Hotellien henget

Tiina Hautala: Hotellien henget - Kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista

kuvitus: Suvi Kari

117 s., Haamu 2017

a-kappale, kiitos kustantajalle!

 

Kun kuulin, että kummitustarinoista jo pari kirjaa kirjoittaneelta Tiina Hautalalta ilmestyy uusi teos, tiesin haluavani lukea sen. Sainkin ilokseni Hotellien henget arvostelukappaleena kustantajalta, kiitos siitä! Tässä teoksessa Hautala keskittyy suomalaisten hotellien henkiin. Tarkasteluun pääsee 10 hotellia, joissa joko asiakkaat ja/tai henkilökunta ovat todistaneet omistuisia ilmiöitä, nähneet hahmojen ilmestyvän tyhjästä ja tunteneet tyhjissä huoneissa, että eivät todellakaan ole yksin.

 

Teoksessa tarkasteltavat 10 hotellia ovat GLO Hotel Art Helsingistä, Park Hotel Turusta, Mukkulan kartano Lahdesta, Hotelli Vanajanlinna Hämeenlinnasta, Imatran Valtionhotelli, Grand Hotel Tammer Tampereelta, Hotelli Punkaharju, Hotelli Central Vaasasta,  Hotelli Seurahuone Kokkolasta ja Hotelli Lasaretti Oulusta. Osan hotellien historia ulottuu jo satojen vuosien taakse, mutta siitä huolimatta on voitu esittää teorioita keitä kummittelijat voisivat olla ja miksi he ovat jääneet vartioimaan entistä työ- tai majapaikkaansa. Osa hengistä näyttäisi nimittäin olevan matkustavaisia, osa taas työpaikkaansa kiintynyttä henkilökuntaa.

 

Mielestäni Hautala on jälleen onnistunut kaivamaan esiin kiinnostavia tarinoita ja hän kirjoittaa niistä hyvin. Välillä kuitenkin huomasin kaipaavani vielä lisää tietoa, sillä ainakin parissa tapauksessa viitattiin johonkin tapaukseen, joka voisi selittää hengen levottomuuden, mutta asia jätettiin sen kummemmin avaamatta. Se ehkä hieman ärsytti minua, sillä tähän teokseen olisi voitu hyvin mahduttaa lisääkin tietoa: tätä olisi kyllä jaksanut lukea enemmänkin kuin 117 sivua. 

 

Kun kirja saapui käsiini, ilahduin siitä, että se oli saanut kovat kannet ympärilleen. Haamun kirjathan usein ovat pehmeäkantisia, joten tämä kovakantisuus oli mukava yllätys. Kuvitusta olisin kuitenkin kaivannut jonkin verran enemmän, joskin teoksen kuvitus on kyllä hyvin onnistunutta ja luo mystistä tunnelmaa. Olisin kuitenkin mielelläni katsellut vanhoja tai vaikka uusiakin kuvia teoksen kuvaamista hotelleista, jotta tunnelma olisi välittynyt vieläkin paremmin ja olisi ollut helpompi miettiä millaisessa paikassa näitä salaperäisiä kokemuksia on koettu.

♠♠♠♠

Kivikkosaaren kummitus

Tiina Hietikko-Hautala: Kivikkosaaren kummitus - Seikkailu saaristossa

38 s., Österbottens hantverk rf 2014

kuvittanut Suvi Kari

pyytämätön arvostelukappale

Tällä viikolla postilaatikkooni oli kolahtanut arvostelukappale Tiina Hietikko-Hautalan lastenkirjasta Kivikkosaaren kummitus. Ilahduin kirjasta kovasti, sillä muistin lukeneeni lehdestä tällaisen kummituskirjan ilmestymisestä, mutta sittemmin olin unohtanut asian. Tiina Hietikko-Hautala on kummitustarinoita sisältävien Aaveiden kaupunki: Kummitustarinoita Vaasasta ja Aaveiden Pohjanmaa: Kummitustarinoita mailta ja meriltä kirjoittaja, joten ajatus lasten kummituskirjasta kuulosti todella hyvälle.

Kivikkosaaren kummitus: Seikkailu saaristossa kertoo Saagasta ja Veikosta, jotka pääsevät veneretkelle Kivikkosaareen. Tuon saaren vanhoista kivirakennelmista kerrotaan mitä jännittävempiä tarinoita ja retkellä tapahtuukin kaikenlaista outoa. Kivikkosaarella Veikko ja Saaga vakuuttuvat siitä, että kummitus on asialla, mutta eihän kummituksia ole. Vai onko sittenkin? Ja mitä se haluaa?

Veikon ja Saagan retkellään kohtaamat omituiset ja yliluonnolliset tapahtumat on kuvattu jännittävästi, mutta samalla kertaa leppoisasti. Kummitusjahti ei ole kirjan ainoa pääasia, vaikka se onkin eittämättä juonen kannalta teoksen tärkein mauste. Yhtä merkittävää mielestäni on myös saariston kuvaus, vaikka se lähinnä tarjoaakin vain tapahtumapaikan tarinalle.

Pidin kirjan tunnelmasta paljon. Se on jotenkin niin kesäisen rento ja houkutteleva, että retkelle on ilo lähteä mukaan, vaikken meri-ihmiseksi tunnustaudu sen enempää livenä kuin kirjojenkaan maailmassa. Kummitushahmo on tässä teoksessa mielestäni lähes koskettavan inhimillinen levoton sielu, mikä tuo tunnelmaan hitusen mystisyyttä ja eräänlaista kansanperinteen romanttista vivahdetta. Tunnelman muodostumiseen vaikuttaa paljon myös Suvi Karin loihtima kuvitus. Se on mielestäni aivan ihana: värikäs, pirteä, jännittävä ja kaikkea sitä, mikä tarinaan sopii.

Tarinan ohella teoksessa on myös erilaisia tehtäviä, kuten miten rakentaa kaarnalaiva tai mehupilleistä himmeli. Ne ovat ihan kiva lisä kirjaan, mutta mielestäni ilman niitäkin olisi toimeen tultu. Tehtävät kuitenkin liittyvät tarinan tapahtumiin, joten sinänsä niiden mukana olo on ymmärrettävää. Lukukokemuksesta voisi siis muodostaa hyvin aktiivisen kokonaisuuden, jos vain aikaa riittää, sillä kaikkia tehtäviä ei voi tehdä ihan hetkessä. Tehtävien mukanaolo ei minua henkilökohtaisesti ihan hirveästi häirinnyt, mutta niiden vuoksi lukukokemuksesta uhkasi tulla hieman rikkonainen.

En anna tälle teokselle nyt erillistä arvosanaa, koska tuntuisi epäreilulta arvostella numeroin teosta, johon minulla ei ole oikeastaan mitään vertailukohtaa. Pidin kuitenkin itse tarinasta, vaikka se jäikin hienosta tunnelmasta huolimatta mielestäni hieman liian kevyeksi. Uskoisin kuitenkin, että lapset pitävät tästä kirjasta varmasti ja tämä on sopii myös pienemmille lapsille, koska jännitystä ei ole liikaa. 

***

ps. tämä on 400. blogitekstini!

Aaveiden Pohjanmaa: Kummitustarinoita mailta ja meriltä

Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa - Kummitustarinoita mailta ja meriltä

kuvitus ja kansi: Suvi Kari

82 s., Haamukustannus 2013

 

Tiina Hietikko-Hautalan uusi kummitustarinoita sisältävä kirja Aaveiden Pohjanmaa on ollut yksi eniten odottamistani syksyn uutuuksista. Ostin muutama vuosi sitten äidilleni lahjaksi Hietikko-Hautalan ensimmäisen kummituskirjan Aaveiden kaupunki: Kummitustarinoita Vaastasta, jonka olen itsekin lukenut useampaan otteeseen. Mielestäni Hietikko-Hautala onnistuu molemmissa kirjoissaan välittämään tarinoillaan erinomaisesti kansanperinnettä monipuolisesti ja pohjiaan myöten.

 

Tässä kirjassa Hietikko-Hautala esittee 10 pohjalaista kohdetta, joissa perimätiedon mukaan kummittelee. Kirjailija kuvaa jokaisen kohteen historiaa ja taustoja erinomaisesti, ja lisäksi hän hakee useiden kohteiden kohdalla uskottavuutta meedioiden kokemuksista niissä, vaikka hän kuitenkin jättääkin joka tarinaan leijumaan sen ajatuksen, että "uskokoon ken tahtoo". Kirjailija osaa olla skeptinenkin, vaikka hänen vaikuttavan pohjatyönsä sekä kirjoitustyylinsä vuoksi tarinoihin on helppo uskoa. Kaksi kirjan tarinoista on esitelty myös Piiri -ohjelmassa, jota esitettiin televisiossa muutamia vuosia sitten.

 

Pidän tässä kirjassa erityisesti siitä, että Hietikko-Hautala osaa suhtautua näihin kummitustarinoihin monelta kantilta sekä rationaalisesti perustellen että tunteeseen nojaten. Hän osaa hyvin analyyttisesti käydä läpi paikkojen taustoja ja kummittelutilanteita ja muodostaa näiden pohjalta perusteluiden ketjuja, jotka tuovat uskottavuuspohjaa tarinoille tai asettavat kertomukset epäilyksen alle. Pidän myös siitä, että Hietikko-Hautala on valinnut tähän kirjaan tarinoita laidasta laitaan aina traagisista tarinoista arkisiin kohtaloihin saakka.

 

Erityisen mieleenpainuvana pidin Mustasaaressa sijaitsevan Grönvikin kartanon tarinaa, sillä siinä oli jotakin hohtoa ja historian havinaa. Siinä myös taustatyö tuntui kaikkein perusteellisimmalta. Kaiken kaikkiaan kaikki tarinat kyllä olivat mielenkiintoisia ja onnistuneesti rakennettuja. Kummitustarinat ovat mielestäni aina olleet kansanperinteen kiinnostavimpia aiheita, joten aiheeseen sukeltaminen oli oikein antoisaa. Toivottavasti Hietikko-Hautala kirjoittaa vielä lisääkin tämänkaltaisia teoksia, sillä niihin samalla tallettuu kirjoihin ja kansiin osa tuota kansanperinnettä vielä jälkipolvillekin asti.

♠♠♠♠½

Kummitustarinat ovat aina kiehtoneet mieltäni, vaikka en oikeastaan tiedä miten niihin suhtautua. Olen toisaalta hyvin järkiperäinen ihminen, mutta kummitustarinoihin olen kuitenkin aina uskonut jollakin tavalla. Ne ihan oikeasti jopa nostattavat niskavillani pystyyn. Kummitustarinat ja -legendat ovat kuitenkin sellainen juttu, jonka todenperäisyydestä ei voida kiistellä, koska kukaan ei oikeastaan tiedä varmaksi, että voivatko jutut olla totta. Niin tai näin,  tällaisten tarinoiden lukeminen tuo kuitenkin virkistävää jännitystä elämään!