassa siihen, että poika pääsi opiskelemaan kuvataidetta ja tavoittelemaan siitä itselleen elämänuraa. Ja sehän kannatti, sillä Särestöniemestä tuli yksi tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista.
Noora Vaaralan kirjoittama elämäkerta on aivan älyttömän mielenkiintoista luettavaa. Hän kirjoittaa Särestöniemestä paitsi taiteilijana myös ennen muuta persoonana, ihmisenä. Vaarala on tutustunut perusteellisesti aikaisempaan Särestöniemi-kirjallisuuteen, Reidarin henkilökohtaisiin kirjeisiin ja hänestä tehtyihin lehtihaastatteluihin sekä itse haastatellut hänet tunteneita ihmisiä. Median Reidar oli erilainen kuin todellinen Reidar.
Taiteellisia pyrkimyksiään edistääkseen Särestöniemi ryhtyi itsekin tietoisesti muokkaamaan julkisuuskuvaansa värikkääseen suuntaan, mikä on ehkä sittemmin jäänyt päällimmäiseksi kuvaksi hänestä.
Itselleni muodostui kuva Särestöniemestä rohkeana oman tiensä kulkijana, joka joutui kuitenkin julkisuudessa peittelemään todellista sisintä itseään, sillä homoseksuaalisuus oli vielä hänen elinaikanaan rikos (vuoteen 1971 saakka) ja sairaus. Kun katsoin kirjassa mukana olleita valokuvia hänestä, mietin, että hänellä oli todella ystävällisen näköiset silmät. Minulle jäi tunne, että hän taisi olla myös varsin kiltti ihminen.
Kaiken sen perusteella, mitä olen nyttemmin Särestöniemestä lukenut ja mitä sain omin silmin nähdä ja kokea Särestössä, olen todella vaikuttunut hänestä taiteilijana. Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan ja Särestöniemen taiteeseen.
