Siipirikko

Kristiina Vuori: Siipirikko

14 cd-levyä, 16 h 13 min.

Tammi ja Silecio 2013

kannen kuvat: Elisa de Valdez / Corbis, SKOY ja Getty Images

grafiikka: Markko Taina

lukija: Kaija Pakarinen

Jokin tovi sitten mietin minkä äänikirjan kuuntelisin seuraavaksi. En oikein tiennyt minkä tyyppistä äänikirjaa olisin halunnut kuunnella, mutta koska historia genrenä toimii minulle yleensä hyvin, päädyin valitsemaan Kristiina Vuoren Siipirikon. Se osoittautui hyvin mukaansatempaavaksi äänikirjaksi, jota kuunteli oikein mielellään.

Siipirikko sijoittuu 1300-luvulle ja sen päähenkilönä nähdään lapsena orjaksi Karjalaan kaapattu Selja. Ahtilassa orjana oleva Selja on sinänsä onnekas, että hän sentään selvisi raskaasta matkasta hengissä vaikkakin elämään orjuudessa. Huonommin kävi hänen kaimalleen, joka menehtyi matkalla. Peruuttamattomasti näiden kahden toisilleen lähes tuntemattomaksi jääneen nuoren tytön tarinat kuitenkin kietoutuvat toisiinsa, kun Selja huomaa mahdollisuuden päästä pois orjuuden ikeestä. Metsästyslinnuistaan tunnettu Ahtila nimittäin saa vieraakseen ritari Aijon miehineen, ja heidän on määrä neuvotella kaupat Seljan kouluttamasta Priimus-kotkasta. Aijo ottaisi mieluusti mukaansa jotain muutakin kuin kotkan, mutta paljon tapahtuu ennen kuin mies palaa Seljan elämään.

Siipirikko on mukaansatempaava kirja, mutta paikoitellen juoni tuntuu hieman junnaavan ja sitten taas mennään vauhdilla eteenpäin. Mielenkiinto pysyy kuitenkin onneksi hyvin yllä, sillä halusin tietää miten Seljan loppujen lopuksi käy ja pääseekö hän koskaan viettämään rauhallista ja turvallista elämää ilman jatkuvaa painostavaa uhkan tunnetta. Kiinnostavien, vaikkakin välillä hieman epäuskottavien, juonenkäänteiden kehittelyssä Vuori on elementissään ja tarinasta kehkeytyy lähestulkoon seikkailu, jossa punnitaan erilaisten tekojen oikeutusta ja moraalista puolta.

♠♠♠♠

Armolahja

Toni Morrison: Armolahja

189 s., Tammi 2009

alkup. A Mercy 2008

suom. Seppo Loponen

Luin kesällä Toni Morrisonin Koti -teoksen ja vakuutuin siitä kovasti. Tiesin jo heti tuolloin, että haluan lukea lisää Morrisonin tuotantoa ja toiseksi Morrisonikseni valikoitui Armolahja, jonka luin nyt kirjallisuuspiiriä varten, kun aiheena on ulkomainen laatukirjallisuus. Sillä laadukasta Morrisonin teksti todella on, sen voin kahden kirjan perusteella todeta.

Armolahja on moniääninen romaani, joka sijoittuu 1600-luvun Amerikkaan, jossa vallitsi vahvimman laki. Naisilla, olivatpa he sitten musta- tai valkoihoisia, oli vain hyvin vähän valtaa, mutta samalla vahvimman laki vallitsi muutenkin: ne jotka pystyivät ottivat mitä halusivat ja tilanne saattoi muuttua nopeastikin. Armolahja antaa äänen näille naisille, joiden kohtalot ovat riippuvaisia miehistä: orjakauppiaista, isistä, isännistä, aviomiehistä tai jos näitä ei ollut, niin heistä tuli vapaata riistaa kaikille.

Romaanin henkilöhahmot ovat hyvin mieleenpainuvia. On äitinsä hylkäämä Florens, joka kaipaa kipeästi rakkautta osakseen. On Rebekka, lähes uskomattoman onnen osakseen saanut ja lopulta onnen hylkäämäksi tullut nainen. Suru on rantaan huuhtoutunut tyttörukka, jolla on myös kaipuu tulla hyväksytyksi ja saada rakastaa. Lina puolestaan on heimonsa menettänyt nainen, jolta tuntuu aina puuttuvan jotakin. Pala palata Lina rakentaa itsensä uudelleen. Näiden kaikkien naisten tarinat nivoutuvat toisiinsa Jacob Vaarkin syrjäisellä maatilalla.

Vaikka naiset teoksen maailmassa ovatkin aina jollekin alamaisia, joko orjina tai sukusiteen kautta, niin heidän tunteitaan ja ajatuksiaan kukaan ei voi omistaa ja siten myöskään rajoittaa. Morrison osoittaa, että rajalliseen elämään sijotettujen ruumiiden takana on niin paljon enemmän. Florensin, Rebekan, Surun ja Linan tarinat hätkähdyttävät, herättävät ajatuksia ja tempaavat mukaansa.

Moniääninen romaani luo monisyisen kuvan tuosta ajasta, se on selvää. Moniäänisyys aiheutti kuitenkin myös hieman hankaluuksia ennen kuin hahmoihin ehti tutustua ja saada selville, että mitä tekemistä kenelläkin on kenenkin kanssa ja kuka kulloinkin on äänessä. Onneksi tilanne selvisi nopeasti ja tarinaan pääsi mukaan. Myönnän ensimmäiset sivut luettuani harkinneeni, että taidanpa vaihtaa teosta, kun tämä on niin vaikeaselkoinen. Vaan onneksi jatkoin tämän parissa, sillä tarina todellakin tempaisi mukaansa. Teos on alun vaikeaselkoisuudestaan huolimatta myös nopealukuinen, mutta kuitenkin siinä on myös paljon sisältöä. Hieno paketti kokonaisuudessaan.

♠♠♠♠