Kivikkosaaren kummitus

Tiina Hietikko-Hautala: Kivikkosaaren kummitus - Seikkailu saaristossa

38 s., Österbottens hantverk rf 2014

kuvittanut Suvi Kari

pyytämätön arvostelukappale

Tällä viikolla postilaatikkooni oli kolahtanut arvostelukappale Tiina Hietikko-Hautalan lastenkirjasta Kivikkosaaren kummitus. Ilahduin kirjasta kovasti, sillä muistin lukeneeni lehdestä tällaisen kummituskirjan ilmestymisestä, mutta sittemmin olin unohtanut asian. Tiina Hietikko-Hautala on kummitustarinoita sisältävien Aaveiden kaupunki: Kummitustarinoita Vaasasta ja Aaveiden Pohjanmaa: Kummitustarinoita mailta ja meriltä kirjoittaja, joten ajatus lasten kummituskirjasta kuulosti todella hyvälle.

Kivikkosaaren kummitus: Seikkailu saaristossa kertoo Saagasta ja Veikosta, jotka pääsevät veneretkelle Kivikkosaareen. Tuon saaren vanhoista kivirakennelmista kerrotaan mitä jännittävempiä tarinoita ja retkellä tapahtuukin kaikenlaista outoa. Kivikkosaarella Veikko ja Saaga vakuuttuvat siitä, että kummitus on asialla, mutta eihän kummituksia ole. Vai onko sittenkin? Ja mitä se haluaa?

Veikon ja Saagan retkellään kohtaamat omituiset ja yliluonnolliset tapahtumat on kuvattu jännittävästi, mutta samalla kertaa leppoisasti. Kummitusjahti ei ole kirjan ainoa pääasia, vaikka se onkin eittämättä juonen kannalta teoksen tärkein mauste. Yhtä merkittävää mielestäni on myös saariston kuvaus, vaikka se lähinnä tarjoaakin vain tapahtumapaikan tarinalle.

Pidin kirjan tunnelmasta paljon. Se on jotenkin niin kesäisen rento ja houkutteleva, että retkelle on ilo lähteä mukaan, vaikken meri-ihmiseksi tunnustaudu sen enempää livenä kuin kirjojenkaan maailmassa. Kummitushahmo on tässä teoksessa mielestäni lähes koskettavan inhimillinen levoton sielu, mikä tuo tunnelmaan hitusen mystisyyttä ja eräänlaista kansanperinteen romanttista vivahdetta. Tunnelman muodostumiseen vaikuttaa paljon myös Suvi Karin loihtima kuvitus. Se on mielestäni aivan ihana: värikäs, pirteä, jännittävä ja kaikkea sitä, mikä tarinaan sopii.

Tarinan ohella teoksessa on myös erilaisia tehtäviä, kuten miten rakentaa kaarnalaiva tai mehupilleistä himmeli. Ne ovat ihan kiva lisä kirjaan, mutta mielestäni ilman niitäkin olisi toimeen tultu. Tehtävät kuitenkin liittyvät tarinan tapahtumiin, joten sinänsä niiden mukana olo on ymmärrettävää. Lukukokemuksesta voisi siis muodostaa hyvin aktiivisen kokonaisuuden, jos vain aikaa riittää, sillä kaikkia tehtäviä ei voi tehdä ihan hetkessä. Tehtävien mukanaolo ei minua henkilökohtaisesti ihan hirveästi häirinnyt, mutta niiden vuoksi lukukokemuksesta uhkasi tulla hieman rikkonainen.

En anna tälle teokselle nyt erillistä arvosanaa, koska tuntuisi epäreilulta arvostella numeroin teosta, johon minulla ei ole oikeastaan mitään vertailukohtaa. Pidin kuitenkin itse tarinasta, vaikka se jäikin hienosta tunnelmasta huolimatta mielestäni hieman liian kevyeksi. Uskoisin kuitenkin, että lapset pitävät tästä kirjasta varmasti ja tämä on sopii myös pienemmille lapsille, koska jännitystä ei ole liikaa. 

***

ps. tämä on 400. blogitekstini!