Amelie

R.M. Rosenberg: Amelie

Hakoisten naiset, osa 3

Tammi 2025

äänikirjan lukijana Sanna Majuri

Riikka-Maria Rosenbergin hieno Hakoisten naiset -sarja saa Ameliesta arvoisensa päätösosan. Sarjan kiinnostavat ja todellisuuspohjaiset henkilöhahmot, yksityiskohtien värittämä ajankuva ja vetävä kirjoitustyyli tekevät Hakoisten naisista yhden parhaista historiallisista romaanisarjoista, mitä olen koskaan lukenut.

Amelie sijoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle. Vuonna 1855 Hakoisten kartanon perijän Hans Gustaf Boije af Gennäsin ja Amelien katseet kohtaavat ja nuoret näkevät toisensa yhtäkkiä aivan uudella tavalla. He ihastuvat ja rakastuvat, menevät salakihloihinkin, sillä moni pitää Amelieta liian vaatimattomana puolisona vapaaherralliselle Göstalle. Rakkaus on kuitenkin sinnikäs ja periksiantamaton. Amelie ja Gösta saavat toisensa, mutta elämä Hakoisissa ei ole aina nuorelle rouvalle helppoa.

1800-luvun jälkipuolisko on monenlaisten uudistusten aikaa. Maanviljelykseen ja tilanpitoon virtaa uusia tuulia, perustetaan kansakouluja, alkoi kansallisen heräämisen aika ja suomen kielen asema vankistui. Hakoinenkaan ei ole missään umpiossa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, vaan kaikuja tästä kaikesta nähdään ja koetaan myös siellä. Huomaa, että Rosenberg tuntee lähdeaineistonsa, historioitsija kun on. Toinen taito onkin tehdä historia näin eläväksi, ja senkin hän osaa.

Amelie on hahmona ainakin aluksi melko arka ja viaton, joten ei toisaalta ole ihme, että hänen kykynsä emännöidä kartanoa kyseenalaistetaan. Hän kuitenkin lunastaa paikkansa myös epäilijöiden silmissä, vaikka rakkaudessa solmittu liitto ei sekään aina ole sellainen, jollaiseksi Amelie sen tytönunelmissaan kuvitteli.

Arvostan Rosenbergin sarjassa erityisesti sitä, että hän nostaa esille sellaisia sukuja ja tarinoita, jotka ovat ehkä olleet jo hieman painumassa unholaan. Uskallan väittää, että juuri niin on ollut käymässä ainakin niiden Hakoisten naisten kohdalla, joista ei ole jäänyt juurikaan lähdeaineistoa, vaan Rosenberg on koonnut henkilöhahmonsa pienistä murusista ja luovuuttaan käyttäen. Odotan mielenkiinnolla Rosenbergin tulevia aluevaltauksia. Kaksplus-lehden artikkelin mukaan seuraavaksi on luvassa isonvihan aikaiselle Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuva tarina, jossa pääosassa ovat rahvaan naiset.

Vapaaherratar

R.M. Rosenberg: Vapaaherratar

Hakoisten naiset 2

Tammen äänikirja 2024

lukija:  Sanna Majuri

Hakoisten kartanon tarina jatkuu Vapaaherrattaressa, joka on Hakoisten naiset -sarjan toinen osa. Kuten Hakoisten Annaa kuunnellessani, hurmioiduin myös Vapaaherrattaren seurassa vetävästä juonenkuljetuksesta ja hienosta ajankuvasta. Vapaaherrattaren mukana pääsemme kurkistamaan 1700-1800-lukujen taitteeseen, jolloin sota jälleen kerran kosketti suomalaisia.

Tarinan keskiössä on vapaaherratar Helena von Burghausen, jonka puoliso Erik Leijonhufvud palaa syksyllä 1790 kotiin Kustaan III:n sodasta muuttuneena miehenä. Kun Erik päättää ostaa Hakoisten kartanon ja suunnittelee sen myötä myös tulevaisuutta, Helena toivoo ja uskoo uuteen alkuun. Aika jossa he elävät on kuitenkin armoton. Idän suunnalta nousee uhka, joka tempaisee perheen ainoan pojan mukaan sotaan. Kotona Helena hoitaa omaisuuttaan määrätietoisesti ja pyrkii turvaamaan niin poikansa tulevaisuuden kuin myös omansa ja tyttäriensä, joita Leijonhufvudeille on siunaantunut neljä.

Tämän teoksen ajankohta on historiasta minulle paljon tutumpi kuin ensimmäisen osan, siitä on pitänyt etenkin Hovimäki-sarja hyvää huolta. Nautin, kun sain uppoutua Suomen historian pyörteisiin ja  kartanomiljööseen. Rosenberg on jälleen poiminut ajankuvaansa herkullisia yksityiskohtia muotisuuntauksista, lääketieteestä, seuraelämästä ja uusista hienouksista, joista yksi on perheen lemmikkilintu Papegoja-papukaija.

Vaikka Vapaaherratar on kaunokirjallisuutta, ovat sen keskeiset henkilöt todellisia ihmisiä ja olennaisimmat käänteet heidän elämässään tosia. Oman kiinnostavan säväyksensä antaa Rosenbergin kotikartanostaan Janakkalan Hakoisista sattumalta löytämät kirjeet, jotka on osoitettu Helena von Burghausenille hänen lapsiltaan. Niiden kirjeiden suomennoksia Rosenberg siteeraa teoksessaan suoraan. Ylen verkkosivuilla julkaistu uutinen näistä kirjeistä toimi itse asiassa minulle kimmokkeena näihin kirjoihin tutustumiseen.

Vapaaherratar on mielenkiintoinen ja todellisen kuunteluflow'n nostattava teos, jonka lukijana Sanna Majuri on kyllä aivan mainio. Odotan mielenkiinnolla millainen seuraava osa tulee olemaan. Siitä tulee ilmeisesti päätösosa trilogialle, mutta toivon todella Rosenbergin kirjoittavan vielä paljon lisää historiallisia romaaneja.

Hakoisten Anna

R.M. Rosenberg: Hakoisten Anna

Hakoisten naiset 1

Tammen äänikirja 2022

lukijana Sanna Majuri

Olin ohittanut Riikka-Maria Rosenbergin Hakoisten Annan pikaisella vilkaisulla sen ilmestymisaikaan, ja tuskin olisin kirjaan tullut nytkään tarttuneeksi, jos en olisi tammikuun lopussa sattunut lukemaan Ylen uutista Rosenbergin uskomattomasta kirjelöydöstä. Sattumalta löydetyt kirjeet olivat osoitettu hänen uuden Vapaaherratar-romaaninsa päähenkilölle Helena von Burghausenille. Tämä herkullinen yhteensattuma sai minut oitis kuuntelemaan Hakoisten Annan, jotta voisin jatkaa sarjan parissa. Pidin kirjasta todella paljon, joten onnekas yhteensattuma tämäkin!

Hakoisten Anna on 1700-luvun alussa elänyt Anna Magdalena Lilliebrunn, joka meni vuonna 1757 Hakoisten kartanon perijän Karl Gustav Ugglan kanssa. Liitto oli järjestetty eikä hänen asemansa Ugglan suvun keskuudessa ollut helppo, vaikka Rosenberg kuvaakin avioliittoa rakkaudentäyteiseksi ja valtaosin onnelliseksi. Säilyneet oikeuden asiakirjat kertovat Karl Gustavin olleen äkkipikainen mies eikä hän suinkaan ollut ainoa Ugglan perheen jäsen, joka oli oikeuden edessä milloin missäkin asiassa.

Vaikka Annan elämästä ei ole kertomassa kuin joitakin virallisia asiakirjoja ja merkintöjä kirkonkirjoissa, tekee Rosenberg hänet jälleen eläväksi. Mielikuvituksensa voimalla ja historiantuntemustaan hyödyntäen hän on kirjoittanut vetävän ajankuvan 1700-luvun kartanonrouvan elämästä, yhden mahdollisen version Anna Magdalena Lilliebrunnin avioliitosta ja arkielämästä. Nautin suuresti vetävästä tarinankerronnasta, joka tekee 1700-luvun seuraelämän, muodin ja yhteiskunnan ainakin minulle myös aiempaa tutummaksi. Oma historiantuntemukseni painottuu Hovimäki-sarjan kautta lähinnä 1800-luvulle ja sitä myöhempään aikaan, joten oli hauskaa uppoutua johonkin tutun oloiseen mutta silti vähän erilaiseen aikaan.

Rosenberg on valinnut kirjalleen päähenkilön nykyisen kotikartanonsa entisten asukkaiden joukosta. Lilliebrunnit ja Ugglat taitavat olla jo unohtumassa olevia aatelissukuja, sillä niin paljon kuin historiallisia romaaneja olenkin lukenut ja lisätietoa netistä penkonut, en ollut näihin nimiin törmännyt muistaakseni kertaakaan aikaisemmin. Katson Rosenbergille isoksi ansioksi sen, että hän on tehnyt perusteellista työtä etsiessään tietoa näistä suvuista, sillä mikäpä olisi niin kiehtovaa kuin huolellisen taustatyön seurauksena syntynyt mikrohistoria.