Evil Thing: A Villains Graphic Novel

Serena Valentino: Evil Thing - A Villains Graphic Novel
illustrated by Arielle Jovellanos
119 s., Disney Hyperion 2021

Viime keväänä kiinnostuin Cruella de Vilin hahmosta. Luin silloin pari hänestä kertovaa kirjaa, katsoin elokuvan ja lopulta luin myös Dodie Smithin alkuperäisen 101 dalmatiankoiraa -kirjan. Sarjakuvaromaani Evil Thing kuitenkin jostain syystä odotti hyllyssäni lukuvuoroaan lähes vuoden. Pidin tästä niin paljon, että lukisin mielelläni lisää näitä Disneyn pahiksista kertovia sarjakuvia. En äkkipäätä löytänyt näitä enempää, vaikka sarjakuvaromaaneja on kai suunniteltu ilmestyväksi lisääkin.

Evil Thing kertoo oman versionsa Cruellan lapsuudesta ja nuoruudesta sekä niistä seikoista, jotka tekivät hänestä häikäilemättömän ja ilkeän ihmisen. Versio poikkeaa aiemmin lukemistani, vaikka yhtäläisyyksiäkin on. Itse pidin tätä ehkä surullisimpana ja ahdistavimpana tulkintana, sillä Cruellaa muovanneet epäoikeudenmukaisuus ja vallankäyttö tulevat niin näkyvästi esille. Hyväsydäminen ja kiltti tyttö muuttuu vähitellen ailahtelevaiseksi nuoreksi naiseksi, joka lopulta lipuu kuilun reunan yli.

Evil Thing on kiinnostava ja sujuvasti etenevä sarjakuva, jonka grafiikasta pidin kovasti. Punasävyinen kuvitus pitää sisällään yksityiskohtia, vaikka yleisilme onkin pelkistetty. Hahmot on kuvattu ilmeikkäästi ja tapahtumien ajankuva välittyy hienosti miljööstä ja hahmojen pukeutumistyyleistä ja kampauksista. Kuvat täydentävät tekstiä, kuten sarjakuvassa kuuluukin. Mielestäni oikein onnistunut ja todella hieno kokonaisuus.

Mikki ja hukkunut meri

Denis-Pierre Filippi (käsikirjoitus), Silvio Camboni (piirrokset) & Gaspard Yvan (väritys):

Mikki ja hukkunut meri

60 s., Sanoma 2018

alkup. Mickey et l'océan perdu, 2018

käännös: Saara Pääkkönen 

 

En ole pitkään aikaan lukenut täyspitkää sarjakuvaa, enkä olisi varmaan lukenut vieläkään, ellei Mikki ja hukkunut meri olisi lumonnut minua kannellaan. Kansi on ihanan värikäs, runsas ja jotenkin nostalginenkin. Siispä päätin lukea tämän sarjakuvan, vaikka en ole koskaan oikein Mikki Hiirestä perustanutkaan.

 

Mikki ja hukkunut meri kertoo Mikin, Minnin ja Hessun tutkimusmatkoista ja siitä miten he joutuvat huijatuiksi. Kolmikolla on meneillään tiukka kilpavarustelu Musta Pekan kanssa, kun sekä Musta Pekan tiimi että Mikin porukka yrittävät kerätä mahdollisimman paljon koralliinia merten pohjista polttoaineeksi. Yllättäen he saavat yhteistyötarjouksen, jonka tiimoilta käy ilmi, että molempia porukoita on jymäytetty ja maailma muuttuu sangen toisenlaiseksi. Nyt entiset viholliset joutuvat toimimaan yhdessä muuttaakseen maailman takaisin tavalliseksi.

 

En osaa kummoisiakaan kirjoittaa sarjakuvista, mutta halusin tämän tuoda blogin puolelle, koska kuvitus on niin upea. Mikki ja hukkunut meri on ihan kiinnostava juoneltaankin, mutta eniten nautin upeasta kuvituksesta. Siinä todella silmä lepäsi ja pystyin täysin unohtamaan, että en edes pidä Mikki Hiirestä. Mielestäni tätä kirjaa voisi vaikka vain katsella ja ihailla ilman lukemistakin. Se on niin värikylläinen, mielikuvituksellinen, kaikin puolin onnistunut. Tähän pitää itse tutustua, niin tietää mitä tarkoitan.

Tunteita ja toilauksia: Amor Ankkalinnassa

Iines: Tunteita ja toilauksia - Amor Ankkalinnassa

256 s., SanomaMagazines 2006

suom. Katja Kärkkäinen sekä Aku Ankan taskukirjan ja Roope-setä -lehden toimitukset

toim. A. Hulkkonen, J. Kovanen, R. Perälä & K. Valli

Suhteeni Ankkalinnaan ja kaikkiin Aku Ankka-, Mikki Hiiri-, Roope-setä ym. sarjakuviin on hyvin selkeä: en tykkää. Ankronikka oli kiva tv-sarja ennen ja siitä tykkäsin kovasti, mutta nämä sarjakuvaversiot eivät oikein iske. Tämä esittelemäni teos "Iines: Tunteita ja toilauksia" on poikkeus, sillä tästä olen pitänyt kovasti. Sain tämän kirjan joskus SistersClub -kirjakerhosta ja olen lukenut tämän useampaan otteeseen, vaikka viime kerrasta onkin vierähtänyt jo vuosia.

Tämä sarjakuvateos on tehty ja koottu ystävänpäivää ajatellen, sillä se sisältää kaikenlaisia lemmentarinoita Ankkalinnasta: Mortti ja Vertti ihastuvat, Roope-setä rakastuu ja Aku ja Iines nyt ovat vain Aku ja Iines. Olen ehkä pitänyt näistä sarjakuvista niin paljon siksi, että kaikissa on sama teema ja niitä käsittääkseni harvemmin on mukana lehdissä tai taskukirjoissa. Tämän kokoamisen idea välittyy lukijalla hyvin.

Oikeastaan vasta nyt kiinnitin minkäänlaista huomiota tämän teoksen piirrostyyleihin. Ne ovat osasta hyvinkin moderneja verrattuna alkuperäiseen piirrostyyliin. En oikein tykkää tästä modernimmasta versiosta, se on jotenkin niin pyöristettyä ja särmätöntä. Se ei nyt kuitenkaan juuri lukukokemusta haittaa, mutta pisti vain silmään tällä kertaa. Vaikka en pidäkään muista Aku Ankoista jne., niin silti sanon, että alkuperäinen tyyli toimii kaikkein parhaiten. Sellaisilta niiden hahmojen vain kuuluu näyttää!

Mielestäni nämä tarinat ovat hauskoja ja nostavat esiin eri puolia tutuista ankkalinnalaisista. On kiva lukea muunkinlaista heistä kertovaa sarjakuvaa kuin sellaista, jossa Roope on itara vanha kärtty ja Aku tunaroi aina kaiken. Lisäksi tykkään tästä varmaan siksikin, että tässä on enemmän naishahmoja mukana ja tämä on suunnattu nimen omaan tytöille. Mukavaa on myös, että Roopen entiset rakastetut pääsevät esiin ja pojista Mortti ja Verttikin ovat mukana tässä sarjakuvassa. Kuten tästä käy ilmi, olen lukenut joskus Roope-setiä ja Aku Ankkoja, vaikken niistä ole tykännytkään enemmin.

Suosittelen tätä teosta ennen kaikkea kaikille näiden hahmojen ystäville. Ymmärtääkseni tämä on harvinaisempi teos siinä mielessä, että se on kai ollut saatavilla vain SanomaMagazinesta. En toki ole tästä varma, mutta tätä ei ihan välttämättä löydy joka kirjastosta tai mistään kirjastosta, jos tämä todellakin on ollut vain jonkin kerhon oma juttu. Mutta jos saatte tämän käsiinne, niin lukekaa ihmeessä.

♠♠♠♠