maanantai 7. tammikuuta 2013

Syyspurjehdus

Johan Bargum: Syyspurjehdus
120 s., Tammi 2012
suom. Marja Kyrö
alkup. Seglats i semtemper, 2011

Viime vuonna tästä Johan Bargumin Syyspurjehduksesta kirjoitettiin paljon blogeissa, joten en oikeastaan tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Ainakin sen voin sanoa, tartuin tähän kirjaan alunperin, koska ajattelin lukea sen Oi maamme Suomi -haasteen Uudenmaan osioon. Sinne sen siis tulen merkitsemään, mutta samalla tämä nyt sopisi kahteen muuhunkin haasteeseen: Tuntemattomiin kirjailijoihin ja Avioliittojuonia. En oikeastaan haluaisi merkitä samaa kirjaa useaan eri haasteeseen, koska tahtoisin lukea mahdollisimman paljon eri kirjoja. Ehkä laitan tämän Tuntemattomiin ja maakuntahaasteeseen, koska ensiksi mainittuun voisin listata kaikki vuoden aikana lukemani minulle uudet kirjailijat (ei esikoiskirjailijat).

No jospas sitten muutama sananen itse kirjasta. En lähde tässä nyt juonta sen kummemmin purkamaan, sanotaan nyt vaikka että teos kertoo kahdesta miehestä, jotka ovat rakastaneet samaa naista. Sitten toinen mies katoaa purjehdusretkellä ja jäljellä on kaksi erilaista versiota tapahtumien kulusta: toisen kertoma ja toisen kirje.

Mielestäni Bargum kirjoittaa kauniisti ja suomentajallekin voi antaa kiitosta, sillä teksti tuntuu aidolta ja alkuperäisen kaltaiselta. Bargum käyttää sanoja hienovireisesti ja taitavasti luoden hyviä tunnelmakuvia ja nostattaen ajatuksia. En kuitenkaan kokenut tätä teosta kovin vahvasti, koska esimerkiksi tässä vahvasti esillä oleva purjehdus ei ole minulle tuttua enkä tiedä siitä mitään, niin ja sitä paitsi en erityisemmin pidä merestä. Erilainen ympäristö olisi voinut toimia minun kohdallani paremmin, vaikkakin purjehdus on tärkeä asia tämän teoksen juonen kannalta.
 
Tästä teoksesta pystyin löytämään selkeän suosikkikohtani: hyvin kauniin ja vaikuttavan kappaleen sivulta 47, sen totuus oikeasti mietityttää ainakin minua välillä.

"On jotain, mikä ylittää kaiken järjen, se jopa minunkin on myönnettävä: että kaksi ihmistä kohtaa. Että rakkautta on."

♠♠♠

2 kommenttia:

  1. Jonna, no minulla oli kyllä meri plussaa ja sen verran olen saanut olla purjeveneessä gastina, että tiedän purjehduksen olevan mun juttu siinä missä moottoriveneilynkin.

    Minusta tässä kirjassa on yksi kiinnostava juttu, nimittäin se, että Graham Greenen Jutun loppu käsittelee samaa teemaa: kolmiodraama, katolisuus, naisen syyllisyys ja naisen ratkaisu=kuolema. Siis etenkin tuo syyllisyysteema ja juuri naisella...Sitten se kaikkein tärkein eli Bargum on loistava kirjoittaja. Elämä vain on salannut hänet minulta - tähän asti.

    Suosikkikohtasi näen ihan kultakirjaimin kirjoitettuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle purjehdus on niinkin vieras asia, että en edes aluksi tiennyt mikä gast oikestaan on, vaikkakin siitä oli aavistus/päätelmä. Piti oikein googlata se. :D

      Minäkin olen ajatellut lukea jossain välissä Bargumia lisääkin, samoin laitan tuon Graham Greenen korvantaakse. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.