Maija Kajanto: Taatelitalvi
Kahvila Koivu, osa 2
230 s., WSOY 2022
kansi: Laura Noponen
Maija Kajannon Korvapuustikesän jatko-osa Taatelitalvi ilmestyi niin varkain, että oivalsin asian vasta joulun tienoilla, kun vein töissä kirjoja varaushyllyyn. Odottavan aika oli pitkä, vaikka lopulta sain kirjan luettavakseni melko nopeasti. Taatelitalvi sopii jouluisesta miljööstään erinomaisesti luettavaksi vaikka näin helmi-maaliskuussa.
Mummonsa kahvilatoiminnan omakseen ottanut Kristiina Kivimaa elää kiireistä aikaa. Hän on avaamassa kahvilatoiminnan oheen myös hotellin, kun vanhaan kouluun tehtävä remontti ensin valmistuu. Kahvilan arkinen hyörinä ja pitkiksi venyvät työpäivät takaavat sen, että virkavapaata ottaneen kunnanjohtajan ajatteluun ei jää ylimääräistä aikaa.
Pidin Taatelitalven kotoisasta tunnelmasta. Lumen, kylmän ja pimeän keskellä kahvila Koivu tuntuu lämpimältä, kutsuvalta ja pehmein tuoksuin syliinsä kietovalta turvapesältä kaikkea ankeaa ja ahdistavaa vastaan. Samaan aikaan Kajanto kuitenkin kuvaa Krissen hektistä ja stressaavaa arkea vähän liiankin hyvin, niin että lukijalle ei välttämättä tarjoudu ihan sellaista unohdusta omasta arjestaan kuin mitä itse ainakin olisin ehkä toivonut. Jostain syystä samaistuin Krissen stressiin vähän turhankin hyvin, vaikka lukeminen viihteestä menikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.