Paperipalatsi

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Tammen äänikirja 2022

alkup. The Paper Palace, 2021

suomentanut Tuulia Tipa

lukijana Krista Kosonen

Kuuntelin heinäkuun lopussa Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsin, joka oli jotenkin paljon parempi kuin olin ajatellutkaan. Se näkyi ilmestymisensä aikoihin paljon sosiaalisen median uutisvirrassani ja tuntui silloin keräävän kehuja, mutta jäi minulla jonnekin lukulistan "ehkä joskus" -kategoriaan. Kannatti nostaa se sieltä "nyt" -kategoriaan.

Elle viettää perheensä kanssa kesää Cape Codin kesäkodissaan, kuten joka vuosi. Paperipalatsiksi kutsuttu paikka on kuulunut hänen suvulleen jo pitkään, joten sinne liittyy paljon muistoja, eivätkä ne kaikki ole pelkästään hyviä ja mukavia. Cape Codin miljöö ja Paperipalatsin nukkavieru kodikkuus luovat kiehtovan tunnelman tapahtumille, jotka Ellen on lopulta kohdattava.

Tarina lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Elle on juuri pettänyt miestään nuoruudenrakkautensa kanssa. Tämäkin on tahollaan naimisissa, eikä heidänkään liitossaan ole sinänsä mitään vikaa. Toteutumaton rakkaus  vetää kuitenkin puoleensa niin häntä kuin Elleäkin, sillä aikanaan tapahtui jotakin sellaista, joka tuli heidän väliinsä. Takaumien kautta palataan heidän yhteiseen lapsuuteensa ja nuoruuteensa ja siihen, miten elämä heitä lopulta kuljetti.

Pettäminen on aiheena minulle melko vastenmielinen, mutta Paperipalatsin yleistunnelma on vangitseva. Puhumattomuuden ja yhteisten salaisuuksien verkko kiehtoo ja kietoo otteeseensa. Vaikenemisen ja virheellisten päätelmien vaikutukset ovat pitkävaikutteisia, osin jopa peruuttamattomia. Miten paljon helpompaa olisikaan, jos toiset olisivat osanneet kuunnella oikealla hetkellä ja toiset olisivat kokeneet turvalliseksi puhua. Suosittelen kaikille lukusukkulaa etsiville!

Kulkeva varjo

Bo Carpelan: Kulkeva varjo

Otava 1978

alkup. Vandrande skugga, 1977

suom. Kyllikki Villa

Ennen kesälomaani tein kokoelmatyötä kirjaston aineistovarastossa ja törmäsin moniin mielenkiintoisiin teoksiin. Yksi niistä oli Bo Carpelanin pikkukaupunkiin sijoittuva jännitystarina Kulkeva varjo, tai ainakin jännitystarinaksi tätä luonnehdittiin takakannessa. En itse tuota määritelmää osta, mutta viihdyin tämän kirjan parissa.

Kulkeva varjo kuvaa muutamaa hautovaa kesäpäivää pikkukaupungissa vuonna 1899. Kaupunki on jakautunut työläiskortteleiden köyhiin ja huviloitaan ja komeita kaupunkitalojaan asuttavaan parempaan väkeen. Kaupunkia kuohuttaa henkirikos, jonka uhrina on köyhä ja huonomainen Anna. Tutkimuksissa poliisimestari Fridille selviää, että Anna on viihdyttänyt monia kaupungin miehiä, myös varakkaita virkamiehiä ja muita silmäätekeviä.

Niin, minun mielestäni Kulkeva varjo ei ole varsinaisesti dekkari, vaikka siinä monia genreen sopivia asioita onkin. Itse luonnehtisin tätä enemmänkin psykologiseksi romaaniksi, joka porautuu ihmisen salaisimpiin haluihin ja heikoimpiin hetkiin, ylipäätään kaikkeen siihen, mitä ihminen yleensä haluaa pitää muilta piilossa. Psykologisena romaanina tämä on mielestäni oikein onnistunut.

Pidin pikkukaupunkimiljööstä, helteisestä kesästä, psykologisesta tunnelmasta ja kuin kaiken raikastavasta ratkaisun hetkestä. Kokonaisuudessaan tämä on mielestäni viehättävän vanhanaikainen romaani, jollaisen lukeminen kesäloman leppoisassa joutilaisuudessa on jotenkin erityisen mukavaa. Kiva löytää tällaisia helmiä! En ole Carpelanilta lukenut koskaan mitään muuta, mutta tämän perusteella voisin kyllä kokeilla.