Viaton sydän lyö

Katarina Widholm: Viaton sydän lyö

Betty-sarja, osa 1

Gummeruksen äänikirja 2024

alkup. Räkna hjärtslag, 2021

suom. Anna Heroja

lukija: Sanna Majuri

Viaton sydän lyö on Katarina Widholmin Betty-sarjan avausosa. Se kuljettaa lukijansa ja tohtoriperheen kotiapulaiseksi lähtevän Bettyn 1930-luvun lopun Tukholmaan, jonne maailmantilanteen kaiut kuuluvat aivan toisella tavalla kuin Bettyn kotiseudulle. Lukemisesta nauttiva nuori Betty kohtaa junamatkallaan Tukholmaan ystävällisen Martinin, jonka kanssa hän ryhtyy kirjeenvaihtoon. Pitkien päivien jälkeen kirjeenvaihto ja lukeminen suovat Bettylle mieluisan hengähdystauon, ja elämä Tukholmassa on muutenkin Bettyn mieleen.

Äänikirjasovelluksessa oli useammaltakin käyttäjältä kommentti, että tässä on jotain samaa kuin Enni Mustosen kirjoissa, lisänä vain ruotsalainen twisti. Mielestäni se on osuva kuvaus, sillä palvelusväen näkökulma ja isäntäperheen ja palvelijan rinnakkaiselo sekä ajankuvan elävyys ovat Mustosenkin kirjoissa nähtyjä aiheita ja vahvuuksia. Itse olin alkuun aika lumoutunut tästä kirjasta, joka vilisi viittauksia kirjallisuuteen ja loi yksityiskohdillaan hienoa ajankuvaa. Erityisesti nautin arkielämän kuvauksesta ja ruokalajien, tarjoiluastioiden ja muiden kodin esineiden tuomasta runsaudesta.

Vaan sitten se juoni. Tämä on vasta sarjan avausosa, jossa tapahtuu jo ihan valtavan paljon. Olisin kaivannut asioiden äärelle pysähtymistä ja laajempaa pohtimista. Dramaattisetkin käänteet tunnutaan ohittavan aika vauhdilla, epätoivoiseltakin näyttävät asiat vain ratkeavat ja kerronta jää lopulta melko ohueksi ihmissuhteiden, henkilöhahmojen ja juonenkäänteiden kannalta. Runsaus ja yksityiskohtaisuus eivät ulotu miljööstä muuhun, mikä on mielestäni todella harmi, sillä hahmoissa ja heidän suhteissaan olisi ollut aineksia syvempäänkin kuvaukseen.

Periaatteessa minua jäi kiinnostamaan Bettyn tulevat vaiheet, joista pitäisi vielä ilmestyä kolme kirjaa. Jotenkin kuitenkin kavahdan sitä saippuaoopperamaisuutta, jolta loppuratkaisu hieman kalskahti. Ongelma lienee tosin minun omani, jos kaipaan feelgood-kirjallisuudeksi luonnehditulta teokselta todentuntuisempaa otetta.

Auringon sisar

Lucinda Riley: Auringon sisar

Seitsemän sisarta, osa 6

Bazar 2020

alkup. The Sun Sister, 2019

suomentanut Hilkka Pekkanen

Työvoitto! Sain lopultakin luettua Auringon sisaren, jota aloitin jo viime kesänä ja jonka kanssa en silloin päässyt alkua pidemmälle. Syykin on selvä, sillä Electra on sarjan sisaruksista minulle vähiten mieluisa hahmo eikä hänen sekoilunsa päihteiden kanssa luonut kovinkaan miellyttävää alkuasetelmaa tarinalle. Nyt tartuin kirjaan uudelleen ja olihan Electran suvun tarina lopulta mielenkiintoinen, vaikka ei tämä mielestäni ole läheskään sarjan paras kirja.

Uraa mallina luonut Electra on sisarussarjan nuorin. Työnsä kautta hänestä on tullut hyvin kuuluisa, mutta kuuluisuudella ja suosiolla on varjopuolensa, joita itsensä aina hieman yksinäiseksi tuntenut Electra turruttaa päihteillä. Elämää New Yorkissa sävyttävät paitsi työ myös juhlinta, mutta lopulta on tullut aika kohdata tosiasiat, hankkiutua eroon päihteistä ja ottaa selvää omista juuristaan. Siinä auttaa Electran elämään yllättäen tupsahtanut isoäiti Stella, joka kertoo hänelle suvun tarinan.

Toisessa aikatasossa liikutaan Keniassa ja New Yorkissa 1930-luvulta alkaen. Varakkaan perheen tytär Cecily on juuri saanut kokea haaveidensa kariutuvan, sillä kihlaus ensirakkauden kanssa on purkautunut. Vanhemmat lähettävät Cecilyn kummitätinsä luo Keniaan, jotta hän voisi kääntää uuden lehden elämässään. Niin siinä käykin, sillä Keniassa Cecilyn elämä muuttuu peruuttamattomasti ja alkaa kokonaan uusi vaihe.

Pidin tässä kirjassa paljon Cecilyn hahmon kehityksestä ja Keniasta kertovista osuuksista. Toinen maailmansota heitti varjonsa myös siirtomaavaltoihin eikä siten edes Afrikassa vältytty sodan seurauksilta. Miljöön kuvaus oli kiehtovaa, joskin olisin mielelläni kurkistanut enemmänkin alkuperäiskulttuurien maailmaan. Sieltä saadaan kuitenkin alkujuuri Electran suvulle. Odotinkin koko ajan, että Electra matkustaisi sukunsa syntysijoille, mutta tarina kuljettikin niin Cecilyn kuin Electrankin Harlemiin eli ei kovin kauaksi Electran nykyisestä kodista. Sinänsä hauska ja yllättävä twisti sarjassa, jossa on tottunut siihen, että kukin sisarus matkaa juurilleen ympäri maailmaa.

Suurin haaste tässä kirjassa oli varmaan se, että tässä kesti aika pitkään päästä asiaan. Kirja onkin paksu, noin 900 sivua, ja siinä olisi mielestäni ollut hieman varaa tiivistää, sillä toisinaan mielenkiinto hieman herpaantui. Ei tosin Keniassa, mutta muuten.