Kuinka olla kuuluisa

 Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa

10 h 34 min., Kustantamo S&S 2019

alkup. How to Be Famous, 2018

suom. Heli Naski

lukija: Maija Lang

On vuosi 1995 ja Johanna Morrigan on juuri muuttanut Lontooseen. Ura uskottavana musiikkitoimittajana on aluillaan ja Johanna luovii popkulttuurin ja kuuluisuuksien virrassa täydellä nuoruuden innolla. Hän kokee todella elävänsä, hän kokee tulleensa joksikin. Unelmat ovat toteutumassa. Tällainen elämä tuo tullessaan kuitenkin myös kuuluisuuden varjopuolia, joiden takia voi joko piiloutua ainiaaksi tai kohdata ne ja voittaa nöyryyttäjänsä.

Luin muutamia vuosia sitten Caitlin Moranin teoksen Näin minusta tuli tyttö, joka kertoo Johanna Morriganin varhaisemmista vuosista. Luin juuri postaukseni kyseisestä kirjasta ja hämmästyin, että olin pitänyt siitä niinkin paljon. Näin vuosia myöhemmin minulle on nimittäin kehkeytynyt lukukokemuksestani jotenkin erilainen, ehkä tylsempi, mielikuva, minkä vuoksi hieman epäröin ottaa tätä kirjaa kuunteltuun. Onneksi en antanut ennakkoluulojeni voittaa, sillä Kuinka olla kuuluisa on mielestäni hyvä kirja.

 

Tässä teoksessa on onnistuneesti yhdistetty viihde ja vakavammat teemat, kuten hyväksikäyttö. Feminismi näkyy teoksessa oikeastaan koko ajan, vaikka ei välttämättä esiin nostettavana erillisenä teemanaan vaan pikemminkin hahmojen toiminnassa. Päähenkilö Johanna on kiinnostava tyyppi, samaan aikaan vielä itseään etsivä ja epävarma, mutta julkisuusminänsä Dolly Wilden muodossa varma, vahva ja rohkea. Kun nuo kaksi minää alkavat todella täydentää toisiaan, syntyy aika timanttinen tyyppi, joka on samaan aikaan sekä herkkä että vahva, pelon hetkilläkin rohkea.

Einsteinin vaimo

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo - Kokoelma Liv Strömquistin sarjakuvia

139 s., Sammakko 2019

alkup. Einsteins nya fru

suom. Helena Kulmala

 

Viime aikoina somen kirjatileillä minua on monesti tullut vastaan Liv Strömquistin sarjakuvateos Einsteinin vaimo. Strömquist on Ruotsin arvostetuimpia sarjakuvantekijöitä ja paljon kiitosta hänen albuminsa näyttävät saaneen myös Suoemssa. Olen tänä vuonna alkanut kiinnostua enemmän sarjakuvista, joten päätin tutustua tähän. En voi muuta kuin liittyä kirjan kehujien joukkoon! Strömquistin ironinen huumori iski täysillä ja vaikka teos viihdyttikin minua suuresti, on tässä myös todellista feminismiasiaa.

 

Strömquist tarttuu sarjakuvissaan mm. ulkonäköön liittyviin odotuksiin, epätasa-arvoisiin parisuhteisiin, poliittisiin ilmiöihin ja ihmistyyppeihin. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja niitä kuvataan osuvasti ja nasevasti. Tämä teos sai minut samaan aikaan pohtimaan ja hykertelemään naurusta. Strömquistilla on selkeästi sana hallussa.

 

Näissä sarjakuvissa on monesti enemmän tekstiä kuin kuvaa, mutta jotenkin kuvat tehostavat pelkistetystä muodostaan huolimatta hyvin tekstin sanomaa. Kokonaisuutena sarjakuvat olivat sisältönsä puolesta todella hyviä ja viihdyttivät, vaikka lukukokemusta hieman haittasi se, että teksti meni paikoitellen aika pieneksi ja jouduin hieman tihrustamaan. Tämän teoksen perusteella on kuitenkin helppo ymmärtää Strömquistin suosion syyt. Aion lukea lisääkin hänen teoksiaan jossain vaiheessa.

Miten helvetissä minusta tuli feministi?

Eveliina Talvitie: Miten helvetissä minusta tuli feministi?

216 s., WSOY 2016

kansi: Mika Tuominen & Aki Roukala

 

Toimittaja Eveliina Talvitie kysyy tuoreimman kirjansa nimessä miten helvetissä hänestä tuli feministi. Tämä kirja on vastaus tuohon kysymykseen: pala palalta Talvitie valottaa niitä taustoja ja ajatuksia, jotka hänen kohdallaan myötävaikuttivat feminismin omaksumista. Samalla Talvitie luo feminismistä aatteena paljon laajemman kuvan kuin mitä todennäköisesti monellakaan keskivertokansalaisella on. Minua kiinnostaa feminismi aatteena, joten tämä teos oli sitä myöten myös kiinnostavaa luettavaa.

 

Vaikka tämä teos on oikeastaan kuvaus Talvitien omasta matkasta feministiksi, on tässä varmasti paljon sellaista mihin moni muukin voi samaistua: kokemuksia ulkonäön arvostelusta, alentuvaa suhtautumista ja aliarviointia, suoranaista tungettelua ja loukkaamista. Niitä asioita voi tietysti joutua kokemaan sukupuolestaan riippumatta, mutta on epäilemättä pitkälti totta, että naisten ulkonäköasiat ovat melkoisesti tapetilla ja ulkonäköä myös kommentoidaan häikäilemättömästi. Talvitie kirjoittaa asiastaan nasevasti ja asiantuntevasti.

 

Monilla lienee feminismistä käsitys nimen omaan naisasia-aatteena, mutta Talvitie painottaa kyseessä olevan tasa-arvokysymys enemmän kuin nimen omaan naisasialiike. Ajatus naisasialiikkeestä saattaa luoda helposti mielikuvan siitä, että naiset halutaan nostaa korkeammalle kuin miehet, mutta todellisuudessa on kysymys tasa-arvon tavoittelusta. Talvitie luonnehtii itseään tiukkapipoksi ja riivinraudaksi, ja esimerkeissään hän kyllä kieltämättä vaikuttaa melko voimakkaalta persoonalta. Joku voisi luonnehtia häntä hankalaksi, mutta niinhän siinä usein käy kun joku on tiukasti jotain mieltä ja osaa jopa perustella miksi ajattelee niin. Talvitie tuntuu osaavan! Vaan täytyy myöntää, että kyllä minäkin silti jossain vaiheessa tätä lukiessani hieman mietin pitääkö nyt melkein joka asiasta tehdä tasa-arvokysymys.

 

Mielestäni tämä kirja sopii hyvin luettavaksi myös niille ihmisille, jotka eivät oikein tiedä miten suhtautua feminismiin tai jotka eivät oikeastaan tiedä mikä aatteen tausta on. Tämä kirja tarjoaa vastauksia kysymyksiin mikä ja miksi, ja vastaukset saatuaan jokainen voi itse päättää miten suhtautuu asiaan. Minua kyllä jäi kiinnostamaan tämä asia sen verran, että ehkä jossain vaiheessa luen aiheesta vielä lisääkin.