Näytetään tekstit, joissa on tunniste Poldark. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Poldark. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Poldark - Demelzan laulu

Winston Graham: Poldark - Demelzan laulu
576 s., Gummerus 2016
alkup. Demelza, 1946
suom. Irmeli Sallamo ja Anuirmeli Sallamo-Lavi
1. suom. painos 1981 nimellä Demelza
 
Luin kesällä Poldark-sarjan avausosan Kapinallinen ja jäin mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa eli tätä Demelzan laulua. Ennen tämän lukemista olin jo ehtinyt katsoa tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden ja minulla oli varsin hyvä käsitys siitä mitä tässä toisessa osassa tulee tapahtumaan. Se ei kuitenkaan juurikaan latistanut lukunautintoani, sillä Demelzan laulu osoittautui vähintäänkin yhtä vetäväksi teokseksi kuin avausosakin. Olen myös edelleen sitä mieltä, että kyllä nämä kirjat ovat olleet parempia kuin tv-sarja.
 
Demelzan laulu kuvaa Ross ja Demelza Poldarkin ja heidän lähipiirinsä vaiheita vuosina 1788-1790. Tapahtumat sijoittuvat edelleen Cornwalliin ja ensimmäisestä osasta tutut tapahtumapaikat, kuten Nampara ja sen lähiympäristö, ovat edelleen tapahtumien keskeisenä näyttämönä. Teos alkaa, kun Demelza synnyttää hänen ja Rossin ensimmäistä lasta. Tyttö saa nimekseen Julia. Julian syntymän jälkeen Rossista tuntuu löytyvän entistäkin pehmeämpi puoli, mutta samaan aikaan hän yrittää entistä kovemmin edesauttaa liike-elämään liittyviä hankkeitaan ja tulee jälleen kerran astuneeksi monien merkittävien henkilöiden varpaille. Kaikkein keskeisin hahmo on kuitenkin Demelza, joka opettelee uutta rooliaan Nanparan emäntänä, aatelisrouvana ja tietenkin äitinä.
 
Demelza on melko helläsydäminen nuori nainen, joka välittää miehestään vilpittömästi ja tahtoo olla tälle lojaali tilanteessa kuin tilanteessa. Siitä huolimatta toisinaan hänen pyrkimyksensä muiden auttamiseen ajavat jopa tuon lojaaliuden yli. Rossin Verity-serkku on Demelzallekin läheinen, eikä hän arvaa minkälaisen tapahtumien vyöryn saa aikaan ryhtyessään järjestelemään Verityn asioita. Sen seurauksena lopulta Rossin välit Verityn Francis-veljeen menevät katkolle, mahtava bisnes-suunnitelma saa kapuloita rattaisiinsa ja lopulta johtaa jopa vieläkin suurempiin menetyksiin. Siitä huolimatta Demelza ei katkeroidu, sillä kuten Ross huomaa, Demelzalla on taipumus onnellisuuteen ja iloisuuteen.
 
Minä en erityisemmin pidä Demelzan hahmosta, sillä vaikka hän onkin vilpitön, on hänen tietämättömyydessään ja auttamisenhalussaan jotain melkoisen ärsyttävää. Vaikka Demelza kasvaa ihmisenä koko ajan ja löytää omia vahvuuksiaan ja oppii hyödyntämään niitä, on hän silti melkoisen riippuvainen miehestään. Kun ottaa huomioon tapahtuma-ajan, se tuntuu ihan ymmärrettävältä. Joskus kuitenkin kaipaisin Demelzaan enemmän särmää. Rossissa särmää todella on ja ehkä juuri siksi hän on minulle mieluisa hahmo.
 
Aion ehdottomasti jatkaa matkaani Poldarkin suvun parissa ja tyytyväisenä jo laitoin merkille, että syksyllä ilmestyy sarjan neljännen osan suomennos. Sitä ennen luen tietysti kolmannen osan, sitten kun siihen löytyy aikaa. Tv-sarjan suhteen en ole kuitenkaan lainkaan niin varma haluanko enää katsoa muita tuotantokausia - kyllä näissä kirjoissa on sellaista viehätystä, joka ei hyvistä näyttelijöistä huolimatta filmille välity.
 
♠♠♠♠

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Poldark - Kapinallinen

Winston Graham: Poldark - Kapinallinen
555 s., Gummerus 2016, 3.p.
alkup. Ross Poldark, 1945
uusi suomennos: Irmeli Sallamo ja Anuirmeli Sallamo-Lavi
1. suom. p. 1977 nimellä Ross Poldark - Namparan herra
 
Olen muutamat viime päivät viettänyt todella intensiivisesti Poldarkin suvun parissa, sillä aluksi kiireen kaupalla luin sarjan avausosan Poldark - Kapinallinen ja sitten aloin katsomaan sarjasta tehtyä tv-sarjaa, sillä kummastakin painoi varausjonot päälle. Aluksi Kapinallinen vaikutti vähän hidastempoiselta kirjalta, mutta todella nopeasti tarina lähti vauhtiin ja vei mennessään. Pidin kirjasta kovasti eikä tv-sarjakaan huono ollut, mutta mielestäni se muutti joissakin kohdin kirjan tapahtumia hieman liikaa eikä vanginnut huomiotani läheskään kirjan veroisesti.
 
On vuosi 1783, kun Namparan isäntä Joshua Poldark kuolee. Hänen ainoa poikansa ja perillisensä Ross Poldark on Amerikassa sotimassa ja palaa sieltä haavoittuneena kotiinsa Englantiin. Vastassa on kova isku, sillä hänen oletettiin itsekin kuolleen ja hänen mielitettynsä Elizabeth on kihlautunut Rossin serkun, Francis Poldarkin, kanssa. Poldarkin vanhan suvun nuorempi poika Joshua peri aikoinaan huonommat maaosuudet ja rakennutti kodikseen Namparan, joka niin ikään on retuperällä kahden juopottelevan palvelijan jäätyä "pitämään talosta huolta" Joshuan kuoltua. Rossin on ryhdyttävä toimeen, minkä hän tekeekin tukahduttaakseen mielenkuohunsa asioiden tilasta.
 
Ross Poldark on tumma ja äkkinäinen mies, jossa on kapinamieltä. Hän vähät piittaa lain kirjaimesta ja yleisesti ottaen kaikkinainen keinottelu inhottaa häntä. Ross ei jaksa mielistellä ketään, mikä vaikeuttaa suuresti hänen elämäänsä sangen sisäänpäinlämpiävässä yhteisössä, jossa Rossin vihamiehet, Warlegganit, tuntuvat olevan kaiken keskiössä. Ross kuohuttaa yhteisöä milloin milläkin tavalla, kuten esimerkiksi tuomalla kotiinsa alaikäisen kaivostyöläisen tyttären ilman tämän isän lupaa. Sillä Ross Poldarkilla on hyvä ja oikeamielinen sydän, joka ei kestä nuoreen tyttöön tai kehenkään muuhunkaan vähäosaiseen kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta.
 
Poldark - Kapinallinen on melko pitkälti Rossin henkilökuva, kuten voi päätellä jo alkuteoksen nimestäkin. Teos kuvaa neljän vuoden ajanjaksoa, jonka aikana Ross jotenkin muuttuu pehmeämmäksi, mikä johtunee siitä, että hän on lopulta löytänyt elämäänsä kiintopisteitä. Teoksessa kuvataan myös paljon Rossin pelastaman tytön vaiheita, sillä Demelzan elämä liittyy keskeisesti Rossin elämään. Oikeastaan voisi sanoa, että vaikka tämä teos keskittyykin Rossiin, on se oikeastaan jonkinlainen sukutarina, jossa suvun musta lammas oppii pärjäämään itsekeen ja tekemään omia valintoja. Samalla kuvataan myös köyhyydessä ja nälässä kärsivien kaivostyöläisten yhteisöä ja valtaapitävän ylhäisön kiemuroita.
 
En osaa oikein tarkasti eriöidä miksi pidin tästä kirjasta, mutta mielestäni se on onnistunut kokonaisuus. Odotan jo syksyllä ilmestyvää sarjan toista osaa, jonka nimi on Demelzan laulu. Otin selvää, että sarja on kuvattu joskus ennemminkin ja suomennoksiakin on tullut kolmesta ensimmäisestä osasta (odotan kuitenkin uusia suomennoksia), mutta sarja itsessään on käsittääkseni 12-osainen. Hyvää luettavaa on siis tiedossa vielä monen monituisen kirjan verran, hyvä!
 
♠♠♠♠