Huonetoveri

Ruth Ware: Huonetoveri

475 s., Otava 2023

alkup. The It Girl, 2022

suom. Elina Koskelin

kansi: Tiia Javanainen / Purotie Design

Ruth Ware on suosikkijännärikirjailijani ja hänen teoksensa menevät ilmestyessään aina automaattisesti lukulistalleni. Huonetoveri on tuttuun tapaan hyvin otteessaan pitävä jännitysnäytelmä, jossa asetelma keikahtaa päälaelleen useammin kuin kerran.

Kun Hannah Jones aloitti opintonsa Oxfordin yliopistossa, hän sai huonetoverikseen valovoimaisen ja suositun Aprilin, jonka kanssa ystävystyi. Terävästä kielestään ja ikuisista jäynistään huolimatta April ei joutunut sen kummemmin riitoihin. Sitten joku murhasi hänet, eikä hänen huonetoverinsa ja parhaan ystävänsä Hannahin elämä palannut enää ikinä ennalleen.

Teos jakautuu kahteen aikatasoon. Ennen kertoo yliopiston tapahtumista 10 vuotta sitten, jälkeen on Hannahin nykyhetki. Menneisyyden tapahtumat palaavat vainoamaan Hannahia aivan uudella tavalla, kun Aprilin murhasta tuomittu mies kuolee vankilassa. Sitkeät toimittajat aloittavat jälleen yhteydenottotulvansa, mutta pahinta on, että Hannah alkaa kyseenalaistaa antamansa todistajanlausunnon. Näkikö hän oikein, jäikö jotain huomaamatta?

Huonetoveri ei ole mielestäni ihan Waren parhaimpia, mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin todella koukuttava tarina. Yllätyksellisyys säilyy ihan loppuun asti, vaikka lukija jo pariin otteeseen luulee päässeensä totuuteen kiinni. Paikoitellen jännitys on  lähes piinaavaa, vaikka samalla sitä uskaltaa jotenkin odottaa, että kaikki kääntyy hyvin. Suosittelen!

Taatelitalvi

Maija Kajanto: Taatelitalvi

Kahvila Koivu, osa 2

230 s., WSOY 2022

kansi: Laura Noponen

Maija Kajannon Korvapuustikesän jatko-osa Taatelitalvi ilmestyi niin varkain, että oivalsin asian vasta joulun tienoilla, kun vein töissä kirjoja varaushyllyyn. Odottavan aika oli pitkä, vaikka lopulta sain kirjan luettavakseni melko nopeasti. Taatelitalvi sopii jouluisesta miljööstään erinomaisesti luettavaksi vaikka näin helmi-maaliskuussa.

Mummonsa kahvilatoiminnan omakseen ottanut Kristiina Kivimaa elää kiireistä aikaa. Hän on avaamassa kahvilatoiminnan oheen myös hotellin, kun vanhaan kouluun tehtävä remontti ensin valmistuu. Kahvilan arkinen hyörinä ja pitkiksi venyvät työpäivät takaavat sen, että virkavapaata ottaneen kunnanjohtajan ajatteluun ei jää ylimääräistä aikaa.

Pidin Taatelitalven kotoisasta tunnelmasta. Lumen, kylmän ja pimeän keskellä kahvila Koivu tuntuu lämpimältä, kutsuvalta ja pehmein tuoksuin syliinsä kietovalta turvapesältä kaikkea ankeaa ja ahdistavaa vastaan. Samaan aikaan Kajanto kuitenkin kuvaa Krissen hektistä ja stressaavaa arkea vähän liiankin hyvin, niin että lukijalle ei välttämättä tarjoudu ihan sellaista unohdusta omasta arjestaan kuin mitä itse ainakin olisin ehkä toivonut. Jostain syystä samaistuin Krissen stressiin vähän turhankin hyvin, vaikka lukeminen viihteestä menikin.