Pohjolan porteilla

Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla

165 s., Haamu 2017

kansi: Suvi Kari

 arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

Pohjolan porteilla on itsenäinen jatko-osa teoksille Louhen liitto ja Tuonella kulkijat. Päähenkilönä nähdään jo aiemmista osista tuttu Roona, yliluonnollisin kyvyin varustettu lukiolaistyttö, jolle paljastuu tässäkin osassa jotain uutta myyttisistä jumalista ja omista kyvyistään.

 

Olen pitänyt kovasti Louhi-sarjan aikaisemmista osista eikä tämäkään ollut pettymys! Heikkilä yhdistää edelleen taitavasti perinteitä ja historiaa sekä nykynuorten maailmaa, mutta jotenkin nyt Roonan todellinen syntyperä ja erikoistaidot linkittyvät entistäkin selkeämmin hänen arkielämäänsä. Mielestäni Roonan elämän tärkeät etapit yhdistyvät onnistuneella tavalla hänen yliluonnolliseen puoleensa sekä vanhoihin jumaliin. Kokonaisuudesta syntyy kiinnostava, kun lukija saa pähkäillä millä tavalla asiat vaikuttavat toisiinsa ja ennen kaikkea mistä sai alkunsa matka, jonka päätteeksi Roona saapuu itsensä Pohjan Akan porteille.

Roona on seurustellut jo kuukausia Aleksin kanssa ja suhde vaikuttaa vakaalta, mutta yhtäkkiä asiat tuntuvat muuttuvan. Roona on ottanut tärkeän askeleen suhteessaan ekan kertansa myötä ja pohtii minäkuvaansa. Roona vaikuttaa haavoittuvaisemmalta ja epävarmemmalta, sillä suhde Aleksiin ei tunnu enää niin selkeältä. Samoihin aikoihin peilikuvassa vilahtaa mystinen varjo ja Roonan isä Eerikki näkee tyttärestään näyn, joka ei lupaa mitään hyvää. Roona päättää syventyä erityistaitoihinsa ja hankkia oman samaanirummun, sillä myös hänen biologinen äitinsä Valpuri kaipaa tyttärensä taitoja avukseen.

 

Yllättäen Roonan haavoittuvaisuus ja epävarmuus näyttäytyykin myös hänen yliluonnollisella puolellaan: Roona ei tunne enää Karhun, oman eläimensä läsnäoloa. Tällä kertaa Roonalla on vastassaan entistä pahemmat viholliset eikä  tilannetta helpota lainkaan Karhun rauhoittavan ja turvallisen olemuksen puuttuminen. Nuori nainen  tuntee jäävänsä melkoisen yksin, vaikka hänellä onkin apunaan ystävänsä Sampsa sekä taitavava rummuntekijä ja samaani Iraida.

Vaikka Roonalla onkin yliluonnollisia kykyjä, hän näyttäytyy tässäkin teoksessa hyvin inhimillisenä. Hänelläkin on omat epävarmat kohtansa, johon varmasti (nuoren) lukijan on helppo samaistua. Kokonaisuudessaan Pohjolan porteilla on mielestäni otteessaanpitävä teos, jonka lukisi vaikka yhdeltä istumalta. Tietyllä tavalla tässä osassa on enemmän uhkan tuntua kuin aikaisemmissa osissa ja Roonan ajoittainen epävarmuus tuo omat väreensä tarinaan, mutta siitä huolimatta tarina tuntuu etenevän virkeästi ja hyvässä tahdissa. Kaikin puolin siis oikein onnistunut teos JA jee, tässä kirjassa tapahtuu yksi sellainen käänne, jota jo aiemmassa osassa aavistelin ja hieman salaa toivoinkin!

♠♠♠♠♠

 

Kannattaa käydä lukemassa myös Kian kommentteja Luetaanko tämä? -blogista, sillä mielestäni hän kirjoittaa tästä kirjasta hyvin!

Tuonella kulkijat

Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat

159 s., Haamu 2016

kansi: Suvi Kari

a-kappale kustantajalta

Kun postilaatikkoon saapui toivomani arvostelukappale Mervi Heikkilän Tuonella kulkijoista, otin kirjan heti lukuun. Tämä Louhen liiton jatko-osa imaisi minut niin hyvin mukaansa, että luin tämän oikeastaan yhdeltä istumalta, mutta tekstini julkaisun jätin teoksen julkaisupäivälle, joka on tänään.

Tuonella kulkijat jatkaa Louhen liitosta tutun Roonan tarinaa. Roona on nuori nainen, jolla on monia salaisuuksia. Yksi niistä on hänen todellinen syntyperänsä, toinen taas hänen kykynsä kommunikoida eläinten kanssa. Saatuaan Louhen liitossa kuulla uusia asioita itsestään, vanhemmistaan ja myyttisistä kalevalaisista hahmoista, on Roonan maailma muuttunut. Taustansa vuoksi hänen elämässään on asioita, joista vain lähimmät ihmiset tietävät. Roonan lomamatka Turkuun isänsä Eerikki Puujumalan luokse asettaa hänet jälleen uusien faktojen eteen sekä kysyy kykyä luottaa uusiin ihmisiin sekä rohkeutta toimia asioiden saattamiseksi oikealle tolalle, sillä jotain pahaa on selkeästi tekeillä: siitä kielii paitsi kaikkien lintujen katoaminen Turusta myös isä-Eerikin antikvariaatin tuho ja isän katoaminen. Siitä matka jatkuukin jo rajan yli Tuonelan puolelle.

Mielestäni Tuonella kulkijat osoittautui hyvin kiehtovaksi teokseksi, joka oli - mikäli mahdollista - vieläkin paremmin otteessaan pitävä kuin Louhen liitto. Tässä teoksessa on enemmän tummia sävyjä, kun Roona joutuu yllättävien tilanteiden eteen yksin ja joutuu miettimään kehen voi luottaa ja keneltä pyytää apua. Mikään synkkä teos tämä ei kuitenkaan minun mielestäni ole, sillä tässä on mukavasti myös romanttista värinää ja ihmis- ja perhesuhdeasioita, joita on kiinnostavaa seurata. Vaikka Tuonella kulkijat on jatko-osa, sopii se luettavaksi myös itsenäisenä teoksena. Tässä teoksessa tulee ilmi kaikki olennainen Roonan aiemmista vaiheista, jotta voi hypätä Tuonella kulkijoiden matkaan ilman suurempia kysymysmerkkejä.

Pidin jo Louhen liitossa kovasti siitä, miten Heikkilä yhdistää perinteitä, historiaa ja nykynuorten maailmaa sujuvasti toisiinsa. Sama tyyli jatkuu myös Tuonella kulkijoissa, jossa tutustutaan entistä enemmän kalevalaisiin hahmoihin, jotka Heikkilä esittelee vallan toisessa valossa kuin Kalevala. Nyt pääsemme tutustumaan muun muassa Väinämöiseen ja Kullervoon, ja kieltämättä nyt kumpikin mies näyttäytyy paljon mielenkiintoisemmassa valossa kuin aiemmin. Pidin jo edellisessä osassa myös siitä, miten hienosti Heikkilä nivoo miljöön ja tarinan yhteen, eikä tämä teos kalpene edeltäjälleen siinäkään. Itse asiassa minua alkoi todella kiinnostaa päästä tutustumaan Aboa Vetus -museoon Turkuun. Vaikka itselleni maaseutumiljöö onkin yleisesti ottaen jotenkin läheisempi, pidin kuitenkin paljon teoksen esittelemästä Turusta. Tuonella pääsemme myös nauttimaan metsäpolkujen ja petojen maailmasta, jolloin perinteet ja myytit tuntuvat hengittävän vahvempina.

Kuten yllä olevasta voi päätellä, minä pidin tästä teoksesta. Roona on mielestäni sellainen hahmo, jossa on sopivassa suhteessa nuoruuden kokemattomuutta ja epävarmuutta, mutta kuitenkin myös jo elämänkokemusta, kurinalaisuutta ja kykyä selviytyä uusista tilanteista hallitusti. Roonasta on helppo pitää ja se varmasti lisää teosten kiinnostavuutta ja saa viihtymään niiden parissa. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä mystistä Roona seuraavaksi kohtaa ja miten siitä selvitään. Louhen liiton tavoin tähänkin teokseen on tehty materiaalipaketti. Se löytyy Haamu-kustannuksen materiaalipankista.

♠♠♠♠♠

Louhen liitto

Mervi Heikkilä: Louhen liitto

151 s., Haamu 2015

kansi: Riikka Nikko

pyytämätön a-kappale kustantajalta

Jokin aika sitten postilaatikkoon oli tullut kirjapaketti, jonka sisältä paljastui Mervi Heikkilän nuortenromaani Louhen liitto. Tämä spekulatiivisen fiktion genreen lukeutuva teos julkaistaan tänään Kalevalan päivänä Vaasassa.

Roona on ysiluokkalainen tyttö, joka harrastaa luontokuvausta. Hän on erilainen verrattuna muihin ikäisiinsä tyttöihin, ja hänellä on salaisuuksia, joista hän ei vain voi puhua kenellekään. Myös valokuvauskurssilla tutuksi tulleeseen Aleksiin on syytä pitää hieman välimatkaa, vaikka se sattuukin. Roona ei kuitenkaan ole ainut, jolla on salaisuuksia. Kun hänen äitinsä salaisuus tulee julki ja Roona tempautuu mukaan seikkailuun, joka ylittää kaikki yliluonnollisen rajat, on entistä tärkempää pitää välimatkaa ulkopuolisiin. Ihan vain varmuuden vuoksi, sillä tämä seikkailu vaatii uhrinsa.

Louhen liiton miljöö metsäpolkuineen ja soineen on kerrassaan väkevä ja mielikuvitusta ruokkiva kokonaisuus, joka on helppo aistia: tuntuu kuin metsän tuoksutkin tulisivat lähelle, puhumattakaan siitä miten tarina visualisoituu silmien eteen. Miljöö on todella vahvasti sidoksissa itse tarinaan, se ei jää pelkäksi viitekehykseksi, vaan muodostaa oleellisen osan tarinan kokonaisuutta. Tarina on hyvin vetävä ja mielenkiintoinen, siinä on mystisyyttä ja eräänlaista perinnerakkautta tai perinteiden kunnioittamista, mutta myös aina nuoria kiinnostava sivujuonne tytön ja pojan välisestä ystävyydestä ja etenkin ihastumisesta. Tässä teoskessa Heikkilä onnistuu hienosti yhdistämään kansanperinnettä ja nykynuorten maailmaa, jotka lyövät kättä ja muodostavat hyvin toimivan kokonaisuuden.

Roonan kipuilemissa asioissa on paljon erityisesti nuorille tuttuja juttuja, oman identiteetin etsintää ja minäkuvan muodostumista. Roona joutuukin etsimään itseään rankimman kautta, sillä hän saa yllättäen tietää olevansa adoptoitu. Biologinen äiti näyttää jämähtäneen täysin 1800-luvun tunnelmiin, mikä paitsi hämmentää Roonaa ja tuo mukanaan paljon sellaista, mitä hän ei olisi ikinä uskonut olevan olemassakaan, aiheuttaa myös nauruhermoja kutkuttavia tilanteita vanhakantaisen ajatusmaailman ja nykynuoren ajatusmaailman törmäyksessä. Sillä vanhakantainen Roonan biologinen äiti Valpuri on, onhan hän Louhen liittolainen.

Pidin siitä miten Heikkilä on luonut uudenlaisen kuvan Kalevalan Louhesta. Uskon, että tällaiselle suomalaisesta kansanperinteestä ja historiastakin ammentavalle teokselle on todella ollut jo tilausta, sillä onhan tämä nyt kaikella tavalla paljon helpommin lähestyttävä teos kuin vaikkapa se Kalevala. Vaikka silläkin teoksella on paikkansa koulusivistyksessä, niin Louhen liitto voi toimia todella hyvänä johdattelijana aiheeseen ja herättää mielenkiinnon kansanperinnettämme kohtaan. Siksi onkin hienoa, että tästä teoksesta on suunniteltu myös tehtäväpaketti opetuskäyttöön. Tehtäväpaketti löytyy kustantamon nettisivuilta. 

Mielestäni Louhen liitto on raikas ja jännittävä teos, jonka parissa aika kuluu nopeasti. Historia on omaa sydäntäni lähellä, joten tämä kirja tuntui juuri sopivalta minun luettavakseni, vaikka fantasiakirjallisuus taas ei sitten olekaan välttämättä ihan minun juttuni. Siitä syystä uskallan sanoa, että tämä toiminee monenlaisen kirjallisuuden lukijoille. Erilaisille lukijoille tämä toiminee siinäkin mielessä, että teoksen kieli on rikkaudestaan huolimatta selkeää ja helppotajuista, joten vähemmän lukevan nuoren kuvittelisi olevan yhtä helppo tarttua tähän teokseen kuin kirjatoukankin. Itse nautin suunnattomasti tämän teoksen maailmaan sukeltamisesta ja toivon todella, että nuoret löytäisivät tämän teoksen ja kouluissakin osattaisiin hyödyntää tämän mainion teoksen olemassaoloa, sillä tehtäväpaketin tehtävät vaikuttivat ainakin minun mielestäni todella innostavilta.

♠♠♠♠♠