Terhi Rannela: Puhdas valkoinen
145 s., WSOY 2004
"Puhdas valkoinen" on nuortenkirjailija Terhi Rannelan esikoisteos, jolle on nyttemmin olemassa myös jatko-osa. En ole aikaisemmin lukenut tätä esikoisteosta tai sen jatko-osaa, joten nyt oli korkea aika aloittaa: Rannela on hyvä kirjoittamaan ja kuuluukin suosikkinuortenkirjailijoihini.
Tämä teos kertoo 14-vuotiaasta Reijasta, joka pääsee työharjoitteluun paikallislehteen. Tytön silmissä siintää ura toimittajana, joten hän paneutuu työhönsä innolla. Reijaa pyydetään tekemään juttu paikkakunnalla vallitsevasta muukalaisvihasta, mikä on päähenkilölle kasvun ja itsetutkiskelun paikka: onko hän niin suvaitsevainen kuin luulee olevansa? Juonessa kulkee mukana myös Reijan seurustelusuhde Tuukkaan, joten teos ei ole liian painottunut työhön ja kirjoittamiseen.
Tästä teoksesta mielestäni huomaa melko selkeästi, että kyseessä on esikoisteos. Jotenkin Rannelan teksti on vain uudemmissa teoksissa sujuvampaa ja kekseliäämpää, nyt hän takertuu ehkä enemmän kuvailuun ja teksti on osin kulmikasta. Päähenkilöstä on luotu ehkä hieman liiankin kunnollinen hahmo, joka panostaa jo täysillä tulevaisuuteen ja on jotenkin liian tönkkö. Tai en oikein osaa selittää sitä, mutta hahmo on vain jotenkin liian kiltti ja kunnollinen, perinteinen tietyllä tavalla. Ja se on asia, mikä ei minua kauheasti viehätä nykynuortenkirjoissa. Lisäksi tämä Reija on ollut jo kesätöissäkin, mikä pani minut miettimään: eihän se ole mahdollista, eikös kesätöihin pidä olla vähintään 15-vuotias? Onko kyseessä asiavirhe vai poikkeustapaus, mene ja tiedä, mutta se oli minua häiritsevä seikka.
Tässä teoksessa käsitelty muukalaisviha puhuttelee edelleen, liki kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen, sillä asiahan on yhä melko kuuma peruna eri puolilla Suomea. Rannelan teos on tietyllä tavalla hyvin kasvattava ja opettava, se voi ohjata nuoria suvaitsevaisuuden suuntaan ja kohtaamaan omat epäluulonsa, kuten päähenkilökin tekee. Tässä on otettu erityisesti esille venäläistaustaiset maahanmuuttajat, joka on mielestäni hyvinkin ajankohtainen viime aikaisten huostaanottokohujen ja venäläisiin kohdistuneen epäluulon vuoksi. Edelleenkin valittevan moni (nuori) käyttää halventavaa ilmaisua venäläisistä ja ajattelee, että "saisivat painua sinne minne pippuri kasvaa", ja samalla vaalitaan sota-aikana syntynyttä vihaa ja katkeruutta. Siksi on hienoa, että Rannela käsittelee aihetta juurikin toimittajantyön kautta, koska siinä maahanmuuttaja Nadja pääsee ääneen. Lisäksi Rannela nostaa esille sen tosiseikan, että nykyvenäläiset eivät ole vastuussa edellisten sukupolvien teoista niin kuin ei suomalaisetkaan ole vastuussa meidän edellisten sukupolviemme teoista. Mielestäni Rannela on tarttunut aiheeseen rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, mikä on hieno asia.
Myös kirjan nimi on mielestäni hyvä ja moniulotteinen tai -selitteinen. Sen voi ajatella tarkoittavan joko puhdasta valkoista paperia, joka odottaa tekstiä tai sitten teoksessa käsiteltyä ajatusta "puhtaasta suomalaisesta (valkoisesta) ihmisestä". Toisaalta nimi ei ole järin houkutteleva, ainakaan minun mielestäni, mutta aukeaa lukijalleen kuitenkin hyvin.
Aion kyllä lukea tämän jatko-osan varmasti melko piankin, sillä Reijan kasvu ihmisenä alkoi kiinnostaa.
♠♠♠½
