Tulilahti: Tutkimuksia naismurhista

Teemu Keskisarja: Tulilahti - Tutkimuksia naismurhista

240 s., WSOY 2023

kansi: Martti Ruokonen

Teemu Keskisarja vieraili viime syksynä kirjastossamme luennoimassa otsikolla Pohjanmaan rikoshistoria. Hän keskittyi pitkälti Kyllikki Saaren tapaukseen, josta kertovan kirjankin olen lukenut. Hän kertoi työstävänsä uutta kirjaa, jossa sivutaan myös jalasjärveläisen Lempi Ojalan tapausta 1930-luvulta. Kiinnostus heräsi ja varasin kirjan heti, kun se vain oli mahdollista.

Tulilahti on minulle rikoshistoriasta tuttu tapaus. 1950-luvun lopulla tapahtunut Riitta Pakkasen ja Eine Nyyssösen henkirikos Tulilahden leirintäalueella on näkynyt lehdistössä tasaisesti edelleen. Tapaukseen ei koskaan löytynyt aukottomasti todistettavaa syyllistä, mutta Keskisarja pohtii kerättyjä todisteita ja kuulustelupöytäkirjoja rikoshistorioitsijan näkökulmasta: olisiko jotain voitu tehdä toisin, jäikö jotain olennaista huomaamatta? Kirjan luettuaan voi todeta, että taisi tosiaan jäädä.

Tulilahden tapauksen lisäksi Keskisarja pyrkii taustoittamaan ajankuvaa ja aihepiiriä, siis naismurhia, laajemminkin. Hän nostaa esille kivennapalaisen talollisen tyttären Esteri Rantasen, joka joutui naapurinsa surmaamaksi ihan yllättäen syksyllä 1932. Toinen isommin esille nouseva tapaus on edellä mainittu jalasjärveläisen Lempi Ojalan tapaus, jossa ahdistelijoitaan pakoon pyrkinyt piika kiipesi sillankaiteen yli turvaan ja lopulta putosi virtaan huhtikuussa 1932. Kolmantena on lauttasaarelaisessa autiotalossa 1920-luvulla sattunut kaksoissurma, joka selvisi uhrien nopean löytymisen vuoksi. Nuorten naisten kohdalla oli matkassa paljon sattumanvaraisuuksia, mutta onneksi sattumalla oli sormensa pelissä myös löytymisen suhteen ja rikollinen sai rangaistuksensa.

Vaikka Kivennavan, Jalasjärven ja Lauttasaaren tapaukset luovat kehystä naismurhien historialle, tuntuivat ne Tulilahden surmien käsittelyn kannalta hieman irrallisilta - joskin kiinnostavilta - osasilta tässä kirjassa. Keskisarjan tyyli kirjoittaa tekee historian eläväksi, hänellä on teräviä huomioita ja hän käyttää värikästä sanastoa. Olen lukenut häneltä useampiakin kirjoja, mutta tämä Tulilahti tuntui nopealukuisimmalta ja mukaansatempaavimmalta ainakin tekstin puolesta.