sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Appelsiinin tuoksu

Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu
476 s., Otava 2002
alkup. Five Quarters of the Orange, 2001
suom. Sari Karhulahti

Kyselin taannoin erään postaukseni yhteydessä mitä kannattaisi Harrisilta lukea, sillä minun pitää jokin hänen teoksensa lukea huomiseen kirjallisuuspiiriin. Minulle ehdotettiin Herrasmiehiä ja huijareita, Karamellikenkiä ja Sinisilmää (Pienen suklaapuodin olen lukenut muutama vuosi sitten), mutta kirjastossa heti houkuttelevimmalta ja omimmalta tuntui Appelsiinin tuoksu. Valitsin ilmeisesti oikein, sillä luin tämän parissa päivässä enkä olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Appelsiinin tuoksu sijoittuu toiseen maailmansotaan, pieneen ranskalaiseen kylään, jossa asustaa Dartigenin perhe. Isä on kuollut sodassa ja kontrollifriikki äiti kasvattaa lapsiaan ankaruudella ja kovuudella uhraten kaiken rakkautensa ja huolenpitonsa vain puutarhalleen ja ruoilleen. Lapset Cassis, Reinette ja Framboise kaipaavat epätoivoisesti lähelleen aikuista ihmistä, jolle kertoa suurista saavutuksistaan ja jonka kanssa jutella. Sellaisen he saavat nuoresta saksalaisesta sotilaasta Tomasista, joka tuo lapsille tietoja vastaan milloin mitäkin hienoa tai hyvää: suklaata, kahvia, lehtiä, kosmetiikkaa tai appelsiineja.

Loppujen lopuksi kaikki kääntyy kamalaksi murhenäytelmäksi, jonka uhreiksi joutuvat viattomat sivulliset ja Dartigenin perhe lähtee kotikylästään pois. Vasta aikuisena, palattuaan kotitaloonsa ja luettuaan äitinsä muistikirjaa, Boise alkaa ymmärtää millainen ihminen Mirabelle Dartigen oikein oli ja miksi hän toimi niin kuin toimi. Oma lapsuudenkoti on Boiselle ihmeellinen voimanlähde, josta hän saa varmuutta ja oivallusta.

Tämä kirja on kirjoitettu uskomattoman sujuvasti ja houkuttelevasti, se on todellista "aistien juhlaa", kuten Literary Reviewiä on siteerattu takakannessa. Kuvaukset hajuista, tuoksuista ja mauista tuovat kirjan tunnelman uskomattoman lähelle lukijaansa. Appelsiinien tuoksu on yksi tämän teoksen vahvimpia elementtejä. Miljöön kuvaus on toteutettu onnistuneesti, se antaa lukijalle tilaa, mutta myös luo vahvat raamit ajalle ja paikalle. Teksti on niin vaivatonta, että yhtäkkiä huomaa uppoutuneensa kirjaan ihan täysin ja lukeneensa sata sivua tuosta vain.

Juonen kuljetuksessa ainut miinus on se, että välillä pompahdetaan liian äkkinäisesti menneeseen tai nykyisyyteen, ikään kuin ei anneta tarpeeksi tilaa viipyä tietyssä tunnelmassa, vaan syöksytään päätä pahkaa eteenpäin. Toisaalta se ei haittaa, koska muuten siirtymät on toteutettu sujuvasti, välillä vain toivoisi saavansa kuulla lisää kaiken alusta ja sitten palataankin nykyisyyteen liian nopeasti. Kahden ajan kuljetus rinnakkain on kuitenkin hyvä ratkaisu, koska silloin on helpompi ymmärtää menneisyyttä ja nykyisyyttäkin, on helpompi ymmärtää eri ihmisten ratkaisuja.

En osaa kuvailla juonta kovin hyvin paljastamatta siitä liikaa, mutta voin sanoa sen verran, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Onko mikään loppujen lopuksi vilpitöntä, onko mikään puhdasta ja aitoa? Loppu on todellinen yllätys, odotin menneisyydestä paljastuvan jotakin muuta. Ratkaisun hetkillä kuitenkin jo oivalsin miten tulee tapahtumaan, mutta se ei onneksi latistanut tunnelmaa. Tämä on hieno kirja, jota suosittelen vilpittömästi. Pidin tästä paljon enemmän kuin aikoinaan Pienestä suklaapuodista, ja mielestäni tämä ansaitsiskin saada Harrisin tuotannosta suurempaa näkyvyyttä. Pisteet ovat nyt kumminkin näin:

 ♠♠♠♠½

10 kommenttia:

  1. Onnittele nyt itseäsi siitä, että olet lukenut Harrisin parhaan kirjan! Luin tämän jo ennen blogia, mutta olen ajatellut, että voisin hyvinkin lukea uudelleen ihan vain lukemisen ilosta ja blogia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että oikein parhaan! :D Kyllä tämä oikeasti oli niin mainio, ihana, lumoava teos, että on vaikea kuvitella muiden enää yltävän tätä korkeammalle. Pitää kokeilla mitä mieltä minä tulen olemaan. ;)

      Poista
  2. Minä olen myös lukenut tämän joskus ennen blogiaikoja, mutta en muista tästä kaikkea joten luen tämän kyllä jossain vaiheessa uudestaan. Olen lukenut Harrisia hävettävän vähän, vaikka omistan lähes jokaisen suomennoksen... Pieni suklaapuoti on ihana ja muistan tykänneeni tästäkin tosi paljon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkää enemmän Pieni suklaapuoti -leffasta, mutta harkitsen lukevani kirjan uudelleen, jotta voisin lukea Karamellikengät. Tosin muistan suklaapuodin aika hyvin ja kirjallisuuspiirissä tuli siihen vielä kertausta, joten ehkä hyppään sitten suoraan Karamellikenkiin. :)

      Poista
  3. Minä taas en ole (vielä) Harrisilta lukenut mitään. Mutta ehkä aloitan tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! :) Aika moni tarttuu ekana Pieneen suklaapuotiin ja aika moni niistä suhtautuu sen jälkeen aika nihkeästi muuhun tuotantoon, kuten minäkin kyllä vähän ajattelin. Kirja oli ihan hyvä, mutta siitä puuttui se jokin kaipaamani särmä. Tämä Appelsiinin tuoksu häivytti moiset ajatukset tyystin. :)

      Poista
  4. Tämä on kyllä ehdottomasti lempparini Harrisilta! Olen melkein kaikki häneltä suomennetut lukenut joskus nuorempana (Riimuja ja tuota uusinta lukuunottamatta). Tämä löytyy omasta hyllystäkin ja tykkään lukea tätä toisinaan uudestaan, vaikka muuten en ole Harrisia pitkään aikaan lukenutkaan.

    Täytyy myöntää, että olen samaa mieltä kanssasi - useamman ihmisen pitäisi tietää (ja lukea) tämä. On vähän sääli, että Harris yhdistetään aina Pieneen suklaapuotiin, jolloin muut kirjat sitten jäävät sen tähden vähän hämärään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on kyllä pakko tutustua ehkä jo kesän aikana Harrisin muuhun tuotantoon, kirjallisuuspiirissä etenkin Herrasmiehiä ja huijareita kehuttiin ja siitä kiinnostuinkin. :) On kyllä oikeasti todella harmillista, että kaikki yhdistävät Harrisin suklaapuotikirjaan. Ja aika moni vieläpä katsoo ensin leffan ja lukee kirjan vasta sitten, kuten minä olen tehnyt, tai sitten kirja jää kokonaan lukematta. :P

      Poista
  5. Kiva kuulla, että tämä kirja oli niin hyvä lukukokemus, minulla se nimittäin odottaa kirjahyllyssä lukemista. Sain sen pari vuotta sitten Kirjavan kammarin Karoliinalta Totally British -haasteeseen liittyen, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi lukea. Oma suosikkini Harrisilta on Sinisilmä. Se sinunkin kannattaa vielä joku päivä lukea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä tuohon Sinisilmäänkin vielä tutustua, vaikka muut ehkä kiinnostavatkin tällä hetkellä aiheeltaan enemmän. Saas nähdä minkä seuraavaksi haluan lukea. :)

      Suosittelen kyllä tätä kirjaa ehdottomasti, sopii vaikka kesälukemiseksi. ;)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.