Valoa kohti

Laila Hirvisaari: Valoa kohti

Laatokka, osa 6

Otavan äänikirja 2023, alkup. 1991

äänikirjan lukija: Fanni Noroila

Laila Hirvisaaren hieno Laatokka-sarja ilmestyi äänikirjoina tänä vuonna. Se oli minulle todellinen löytö, koska Laatokka oli Hirvisaaren sarjoista viimeinen, jota en ollut vielä lukenut. Äänikirjoina tämä sarja toimikin hienosti ja mielestäni lukijavalinta on onnistunut. Vähän on nyt haikea fiilis sarjan päättymisestä, vaikka toisaalta tämä oli varmasti juuri oikea kohta päättää sarja.

Aiemmista osista tuttu Anna Ustinova on päätynyt vankileirille miehensä Timofein tavoin. Venäjällä eletään 1920-luvulla kuohuttavaa aikaa ja yhtenä hetkenä oikeana pidetty mielipide tai kontakti voikin olla väärin ja vaarallista. Syyttömänä leirille tuomittu Anna pyrkii kaikin tavoin kamppailemaan lamaannusta vastaan. Lääkärinä hän haluaa auttaa kohtalotovereitaan ja parantaa leirin olosuhteita edes hieman inhimillisemmiksi. Mielessä siintää koko ajan toivo vapaudesta, siitä että pääsisi takaisin Suomeen ja turvaan. Siksi hän ryhtyykin uhkayritykseen. Leirille hän ei halua kuolla.

Totesin edellisen osan kohdalla, että en ole aiemmin lukenut Hirvisaarelta kirjaa, joka olisi ollut niin synkkäsävyinen. No, tässä on toinen, vaikka valon pilkahduksiakin lopulta tulee kirjan nimen mukaisesti. Synkkyydestä huolimatta pidin tästäkin kirjasta, vaikka pienen pettymyksenkin sarjan päättyminen tuo tullessaan, sillä olisin halunnut kuulla lisää ensimmäisen osan keskushenkilöiden myöhemmistä vaiheista. Avarankalliolla asuvien Eeva Marian lasten Katrin ja Johanneksen myöhemmistä vaiheista ei ole sen jälkeen juurikaan kuultu, mikä tuntuu mielestäni hieman hassulta. Kuusiosainen sarja kiertyi myöhemmin enemmän heidän enonsa ja muiden vuokkiniemeläisten vaiheiden, etenkin Annan, ympärille, mikä on hieman harmi.

 

Valkeat yöt

Laila Hirvisaari: Valkeat yöt

Laatokka, osa 5

Otavan äänikirja 2023, alkup. 1990

lukija: Fanni Noroila

Laila Hirvisaaren Laatokka-sarjan äänikirjaversioiden julkaisu on edennyt viidenteen osaansa saakka. Tämä on sarjan tähän mennessä synkkäsävyisin osa, sillä tapahtumat keskittyvät Venäjän vallankumouksen jälkeisiin aikoihin. Leipä loppuu ja olosuhteet ovat kurjimmat kuin koskaan, kun nälkä ja kylmyys saavat sairaudet jylläämään. Maisemaa värittää myös pelko paitsi nykyhetkestä myös huomisesta.

Anna on saanut pietarilaisesta lastensairaalasta lääkärinviran, jonka vuoksi hänet lähetetään aika-ajoin tarkastusmatkoille eri puolille Venäjää. Toisinaan hän suorastaan pyrkii matkoille auttaakseen hädänalaisia, vaikka etenkin vankileireillä kohdatut kauhut ja epäinhimilliset olosuhteet vaikuttavat häneen vahingoittavasti. Samaan aikaan Timofei luo uraansa uuden hallituksen leivissä. Asemansa vuoksi hän on jatkuvan tarkkailun alla, mistä johtuen Annan on oltava erityisen varovainen hankkeissaan. Moni asia tuntuu tulevan avioparin välille, sillä Anna kaipaa tytärtään ja tämän perhettä, jotka ovat suljetun rajan takana Suomessa.

Valkeat yöt on itse asiassa aika hätkähdyttävä kirja, sillä se antoi minulle uutta käsitystä siitä, millaisissa oloissa Venäjällä vallankumouksen jälkeen on oltu. Olen niistä asioista toki aiemminkin lukenut, mutta jotenkin Lailan hahmot tuovat asian hyvin lähelle. Hän tuntee historian, joten on helppo uskoa, että hänen kuvaamillaan asioilla on todellisuuspohjaa. Vaikka olenkin lukenut lähes koko Hirvisaaren tuotannon, en ole tainnut aiemmin lukea häneltä kirjaa, joka olisi ollut näin synkkäsävyinen. Toivottavasti viimeinen osa tuo mukanaan valoisampia vaiheita tutuiksi käyneiden hahmojen elämiin.

Jäiden soitto

Laila Hietamies/Hirvisaari: Jäiden soitto

Laatokka, osa 4

17h 30min., Otava 2023

alkup. 1989

lukija: Fanni Noroila

Odotus palkittiin lopultakin, kun pääsin kuuntelemaan Laila Hirvisaaren Laatokka-sarjan neljättä osaa. Tässä kirjassa tapahtuu paljon kaikkea dramaattista, tutuiksi käyneiden hahmojen vaiheet koskettavat ja liikuttavat. Jälleen kerran nappisuoritus. Seuraava ilmestyy äänikirjaksi muutaman viikon kuluttua, joten taas odotellaan hetki.

Jäiden soitto ajoittuu vallankumouksen aikaan vuoteen 1916. Euroopan ylle kohoaa yhä synkempiä pilviä ja Venäjälläkin kuohuu yhä pahemmin. Ei ole poikkeuksellista joutua mielipiteidensä vuoksi virkavallan hampaisiin, minkä saavat myös tutut hahmot Anna, Nikolai ja Dimitri läheisineen huomata.

Hietamies osaa kirjoittaa niin elämänmakuisesti, että syvänmaalaisia riepottavat pyörteet tulevat lähelle lukijaakin. Nyt kun katsoo sarjaa taaksepäin, niin näissä neljässä kirjassa on tapahtunut valtavan paljon kaikenlaista. Tapahtumat ovat parissa viimeisessä kirjassa alkaneet keskittyä Dimitrin, Nikolain, Annan ja Katjan ympärille, ja olenkin hieman jäänyt kaipaan ensimmäisessä osassa tavattuja Katria ja Johannesta. Olisi kiinnostavaa tietää myös heidän vaiheistaan, siitä miten poliittinen kuohunta näyttäytyy Avarankalliolla ja taidekoulussa. Ehkä seuraavat osat tuovat vastauksia myös siihen.

 

Valamon yksinäinen

Laila Hietamies/Hirvisaari: Valamon yksinäinen

Laatokka-sarja, osa 3

16 h 5 min., Otava 2023

alkup. 1988

lukija: Fanni Noroila

Kuuntelin Laatokka-sarjan kolmannen osan Valamon yksinäinen kesälomallani aika vauhdilla, sillä Hirvisaaren tarinankerronta tempaisi minut tuttuun tapaan täysin mukaansa. Tämä osa sijoittuu heti 1. osan jälkeiseen aikaan ja sijoittuu pitkälti luostarimiljööseen, osin Valamoon ja vielä suuremmalta osin kauempana sijaitsevaan nunnaluostariin, jonne viitankantaja Dimitri lähetetään saamaan hoitoa kipuihinsa.

Viitankantaja Dimitri on valamon yksinäinen, joka ei ole saanut tehdyksi luostarilupausta vuosikymmenienkään kuluessa. Samalla tavalla kuin sairaus kalvaa hänen niveliään, kalvaa menneisyyden tapahtumat hänen mieltään. Rakastunutta Mitja-nuorukaista ei enää ole, hänet Dimitrin on ollut pakko haudata vuosien taakse. Näyttää kuitenkin siltä, että hän ei voi jatkaa elämässään todella eteenpäin, jos ei kohtaa menneisyyttään silmästä silmään. Siinäkin auttaa nunnaluostarissa hoitajana työskentelevä sisar Anna, joka osoittautuu paljon tutummaksi kuin Dimitri koskaan osasi odottaa.

Tämä nyt on tätä itseni toistamista, mutta Hirvisaari todella osasi luoda aidontuntuisen historiallisen miljöön ja elämänmakuisia ihmistarinoita. Hänen hahmoissaan esiintyy ihmisluonteen eri puolia, mikä tekee hahmoista niin inhimillisen tuntuisia. Odotan mielenkiinnolla mitä neljäs osa tuo tullessaan. Sen pitäisi ilmestyä äänikirjana tulevana perjantaina, mutta ilmestyminen on jo kertaalleen siirtynyt. Toivottavasti ei enää!

Maan kämmenellä

Laila Hietamies/Hirvisaari: Maan kämmenellä

Laatokka, osa 2

15h 34min., Otava 2023

alkup. 1987

lukija: Fanni Noroila

Pidin niin paljon Laatokka-sarjan avausosasta Pilvissä taivaanlaiva, että otin sen jälkeen oitis kuunteluun jatko-osan Maan kämmenellä. Tässä kirjassa palataan ajassa taaksepäin ja kerrotaan niistä tapahtumista, jotka muuttivat Avarankallion Eeva Marian koko elämän suunnan. Pidin tästä kirjasta vielä avausosaakin enemmän, sillä vaikka toisaalta tiesin jo suurin piirtein mitä tuleman pitää, oli Vienan Karjalan sydänmaille sijoittuvassa tarinassa aivan erityistä lumoa. Eeva Maria oli vielä nuori, helposti lähestyttävä ja elämään luottava naisenalku. Pienen kyläyhteisön elämä jättää herttaisen mielikuvan, vaikka ristiriitojakin koetaan, kuten ihmissuhteissa yleensäkin.

Tässä kirjassa Eeva Maria tunnetaan vielä Mashana, joka on yhtä pehmeä, lempeä ja empaattinen kuin nimensä sointi. Hän elää aikuistuvan nuoren elämäänsä kotitalossaan, tekee työtä ja rakastaa saman kylän poikaa. Ja Mitjakin rakastaa häntä, heillä on vakaa aie mennä vielä naimisiin eikä heidän seurusteluaan kodeissakaan pahalla katsota. Näyttävä pari, toisilleen osuvat. Ainoastaan Mashan Petja-veli, Mitjan paras kaveri, tuntuu suhtautuvan heihin lähes vihamielisesti. Kylässä vihjaillaan kaikenlaista, osin tottakin.

Syvänmaan kylän ihmisten elämä soljuu tutuissa uomissaan, asiat hoidetaan ajallaan ja ongelmat ratkotaan tarvittaessa koko porukan voimin. Sitten koittaa se myrsky-yö, jonka tapahtumat muuttavat koko Mashan elämän. Silloin tehdään myös epätoivoisia tekoja, jotka särkevät yhden jos toisenkin sydämen. Se on alkusysäys sille, miksi Eeva Mariasta tulee niin etäinen ja katkeroitunut, ettei meinaa omia lapsiaankaan uskaltaa päästää lähelleen. Moneen edellisen osan herättämään kysymykseen saadaan tässä vastaus. Todella hyvä, lumoava romaani. Mielestäni tämän voi hyvin lukea myös itsenäisenä teoksena niin halutessaan.

Pilvissä taivaanlaiva

Laila Hietamies/Hirvisaari: Pilvissä taivaanlaiva
Laatokka, osa 1
13h 32min., Otava 2023
alkup. 1986
lukija: Fanni Noroila

Laila Hietamies/Hirvisaari on yksi suosikkikirjailijoistani. Olen vuosien varrella lukenut lähes hänen koko tuotantonsa, mutta jostakin syystä Laatokka-sarja on aina jäänyt odottelemaan vuoroaan. Nyt ilokseni huomasin äänikirjapalvelusta, että tästähän on tehty tänä vuonna äänikirjaversiot, joten otin avausosa Pilvissä taivaanlaivan heti kuunteluun.

Laatokan rannalla Impilahden pitäjässä Avarankallion talossa eletään vuotta 1910. Talossa asuvat ylpeä ja vielä kaunis leskirouva Eeva Maria sekä tämän lapset, aikuistuva tytär Katri ja hieman nuorempi poika Johannes, josta on määrä tulla talon seuraava isäntä. Poika on kuitenkin luonteeltaan haaveksija, hän viettää aikaa mieluiten piirtämällä omassa piilopaikassaan kalliolla, josta voi hyvällä säällä nähdä Valamon kupolikatot.

Avarankalliolta ei puutu mitään maallista hyvää, mutta onnelliseksi perhettä ei voi sanoa. Äiti Eeva Maria on sulkeutunut ja etäinen, mikä heijastuu kaikkeen olemiseen ja elämiseen. Melko pian lukija huomaa, että tässä on oikeastaan kysymys vuosikymmeniä sitten tehtyjen valintojen seurauksista. Kun Hirvisaari avaa pala palalta Eeva Marian salaisuutta, on häntä helpompi ymmärtää. Katria en sen sijaan oikein missään kohtaa täysin ymmärtänyt, mutta luulenpa, että hänenkin valinnoillaan tulee olemaan sarjan edetessä omat kauaskantoiset seurauksensa.

Pilvissä taivaanlaiva on toisaalta arkinen kuvaus 1910-luvun karjalaisesta elämänmenosta, mutta samaan aikaan kuitenkin uteliaisuutta kutkuttava arvoitus. Hirvisaari todella tuntee historian ja osaa kuvata ihmisiä ja paikkoja niin elävästi, että sitä voi helposti kuvitella itsensäkin Avarankalliolle muiden mukaan. Pidin tästä teoksesta paljon, ja ihmettelenkin miksi olen antanut sen odottaa vuoroaan jo ainakin 10 vuotta. Toisaalta ihanaa, että minulla on vielä jäljellä ennen lukematonta Lailaa, kun uutta emme enää saa.