Heinähattu ja Vilttitossu & Heinähattu, Vilttitossu ja vauva

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu

59 s., Tammi 2005, 8.p.

1.p. 1989

kuvittanut Markus Majaluoma

***

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja vauva

69 s., Tammi 2004, 6.p.

1.p. 1990

kuvitus: Markus Majaluoma

 

Aloin tällä viikolla kaivata lukuprojektieni lomaan jotain lyhyttä, hauskaa ja nopealukuista luettavaa. Samaan aikaan tunsin halua lukea lisää Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja, joten valinta oli selvä. Olen lukenut siskoksista kertovia kirjoja satunnaisessa järjestyksessä, mutta nyt päätin valita sarjan ensimmäiset osat luettavakseni.

 

Täytyy myöntää, että sarjan avausosan Heinähattu ja Vilttitossu lukeminen oli tässä vaiheessa hieman "outoa", sillä paitsi että olen blogini aikana lukenut muutaman sarjan teoksen ovat Kattilakosken siskokset minulle tuttuja jo lapsuudesta saakka. Toisaalta oli kuitenkin jännittävää lukea sarjan ensimmäistä osaa, sillä siinähän esitellään kaikki hahmot luonnollisestikin ensimmäistä kertaa. Tuntuu, että nyt sain selville jotain uusia, sarjan myöhemmissä osissa vähemmälle huomiolle jääviä asioita, kuten missä tilanteessa poliisit Isonapa ja Rillirousku saivat lempinimensä.

 

Heinähattu ja Vilttitossu on mielestäni oikein kelpo kirja ja se antaa mukavasti osviittaa siitä minkätyyppisiä juttuja tytöistä vielä tullaan lukemaan. Lukija saa myös hyvän ensikatsauksen hahmoihin ja erityisesti Heinähattuu ja Vilttitossuun. Vielä tässä teoksessa en erottanut sitä samanlaista huumoria, josta olen oppinut sarjan kirjoissa pitämään, mutta viihdyin silti hyvin.

 

Heinähattu, Vilttitossu ja vauva puolestaan sisältää jo enemmän huumoria ja monta kertaa kyllä hymy nousi huulille kirjaa lukiessa. Heinähatun ja Vilttitossun arki mullistuu, kun käy ilmi, että perheeseen on tulossa vauva. Heinähattu suhtautuu vauvaan innokkaasti ja häärii apuna vauvanhoidossa, mutta perheen pienimmän roolista nyt luopumaan joutuva Vilttitossu ei uutta tulokasta niin vain sulatakaan. 

 

Heinähattu, Vilttitossu ja vauva kuvaa sisarkateutta mielestäni melko lempein ottein, vaikka tuittupäinen Vilttitossu ryhtyykin välillä äärimmäisiin tekoihin saadakseen vanhan roolinsa takaisin. Hän kuitenkin kasvaa isosiskon rooliinsa hienosti ja osoittaa, että hänellä on sydän paikallaan, vaikka temperamenttia löytyykin. Kun koko perhe koheltaa vauvan ympärillä, ei kommelluksilta vältytä - ja joskus koheltaa joku muukin kuin Kattilakosken perheen jäsenet. Kuvioissa häärii niin Alibullenin neidit kuin kastepappikin.

 

Vaikka nämä kaksi teosta eivät mielestäni olleetkaan niin hykerryttäviä kuin muut blogiaikanani lukemat teokset, olen entistä vakuuttuuneempi siitä, että tulen kyllä vielä lukemaan koko sarjan läpi. Ihanan sujuvia ja kaikista kommelluksista huolimatta positiivisella tavalla arkisia kirjoja!

 

♠♠♠♠

Bridget Jonesin vauvapäiväkirja

Helen Fielding: Bridget Jonesin vauvapäiväkirja

237 s., Otava 2016

alkup. Bridget Jones´s Baby, 2016

suom. Annika Eräpuro

 

Kun viime vuoden loppupuolella elokuvateattereihin tuli uusi Bridget Jones -elokuva, en mennyt katsomaan sitä, koska se poikkesi niin vahvasti viimeisimmästä Bridget Jones -kirjasta Mad about a boy. Ihmettelin miten elokuvasta on tehty ihan erilainen, mutta kohta tämän jälkeen ilmestyikin uusi kirjakin. Bridget Jonesin vauvapäiväkirja sijoittuu siis aikaan ennen Mad about a boyta.

 

Bridget Jones on eronnut kihlatustaan Mark Darcysta ja luovii elämässään eteenpäin tavanomaiseen säheltävään tyyliinsä. Erosta on jo vuosia aikaa ja Mark on ehtinyt avioituakin, mutta Bridget ei ole löytänyt rinnalleen sopivaa miestä. Biologinen kello tikittelee hiljaisella äänellä eikä tilannetta helpota monien tuttavien perheenperustamiset ja äidin muka-viattomat vihjaukset lapsenlapsiin. Kummilapsia Bridgetilla kuitenkin on ja jälleen hänestä on tulossa kummitäti. Matkalla ristiäisiin hän saa tietää, että lapsen kummisetä on kukapa muukaan kuin samaan tuttavapiiriin kuuluva Mark Darcy. Ristiäisiltana vanha suola alkaa janottaa ja liekki roihuaa yhden yön kuumana, mutta sitten Mark vetäytyy kuoreensa. Daniel Cleaver ilmestyy kuvaan kuin tilauksesta paikkaamaan Bridgetin itsetuntoa. Kolme kuukautta myöhemmin selviää minkälaisen sopan Bridget on nyt keittänyt: hän on raskaana eikä isästä ole varmuutta.

 

Voi Bridget minkä teit! Tuttuun tapaansa säheltävä Bridget ottaa kuitenkin melko rennosti tilanteen valjettua hänelle. Hän on oikeastaan onnellinen, sillä raskaus saa hänet käsittämään, että juuri sitä hän on halunnut. Eniten paineita aiheuttaa isäehdokkainen keskinäinen kilpailu, sillä kuten tiedämme ovat Mark ja Daniel olleet kylmänkalseissa väleissä on vuosikausia. Lukijalle Bridgetin päiväkirjamerkinnöistä aukeaa kuitenkin humoristinen kuva kaikesta, mitä Bridget raskautensa aikana kokee. Nauroin todella monta kertaa ihan kunnolla tätä kirjaa lukiessani ja mielestäni tämä on kyllä hauskin Bridget Jones -kirja! Ihanan rentouttavaa luettavaa, joskin tässä on myös se vakavampi pohjavire, kun Bridget valmistautuu uuteen tärkeään rooliinsa.

 

Birdget Jonesin vauvapäiväkirjassa huumori kukkii paitsi juonessa myös sanavalinnoissa, joissa on nokkeluutta ja hauskoja mielikuvia tuottavia vertauksia. Tarina etenee reipasta vauhtia ja lopussa tietenkin selviää kuka on lapsen isä (Mad about a boyn lukeneet sen jo tietävätkin). On mukava ajatella, että vaikka Bridget toistuvasti mokaa asiansa, on hänellä aina kyky selviytyä niistä ja loistaa sankarittarena!

 

Tässä vielä pari lukunäytettä kohdista, jotka saivat minut tikahtumaan nauruun sukkeluudellaan. Ensimmäisessä Bridget ja isäehdokkaat ovat shoppailemassa vauvantarvikkeita ja miehet äityvät sanailemaan ostoksista (s. 120):

 

"Kapalo?" sanoi Daniel epäuskoisesti kädessään minikokoinen Chelsean jalkapalloasu, "Oletko sinä kapalomiehiä?"

"Sehän voi olla tehokas", sanoi Mark, niin kuin asiantuntija, joka on kutsuttu tekemään päätös sotilaallisen intervention ja rauhanpuolustuksen välillä, "jos ei se ole liian tiukalla."

"...ja jos itse on egyptiläinen talonpoika vuodelta 400 ennen ajanlaskun alkua."

 

Toisessa kohtauksessa Bridget tarjoilee miehille itse tekemiään crossover-muffinseja, joiden tekeminen ei tietenkään sujunut kuten oli tarkoitus. Seuraavana ote miellyttävästä teehetkestä:

 

Äkkiä Mark oli tukehtua. Hän veti suustaan ulos ison lasinpalan.

"Mikä tämä on?"

"Voi paska! Rikoin lasin kun tein taikinaa. Luulin että sain kaiken pois. Oletko kunnossa?"

Daniel pomppasi pystyyn ja SYLKI oman muffinsinsa tiskialtaaseen. Hän noukki sieltä toisen lasinpalan ja piteli sitä ilmassa. "Minusta tuntuu kuin elämäni särkyisi palasiksi silmieni edessä. Tätäkö vanhemmuus on? Yrjöä autossani? Suklaata puvullani? Parsakaali-lasinsirumuffinseja mahassani?"

 

Tilanne jatkui Markin liennyttävästä vaikutuksesta melko rauhallisena. Mutta hauskaa dialogia ja nokkelia sanavalintoja mielestäni! Tämä oli minulle kyllä oikein sopiva kirja luettavaksi juuri nyt, sillä kaipasin jotain hauskaa ja kevyehkö luettavaa. Siitä syystä annan tälle täydet pisteet.

♠♠♠♠♠

Shell's Angles ja beibit

Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja beibit

311 s.,Karisto 2015

 

Lokakuun lopussa tutustuin Haneen, Samuun ja Rudiin, jotka muodostavat Shell's Angles -mopojengin yhdessä Hanen eli Henrin tyttöystävän Millan kanssa. Odottavan aika oli hyvin pitkä, kun varausjonossa odottelin luettavakseni tätä sarjan kolmatta osaa Shell's Angles ja beibit.

 

Tämän teoksen tarina jatkuu suoraan siitä mihin edellinen osa Shell's Angles ja Kalajoen hiekat jäi. Koko jengillä menee pakka sekaisin, kun Rudi saa tyttöystävältään Hannalta tekstiviestin, jossa tämä kertoo olevansa raskaana. 15-vuotias Rudi on kauhuissaan ja ystäviltä kysytään kykyä tukea häntä tässä uudessa ja yllättävässä tilanteessa. Onneksi porukassa on mukana edes yksi tyttö tasapainottamassa poikien taipumusta häslingin aiheuttamiseen, ja nytkin Milla on se, joka keksii miten saadaan asiat taas rullaamaan. Pojat pääsevät testaamaan hoivataitojaan Henrin pikkusiskon nukeilla, mutta kuinkas ollakaan, yksi nukeista kidnapataan.

 

Vaikka Rudilla onkin edellisen osan tapaan keskeinen asema tarinassa, niin nyt pääsemme tutustumaan paremmin Samuun. Samu on nyrkkeilyä harrastava poika, josta paljastuu melkoista herkkyttä ja perhekeskeisyyttä, jonka hän uskaltaa myös tuoda esiin. Tytöistä Samulla ei juurikaan ole kokemusta, mutta nyt hän on ihastunut toden teolla netissä tapaamaansa Siruun. Ainakin jollekin elämä tuntuu hymyilevän, kun Rudi yrittää sulattaa vauvauutista ja Hane keksiä keinon saada Pinjan nukke takaisin.

 

Shell's Angles ja beibit on mielestäni pohjavireeltään vakavampi teos kuin edeltäjänsä. Pojat joutuvat nyt ensimmäistä kertaa oikeasti oppimaan vastuullisuutta ja he joutuvat kohtaamaan elämän yllätyksellisyyden. Vaikka koko porukalla on hieman vitsit vähissä, niin kaverusten välistä naljailua ja vitsailua ei kuitenkaan niin vain nitistetä. Vauvauutinen ja kadonneen nukkevauvan tapaus nivoo heidät entistä tiukemmin yhteen, sillä Shell's Angles ei tunnetusti jätä kaveria pulaan - oli sitten kyse mistä tahansa. Tämä sarja on kokonaisuudessaan upea tarina tosiystävyydestä.

 

Tämä teos jatkaa sarjan tutulla linjalla vakavammasta pohjavireestään huolimatta. Paretskoi tuntuu ottavan hyvin haltuun myös tällaisen vakavamman aiheen, joka pysäyttää nuoren (pojan). sillä aina ei elämä voi olla vain hauskaa roadtrippeilyä ja yllytyshulluja temppuja, vaan joskus pitää kohdata mullistavia asioita. Ainut asia, joka hieman minua tässä teoksessa häiritsi oli se, että nyt tarina ikään kuin jakaantuu kahteen osaan, kun Rudi vetäytyy Hannan seuraan pohtimaan tulevaa. Mutta niinhän se menee, että elämässä on muutakin kuin vain yhdessä porukassa hengailu. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa tälle sarjalle. (Tuleehan sitä, jooko jooko jooko? :-D)

 

♠♠♠♠½

Vauvan vaaka

Hannele Huovi (teksti) & Kristiina Louhi (kuvitus): Vauvan vaaka

75 s., Tammi 1995

Luin taannoin Hannele Huovin ja Kristiina Louhen yhteistyössä syntyneen Karvakorvan runopurkin. Siitä innostuneena päätin lukea myös tämän heidän ensimmäisen yhteisen teoksensa Vauvan vaaka. Innostus kyllä laimeni runojen lukemisen myötä, sillä tämä teos ei iskenyt minuun.

Huovin teksti ja Louhen kuvitus nivoutuvat kauniisti yhteen ja luovat harmonisen vaikutelman. Etenkin Louhen kuvitus oli tässä teoksessa mieleeni, runot eivät niinkään. Pääsääntöisesti runot ovat perinteisiä ja niitä löytyy laidasta laitaan: leikkirunoja, unirunoja, tunnelmarunoja ja niin edelleen. Erityisen hauskaa oli leikkirunojen kohdalla olevat ohjeet miten vauvan kanssa voi leikkiä runon mukana vaikkapa vatsaa silittelemällä tai kutittamalla.

Kristiina Louhen kuvitusta.

Miksi tämä kirja sitten ei osunut ja uponnut minuun? Veikkaanpa suurimmaksi syyksi sen, että minulla ei lapsia sen enempää kuin kokemustakaan aivan pikkulasten hoidosta. Tämä ei siis tuntunut "ajankohtaiselta". Uskon tämän teoksen sykähdyttävän etenkin tuoreita vanhempia ja niitä joilla on vielä pieniä lapsia. Lisäksi tämä on varmasti hauska teos luettavaksi yhdessä lasten kanssa. Tätä teosta onkin hankala nyt "arvoisanoittaa", koska ymmärrän selkeästi miten hyvä kirja tämä voisi olla minunkin mielestäni toisenlaisessa elämäntilanteessa. Nyt tuntuu kumminkin siltä, että kovin montaa pistettä ei voi antaa.

Kristiina Louhen kuvitusta.

 ♠♠½