Luopuneet

Elina Annola: Luopuneet

Teos 2024

äänikirjan lukijana Satu Paavola

Elina Annola vieraili marraskuun alussa kirjastossamme ja lupauduin haastattelemaan häntä. Koska en itse ollut aiemmin tutustunut hänen tuotantoonsa, oli korkea aika tehdä se. Päätin kuunnella Annolan uusimman romaanin Luopuneet äänikirjana ja kokemus oli kyllä kaikin tavoin positiivinen. Sitä oli myös hänen vierailunsa, sillä keskustelu oli todella mielenkiintoista, vaikka en ollutkaan lukenut kuin tämän yhden ainoan kirjan.

Luopuneet etenee kahdessa aikatasossa, joiden yhteisenä nimittäjänä on sama talo. Nykypäivässä Anniina löytää puolisonsa kanssa unelmiensa kodin helsinkiläisestä kivitalosta. Sinne on hyvä rakentaa yhteistä kotia, jonne muuttavat myös Sisu-koira ja Leevin tytär. Kodissa on valoa ja tilaa unelmien kasvaa. Vähitellen notkuvat lattialaudat ja piilossa muhiva kosteus ovat vaarassa särkeä kaikki ne vaalitut unelmat, joita he niin onnellisina lähtivät tavoittelemaan.

Toisessa aikatasossa edetään sotien jälkeistä aikaa 1950-luvulla. Vieno yrittää pitää sodan satuttaman miehensä ja pienen Liisa-tyttärensä arjen sujuvana, vaikka raha on tiukassa ja tulevaisuus näyttää välillä kaikkea muuta kuin valoisalta. Elämän piti mennä aivan toisin, kerran hänelläkin oli unelmia ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Kaikki tuntuu särkyneen sotavuosiin.

Luopuneissa on hieno tunnelma, jossa kaikuu samaan aikaan haikeus, luopuminen ja toivo. Keskeisiä teemoja on äitiys, niin äidiksi kasvaminen kuin äitinä oman itsensä säilyttäminen. Myös tyttärenä olemisen ja pysymisen näkökulmat ovat keskeisiä. Tykkäsin tästä kirjasta ja henkilöhahmoja on helppo ymmärtää ja myötäelää, sillä heidän tunteensa ovat hyvin inhimillisiä ja siten myös monille tuttuja.

Joka tytön runokirja

Suvi Ahola ja Satu Koskimies (toim.): Joka tytön runokirja

316 s., Tammi 2016

 

Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittama Joka tytön runokirja on todellakin teos, josta löytyy varmasti jokaiselle tytölle ja naiselle sopivia runoja, sillä runot tuntuvat kattavan ikäpolvien ja elämänvaiheiden koko kirjon. Samanniminen teos on ilmestynyt ensimmäistä kertaa vuonna 2006, enkä osaa tarkemmin sanoa miten tämä uusi versio eroaa vanhasta.

 

Joka tytön runokirjasta löytyy runoja moneen makuun, sillä siihen valikoidut runot ovat pitkältä aikaväliltä. Mukaan mahtuu siis niin perinteistä kuin moderniakin runoutta aina laululyriikoihin asti. Runot ovat pääosin (jollei kokonaan?) naislyyrikoiden kynistä lähtöisin, mikä todella tekee tästä naisten kirjan: yleensähän nainen osaa kuvata parhaiten naisen tuntoja. Runoilijoina tässä teoksessa ovat edustettuna muun muassa Katri Vala, Aale Tynni, Saima Harmaja, Aila Meriluoto, Anna-Leena Härkönen, Anni Sinnemäki, Maija Vilkkumaa ja moni moni muu. Harmaja, Meriluoto ja Härkönen ovat minulle jo entuudestaan tuttuja runoilijoita, mutta erityisesti Härkösen runoihin kiinnitin nyt eri lailla huomiota kuin hänen kokoelmiaan joitakin vuosi sitten lukiessani. Lisäksi kiinnostuin Valan ja Tynnin tuotannosta ja kävinkin lainaamassa heidän tuotantoaan lisää.

 

Aiheina tässä kokoelmassa käsitellään lapsuutta tai "tyttöyttä", nuoruutta ja aikuistumista, rakastumista ja pettymyksiäkin, naiseutta ja äitiyttä. Kirjo on monialtainen ja siksi tämä teos todella sopii monen ikäisille luettavaksi. Itse en pitänyt kaikista osista, joihin kokoelma on jaettu. Syynä pitämättömyyteeni lienee se, että en vielä tässä elämänvaiheessa löytänyt tarttumapintaa esimerkiksi äitiyteen ja ikääntymiseen. Kokonaisuutena kuitenkin pidin tästä teoksesta ja haluaisin tämän jopa omaankin hyllyyni, jotta voisin palata tähän uudelleen ja tehdä merkintöjä. Pidin paljon myös siitä, että perinteinen runous ja vanhempi tuotanto oli hyvin edustettuna tässä teoksessa, sillä se usein puhuttelee minua nykyrunoutta ja moderneja kokeiluita enemmän.

Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä

166 s., Atena 2014

kansi: Elina Warsta

Olen muutamana viime päivänä näpytellyt melko ahkerasti opinnäytetyötäni, joten aloin kaivata vastapainoksi jotain kevyttä lukemista. Minulla on kesken Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, mutta sitä ei voi kovinkaan kevyeksi luonnehtia. Niinpä nappasin omasta hyllystäni taannoisen arpavoittoni, Sari Pöyliön novellikokoelman Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä. Tämä toimi kuin toimikin erinomaisesti välipalakirjana, mutta en kyllä tätäkään siitä huolimatta kevyeksi kirjaksi luonnehtisi novellien aiheiden puolesta.

Pölynimurikauppias on Pöyliön esikoisteos, joka käsittelee erilaisia äitityyppejä. Kahdeksan novellia sisältävä kokoelma pitää sisällään kaikenlaisia äitejä: vastuullisia, vastuuttomia, komentelevia, sievisteleviä, itsekkäitä ja niin edelleen. Novelleissa esiin marssivat myös heidän tyttärensä. Novelleissa kuvataan pääosin vanhemman ja lapsen roolien kääntymistä päälaelleen sekä heidän välisiä suhteitaan.

Pöyliön novellit ovat hyvin sujuvia luettavia, niistä näkee selkeästi, että esikoiskirjailijuudestaan huolimatta toimittaja Pöyliö ei ole mikään kirjoittamisen keltanokka. Hän kirjoittaa selkeää kieltä, jonka vietäväksi on helppo heittäytyä. Novellit ovat myös rakenteeltaan selkeitä ja johdonmukaisia, ja pitävät sisällään päähenkilöidensä kannalta oikeastaan kaiken olennaisen. Novellit ovat myös kekseliäitä ja mieleenpainuvia, jokaisessa tarinassa, äidissä ja tyttäressä on jotain sellaista, jonka kyllä muistaa. En tiedä miksi viimeinen novelli, joka on ikään kuin kaikkien aiempien koonti äitien näkökulmasta, rikkoo mielestäni muuten mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Kokoelman novelleissa on paljon absurdeja ja ravistelevia tapahtumia, jotka välillä huvittivat ja myös kieltämättä pöyristyttivät minua. Äitien tai tyttärien vastuuttomuus, voimattomuus tai vaativuus olivat välillä kerrassaan ahdistavia, samoin tilanteet joihin päähenkilöt joutuivat: yksi pieni asia, kuten imurointi pallo-Hooverilla, voi muuttaa koko tulevaisuuden. Tästä syystä en pidäkään kokoelmaa kovin kevyenä aiheidensa puolesta. Kokoelmassa on kuitenkin myös paljon kauniita asioita, kuten pyyteettömyyttä, välittämistä ja kiintymystä. Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä on siis monipuolinen kokonaisuus. Toivon, että Pöyliö jatkaa novellistina, sillä hänen tarinoissaan on aineista!

♠♠♠♠

Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

203 s., Otava 2012

Olen odottanut lähes hartaasti, että saisin vihdoin käsiini Anna-Leena Härkösen uuden kolumnikokoelman Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia. Nyt se vihdoin tapahtui ja luin tämän tietysti heti, en malttanut jättää sitä hyllyyn odottamaan, vaikka koulujutut vähän painaakin päälle. Tämän kokoelman kolumnit ovat ilmestyneet vuosina 2003-2011 Anna -lehdessä.

Anna-Leena Härkösen kirjoitustyylissä on jotakin täysin vastaansanomatonta. Hän kirjoittaa rohkeasti ja reippaasti, hän ei kaunistele mitään. Silti mikään mitä hän sanoo, ei ala ainakaan minua ärsyttämään lainkaan, vaikka niinkin voisi käydä. Hän perustelee väittämiään huumorilla mutta kuitenkin tosissaan. Härkösellä on selvästi sanottavaa siitä mistä hän kirjoittaa, ihan oikeita mielipiteitä. Ehkä siksi ei mikään rupeakaan ärsyttämään: hän todella on itse sitä mieltä kuin sanoo olevansa. Ja Härkönen ei pelkää paljastaa epävarmuuttaan, vaikka hänellä onkin vahvoja mielipiteitä. Se ehkä on näissä kolumneissa myös sellainen aitouden elementti.

Koska kolumnit kertovat Härkösen omasta elämästä, on niissä ehkä kaikkein eniten tarttumapintaa keski-ikäiselle tai keski-ikäistyvälle lukijalle. Vaikka itse olenkin vasta parikymppinen, niin kyllä minäkin useaan kertaan nyökyttelin ja hykertelin ja tuumasin, että juuri niin, sinäpä sen sanoit. Ehkä juuri Härkösen raikkaat mielipiteet ovat syynä sille, että myös minuakin nuoremmat lukijat ovat löytäneet hänen tuotantonsa ja sen myötä myös kolumnit.

Kielikuvat ja muutenkin koko kieli mitä Härkönen käyttää, on aivan loistavaa. On helppo hypätä mukaan kolumnin tunnetilaan ja aistia mitä kirjoittaja on tuntenut. Kielikuvat ovat niin kekseliäitä, että melkein kateeksi käy ja varmasti naurattaa. Oikeasti vieläkin rupeaa huvittamaan ajatus siitä, että hän sanoo lakanoidensa olevan "yhdessä mytyssä, ryppyisinä kuin Tutankhamonin raato" (s. 112). Härkösellä on todellakin sana hallussa, sitä ei käy kieltäminen.

En oikeasti osaa valita tästä kokoelmasta suosikkikolumniani sen enempää kuin sellaista josta en olisi pitänyt. Ainakin "Elämän tarkoitus", "Terve tikkujalka" ja "Voimattomuus" olivat mielestäni loistavia: tosissaan ja kaksi niistä myös pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. Minä toivoisin, että näitä kolumnikokoelmia tulisi vielä lisää, sillä olen pitänyt niistä kaikista paljon. Tämä kokoelma tuntuu vähän erilaiselta, sillä äitiys on tässä aika isona teemana, mutta Härkönen ei pelkää laukoa totuuksia siitäkään, joten antaa palaa. En kuitenkaan voi antaa täysiä pisteitä, että minulle jää jotakin odotettavaakin. ;)

♠♠♠♠½

Seitsemän tytärtä + haaste valmis!

Andersson, Minna: Seitsemän tytärtä - äidiksi tulon tunnelmia 1840-luvulta nykypäivään

167 s., Karisto 2007

Raportoitakoon nyt ihan alkuun, että tämä on nyt kolmas lukemani teos Sinisen linnan kirjaston haasteeseen "Kirjallisuuden äidit", joten haaste on osaltani valmis. Saattaa olla, että luen jotakin muutakin vielä ehdotuksista näiden kolmen jo luetun lisäksi, saa nähdä. :)

Minna Anderssonin Seitsemän tytärtä on hyvin mielenkiintoisesti rakennettu teos. Se kertoo sukupolvi sukupolvelta aina uuden tyttären syntymästä alkaen 1840-luvulta ja jatkuen 2000-luvun alkuun. Jokaisen lapsen syntymä kuvataan hänen äitinsä näkökulmasta. Tämä rakenne tuo hyvin esiin tapojen, uskomusten ja itse synnytyksen muuttumisen aikojen saatossa. (Synnytyksen muuttumisella tarkoitan siirtymistä saunoista sairaaloihin, rohtojuomista lääkkeisiin jne.)

Pidin myös siitä, että teoksessa on ajan kulua havainnollistettu jokaisen lapsen syntymäkodin pohjapiirroksella: niistä käy ilmi millaisissa oloissa (ahtaus ym.) ennen elettiin ja lisäksi se korostaa asumismuodon ja perherakenteen muutosta.  Oli myös kiva, että kirjan alkuun oli tehty sukupuun tapainen runko, joka esittelee heti sukupolvet. Olisi tosin ollut kivempi, jos jokaisesta perheestä olisi edes jokainen lapsi lueteltu, eikä jätetty siihen syntyvään tapaukseen (jos syntyi vielä nuorempia sisaruksia). 

Suosittelen tätä teosta kaikille, joita kiinnostaa vähääkään entisaikojen tavat ja menetelmät.

♠♠♠♠