torstai 26. tammikuuta 2017

Heinähattu ja Vilttitossu & Heinähattu, Vilttitossu ja vauva

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu
59 s., Tammi 2005, 8.p.
1.p. 1989
kuvittanut Markus Majaluoma
***
Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja vauva
69 s., Tammi 2004, 6.p.
1.p. 1990
kuvitus: Markus Majaluoma
 
Aloin tällä viikolla kaivata lukuprojektieni lomaan jotain lyhyttä, hauskaa ja nopealukuista luettavaa. Samaan aikaan tunsin halua lukea lisää Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja, joten valinta oli selvä. Olen lukenut siskoksista kertovia kirjoja satunnaisessa järjestyksessä, mutta nyt päätin valita sarjan ensimmäiset osat luettavakseni.
 
Täytyy myöntää, että sarjan avausosan Heinähattu ja Vilttitossu lukeminen oli tässä vaiheessa hieman "outoa", sillä paitsi että olen blogini aikana lukenut muutaman sarjan teoksen ovat Kattilakosken siskokset minulle tuttuja jo lapsuudesta saakka. Toisaalta oli kuitenkin jännittävää lukea sarjan ensimmäistä osaa, sillä siinähän esitellään kaikki hahmot luonnollisestikin ensimmäistä kertaa. Tuntuu, että nyt sain selville jotain uusia, sarjan myöhemmissä osissa vähemmälle huomiolle jääviä asioita, kuten missä tilanteessa poliisit Isonapa ja Rillirousku saivat lempinimensä.
 
Heinähattu ja Vilttitossu on mielestäni oikein kelpo kirja ja se antaa mukavasti osviittaa siitä minkätyyppisiä juttuja tytöistä vielä tullaan lukemaan. Lukija saa myös hyvän ensikatsauksen hahmoihin ja erityisesti Heinähattuu ja Vilttitossuun. Vielä tässä teoksessa en erottanut sitä samanlaista huumoria, josta olen oppinut sarjan kirjoissa pitämään, mutta viihdyin silti hyvin.
 
Heinähattu, Vilttitossu ja vauva puolestaan sisältää jo enemmän huumoria ja monta kertaa kyllä hymy nousi huulille kirjaa lukiessa. Heinähatun ja Vilttitossun arki mullistuu, kun käy ilmi, että perheeseen on tulossa vauva. Heinähattu suhtautuu vauvaan innokkaasti ja häärii apuna vauvanhoidossa, mutta perheen pienimmän roolista nyt luopumaan joutuva Vilttitossu ei uutta tulokasta niin vain sulatakaan. 
 
Heinähattu, Vilttitossu ja vauva kuvaa sisarkateutta mielestäni melko lempein ottein, vaikka tuittupäinen Vilttitossu ryhtyykin välillä äärimmäisiin tekoihin saadakseen vanhan roolinsa takaisin. Hän kuitenkin kasvaa isosiskon rooliinsa hienosti ja osoittaa, että hänellä on sydän paikallaan, vaikka temperamenttia löytyykin. Kun koko perhe koheltaa vauvan ympärillä, ei kommelluksilta vältytä - ja joskus koheltaa joku muukin kuin Kattilakosken perheen jäsenet. Kuvioissa häärii niin Alibullenin neidit kuin kastepappikin.
 
Vaikka nämä kaksi teosta eivät mielestäni olleetkaan niin hykerryttäviä kuin muut blogiaikanani lukemat teokset, olen entistä vakuuttuuneempi siitä, että tulen kyllä vielä lukemaan koko sarjan läpi. Ihanan sujuvia ja kaikista kommelluksista huolimatta positiivisella tavalla arkisia kirjoja!
 
♠♠♠♠

8 kommenttia:

  1. Voi näitä kahta ihanaa sisarusta, joita kirjoittavat sisarukset <3
    Olen aina toivonut itselleni siskoa, sain kolme veljeä ;)
    Nämä kaksi siskosta ovat todella mainio parivaljakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka olen tiennyt Nopoloiden olevan siskokset, niin enpä ole aiemmin erityisesti ajatellut, että siskokset ovat kirjoittaneet kirjoja siskoksista! :) Olisi mertkaa tietää onkohan Heinähatussa ja Vilttitossussa mukana jotain heistä itsestään.

      Eipä ole minullakaan siskoa, vaikka joskus toivoinkin, että minulla olisi nimenomaan isosisko. Veljen olen minäkin saanut. :)

      Poista
  2. En ole koskaan tainnut lukea ensimmäistä osaa, Vauvan olen aikanaan lapsuudessa lainannut kirjastosta ja siitäkään muistikuvat eivät ole kovin terävät. Ne jotka oli omassa hyllyssä tuli luettua useampaan kertaan ♥ Pitänee tehdä kirjastokierros lastenosastolla tässä joku päivä.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen myös, että en ole tainnut ennemmin lukea ekaa osaa. En tosin kyllä muutenkaan muista kovin tarkasti mitä osia olen lapsena lukenut. :)

      Poista
  3. Oi, nämä kirjat ovat varmasti ihastuttavia!

    VastaaPoista
  4. Haaveilin tänä vuonna käyväni koko sarjan läpi - niitä paria jo luettua lukuunottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse ajatellut samaa, sillä Heinähattu ja Vilttitossu -innostus on nyt kohdallani jotenkin suurta. Kaksi sarjan kirjaa odottaa nyt pääsyään blogin puolelle asti!

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.