keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vain routainen maa

Eira Pättikangas: Vain routainen maa
352 s., Karisto 1997

Eira Pättikankaan kolmas romaani "Vain routainen maa" sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle jonnekin 1800-1900-lukujen vaihteeseen. Päähenkilönä on mökintyttö Meimi, jonka elämää romaani seuraa pikkutytöstä aikuiseksi naiseksi. Tyttö joutuu jo 8-vuotiaana piikomaan, koska perhe on köyhä ja ruokaa niukalti. Meimistä kehkeytyy työteliäs nuori nainen, joka uskaltaa toivoa itselleen jotakin parempaakin: emännänpaikkaa Kyngäksen talosta. Vaan pian tyttö näkee, että kaikki ei mene ihan niin kuin toivoisi, sillä hän on vain piika.

Tämä teos oli siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen, että se kuvastaa päähenkilön vaiheita lapsesta asti, sitä millaista on ollut elää nälässä ja epävarmuudessa ja joutua lopulta jo lapsena pois kotoa. Se tuo teokseen syvyyttä aivan eri tavalla kuin pelkän nuoruuden tai aikuisuuden kuvaaminen. Harvemmin tällaiseen teokseen törmää, jossa mennään täysin lapsenkin ajatuksia seuraten. Täytyy kyllä sanoa, että aluksi se vähän tökki ja odotti tapahtumien etenemistä: lapsen tietämättömyys asioista vähän haittasi lukukokemusta. Kirjan lopussa ymmärsin kuitenkin miksi Pättikangas on tehnyt ratkaisun kuvata myös lapsen vaiheita tarkasti.

Meimille käy perinteisesti, kun nuori-isäntä hylkää naapuritalon piian. Pättikangas kuvaa Meimin hyvin vahvana nuorena naisena, joka ei nujerru, vaan jatkaa elämäänsä eteenpäin. Meimi on siis hyvin esimerkillinen siinä mielessä, mikä sopii tähän kirjaan: se tavallaan näyttää, että ei pidä lannistua ja aina on edessä tulevaisuus.

Teoksen lukukokemusta himmentää murteella kirjoitetut dialogit. Sanojen ymmärtäminen ei sinänsä tuottanut minulle vaikeuksia, mutta murteen lukeminen on hitaampaa kuin normaalin puhekielen tai kirjakielen, koska sen lukemiseen ei ole niin tottunut. Teoksen kuitenkin jaksaa lukea läpi, vaikka teos ei olekaan mitenkään järisyttävä tai yllättävä. Sen salaisuus piileekin ehkä sen tasaisuudessa. Lisäksi on hauskaa lukea vanhoista tavoista yhden maakunnan alueella, ne kun vaihtelevat niin paljon pitkin Suomenmaata.

Tämä teos on ensimmäinen Oi maamme Suomi -haasteeseen lukemani teos. Lisätietoa haasteesta löytyy "haasteet" -sivulta.

♠♠♠

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, täytyy pistää nimi korvan taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kokeilemaan, Pättikankaalla on aivan omanlaisensa tyyli ja omanlaisensa aihekategoria: harvemmin kun lukee mitään tällaista tietylle murrealueelle sijoittuvaa teosta ja vieläpä samalla historiaan sijoittuvaa. :)

      Poista
    2. Luin tämän teoksen vastikään ja minusta tuo murrekerronta oli vallan mainiota eikä lainkaan työlästä, päin vastoin. Tosin joidenkin sanojen ymmärtäminen jäi vajaaksi. Pidin kuitenkin paljon tästä tarinasta ja minulla odottaa kirjahyllyssä toinenkin Pättikankaan teos.

      Poista
    3. Voi kuinka mukavaa, että puolentoista vuoden jälkeenkin muistit blogi(teksti)ni ja tulit vielä kertomaan lukukokemuksestasi! :) Kiinnostaisi kyllä tietää, että mikä tämä vuoroaan odotteleva Pättikankaan teos on? Suosittelen muuten ainakin sitä uusinta teosta Kuinka monta iltaa, ainakin minuun se kolahti.

      Nykyään tuntuu, että murteen lukeminen alkaa minullakin sujua jo paremmin eikä ainakaan tuossa uusimmassa ollut mitään ongelmaa, vaikka en ollutkaan aikoihin lukenut mitään etelä-pohjalaista murrekirjallisuutta. :)

      Poista
    4. Jokaisella kotinsa on sen kirjan nimi, joka hyllyssäni odottaa Silmäilyn perusteella vaikutta ainakin yhtä antoisalta kuin tämä ensimmäinen Pättikankaaseen tutustumiseni..

      Poista
    5. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi sitten kun olet kirjan lukenut! :)

      Poista
    6. Nyt on luettu Jokaisella kotinsa. Postaus löytyy linkistä. Pättikangas kirjoittaa kyllä mainiota tekstiä ja luonnekuvaa. Täytyy etsiä lisää hänen teoksiaan.

      Poista
    7. Kiitos, kävin lukemassa ja jätin kommentinkin! :) Minua ainakin alkoi nyt tämä Jokaisella kotinsa kiinnostaa, sen sijaan Aurinkokello, Paulapolku ja Helmisimpukka -teosten muodostamasta trilogiasta olen hieman moitteita kuullut: Pättikangas ei kuulemma ole niissä oikein vahvoilla ja hänen kannattaisi pysytellä tässä 1900-luvun puoleisessa ajankuvauksessa. Ehkä tämä asia pitää joskus itse todeta ja sitten vasta muodostaa mielipide. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.