Katariinanpyörä

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Ilkkalan Susanna 1

Otavan äänikirja 2021

lukija: Elina Varjomäki

Kaipasin sukellusta historiaan, joten valitsin kuunneltavakseni Johanna Valkaman Katariinanpyörän, joka avasi Ilkkalan Susanna -trilogian. Teos sijoittuu nuijasodan jälkimaininkeihin. Päähenkilönä on kapinapäällikkö Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina, joka päättää lähteä Turkuun hakemaan apua omalta suvultaan nyt, kun oma lähiyhteisö tuntuu kääntäneen syyttävät katseensa Ilkan perikunnan suuntaan.

Susanna Katariina aloittaa vaarallisen matkansa Laihelan apupapin matkassa, mutta edes kirkollinen seura ei tarjoa matkustavaisille suojaa, kun maan kuohuksiin jättäneen kapinan jälkeen liikkeellä on monenlaista muutakin kulkijaa. Leski katsoo parhaaksi alkaa käyttää nimeä Katariina ja vaieta visusti yhteydestä vihattuun Jaakko Ilkkaan.

Todellisuudessa Jaakko Ilkan vaimoista ei ole tiedossa juuri mitään historiallista faktaa, ei edes nimiä. Kirjailijalla onkin ollut hyvin vapaat kädet hahmoa luodessa ja sen mahdollisuuden hän on mielestäni hyödyntänyt onnistuneesti. Katariina on neuvokas  nainen ja lyypekkiläisen maustekauppiaan tyttärenä hän on saanut osakseen oppia ja sivistystä, joista koituu hänelle korvaamatonta apua uudessa vaikeassa tilanteessa. Hän on nuori, näyttävä nainen, mutta hän ei voi tai edes halua hyödyntää ulkoisia avujaan, sillä moni itäisen Ruotsinmaan silmäätekevä tunnistaisi hänet Ilkan leskeksi. Hahmona Katariina on mielestäni kiinnostava ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen.

Itselleni tässä kirjassa kiinnostavaa oli Katariinan ja apupapin matkanteko kohti Turkua, sillä matka Ilkan kotitilalta Ilmajoelta kävi läpi Kurikan ja Jalasjärven, joista jälkimmäisessä viivähdettiin hieman pidempikin tovi. Saarijärven läheisyydessä Jalasjärven ja Parkanon rajalla he kohtaavat tilalle yksin jääneet lapset, joita Katariina haluaa auttaa. Oma sukuni on sattumoisin juuri niiltä paikoin kotoisin, vaikkakin käsittääkseni se on sille paikoin saapunut paljon myöhemmin. Oli kuitenkin kiinnostavaa kuulla alueen varhaisesta asutuksesta. Saarijärven Hanneksesta tulee Katariinalle oivallinen kumppani, kun hän pyrkii kauppaporvariksi.

1500-luvun lopun yhteiskunnallinen elämä, hansakauppa ja sodan jälkeinen köyhyys on kuvattu eläväisesti samoin kuin kirkonkin asema. Kirjassa kohdataan ihmisiä yhteiskunnan eri kerroksista, mikä myös elävöittää kuvaa sen ajan yhteiskunnasta ja poliittisista suuntauksista. Katariinallekin alkaa vähitellen hahmottua laajempi kokonaiskuva kapinasta, jota hänen oma miehensä johti. Sarjan avaus on niin vahva, että varmasti tulen kuuntelemaan myös jatko-osat.

 

Laahus

Paula Havaste: Laahus

Nuijasota 1

429 s., Gummerus 2022

Paula Havaste on yksi suosikeistani mitä tulee historiallisiin romaaneihin. Pidin paljon hänen Vihat-sarjastaan ja samoin Kaksi rakkautta jatko-osineen oli minulle mieluisia. Saarenmaa-sarjasta en kuitenkaan jaksanut lukea ensimmäistä osaa enempää, ja vähän sama fiilis on nyt tämän Nuijasota-sarjan avausosan jälkeen.

Laahus kertoo Reetasta, joka lähetetään Turkuun pikkupiiaksi, kun kotona ruokaa ei riitä kaikille. Kauppiaan perheen miesväki ei kohtele piikojaan hyvin, ja Reeta palaakin kotiin pilattuna. Kun häpäisystä on elävät seurauksensa, Reeta saa kuunnella päivästä toiseen huomautuksia huonommuudestaan. Rohkeus ja sinnikyys ajavat hänet kuitenkin tarttumaan uuden alun mahdollisuuteen heti sellaisen tarjoutuessa.

Laahus sijoittuu 1500-luvun talonpoikaiskapinan eli nuijasodan aikoihin. Myös Reeta tulee tempautuneeksi mukaan tapahtumiin, jotka lopulta vyöryvät yli armottomasti eivätkä säästä muuta kuin kaikkein nokkelimmat ja onnekkaimmat. Nuijasodan pyörteissä Reeta oppii näkemään itsensä uudelleen: hän on taitava, hänellä on sisua ja henkistä voimaa, hän on paljon muutakin kuin pilattu nainen. Reeta saa myös huomata, että myös hänelle on tarjolla onnea kaiken tapahtuneen jälkeenkin.

Havaste osaa kirjoittaa historian ja hahmonsa hyvin eläviksi. Teoksen alussa olinkin ihan että "vau", onpas mukaansatempaava sarjan avaus. Tuo fiilis jostain syystä vähitellen hiipui, vaikka olinkin utelias näkemään miten Reetan käy. Pidin myös hieman kummallisena sitä, miten Reetan matkaan jäi kulkemaan pieni henkiolento, jos niin voi sanoa. Sillä on symbolinen ja juonellinen merkityksensä kyllä, ja surussa ihminen turvautuu myös epärationaalisiin asioihin lohtua etsiessään, mutta jotenkin se ei oikein istunut Reetan järkevään hahmoon siltikään.

Laahus on sujuvalukuinen teos, kuten Havasteen kirjat yleensäkin. Nyt lomalla on ollut kertakaikkisen ihanaa uppoutua pitkästä aikaa lukemaan niin paljon kuin haluaa, ja siksi myös Laahuksen lukeminen eteni hyvin reippaasti. Saa nähdä tulenko jatkamaan sarjan parissa. Suurta uteliaisuutta tulevia vaiheita kohtaan ei nyt jäänyt, vaikka kirjasta ihan pidinkin.