keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Sonja

Laila Hietamies: Sonja
463 s., Otava 1993

Sain tänään luetuksi yhden Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) historiallisen romaanisarjan avauksen, Sonjan, jonka mukaan sarjakin on nimetty. Ajattelin aluksi kirjoittaa tästä vasta huomenna, mutta sitten hoksasin, että nythän on Sonjan nimipäivä, joten tämä päivä on hyvä kirjoittaa tästä kirjasta!

Sonja kertoo Orbelianin ruhtinassuvun tyttärestä Sonjasta eli Sofia Dmitrijevnasta minäkertojamuodossa. Sonja on kapinallinen, joka jo pikkutyttönä uhmaa aatelistyttöjen tiukkoja kasvatusnormeja ja toimii oman päänsä mukaan. Hänestä kasvaa voimakastahtoinen aikuinen nainen, joka oppii näkemään asioita eri kanteilta, vaikka yksi asia ei muutukaan: hän on yhtä taipumaton kuin ennenkin. Kirja sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle Pietariin ja perheen kotikartanoon Inkerinmaalle. Belaja Roza on Sonjan turvasatama Pietarin melskeen rinnalla.

Kirjan kertoja siis on Sonja itse ja tapahtumat tulevat esiin takaumamaisesti, sillä Sonja on kirjoittanut tarinansa ylös. Lukija ikäänkuin lukee Sonjan omaa tekstiä, mikä on mielestäni kerronnallisesti onnistunut valinta. Minäkertojan käyttäminen auttaa pääsemään paremmin päähenkilön elämään mukaan, se kuvaa asioita selkeästi jostakin tietystä näkövinkkelistä ja luo sitä kautta omanlaisensa tunnelman koko kirjalle.

Sonja Orbeliani on todellisuudessa elänyt henkilö, yhden Venäjän vanhimman suvun edustaja. En tiedä kuinka suuri osa tästä teoksesta on tosipohjaista ja kuinka paljon on kirjailijan oman mielikuvituksen tuotetta, mutta tämä teos on juoneltaan kyllä mielenkiintoinen ja vetävä. Hirvisaarella on kyllä todellakin taito kirjoittaa laadukasta ja mielenkiintoista historiallista draamaa, joka tuntuu aidolta ja uskottavalta. Kirjassa vilahtelevat myös meille suomalaisille tutut henkilöt paroni Mannerheimista keisari Aleksanteri II:een ja III:teen.

Tässä kirjassa yksi erityisen hyvä asia on se miten tarkkaan Hirvisaari kuvaa hovielämän sääntöjä ja aatelissäädyltä vaadittuja asioita. Hän ei tuo niitä esille erillisinä osina vaan upottaa ne taitavasti juoneen. Välillä oikein heräsi ajattelemaan, että niin todellakin, kyllä se vain olikin ihan oikeasti vaativaa ja tarkkaa ihan kuin jatkuvan suurennuslasin alla olisi. Mielenkiintoista on myös se miten lapsista tehtiin aikuisia todella varhain ja heiltä vaadittiin jo pienenä paljon sellaista, mitä oikeastaan pitäisi vaatia vain aikuiselta. Samaten aikuista naista kuitenkin kohdeltiin kuin lasta. Sääntöjen ja tapojen ristiriitaisuudet tulevat tässä teoksessa hyvin esille ja minäkertojan kapina täydentää niitä hyvin.

Laila Hirvisaari lukeutuu suosikkikirjailijoihini, joten minun on aika vaikea löytää tästä kirjasta yhtäkään moitteen sanaa. Ehkä ainut pieni miinus on tiettyjen asioiden sivuuttaminen ja palaaminen niihin myöhemmin, siis pientä polvelevuutta juonellisesti on. Minä kuitenkin pidin tästä kirjasta todella paljon, tämä on hyvä avaus sarjalle ja onhan tämä voittanut Lukijan  Finlandiankin ilmestymisvuonnaan. Laadukas kirja kaikin puolin, oikein onnistunut ja taattua Hirvisaarta. Piti oikein tänään käydä kirjastossa töiden jälkeen lainaamassa tälle kirjalle jatkoa, jotta saan heti jatkaa sarjan lukemista. Arvosanan antaminen on nyt kovin vaikeaa, kun täysiä pisteitä tämä ei ihan ansaitse ja silti tässä ei ole juuri mitään moitittavaa.

♠♠♠♠½

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut koko Lehmusten kaupunki -sarjan, mutta muuten Hirvisaaren tuotanto on vähän vierasta. Pitäisi tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehmusten kaupunki on suosikkini kaikista Hirvisaaren sarjoista. Lisäksi pidin melko paljon Kannas -sarjasta, vaikka sen pohjalta tehty elokuva Hylätyt talot, autiot pihat onkin mielestäni parempi kuin sarja. :)

      Poista
  2. Minä oon lukenut joskus yläasteella tämän kirjan. Minun piti tehdä esitelmä Lailasta ja aluksi ajatus oli kauhea. Kirja kuulosti tylsältä ja koko ajatus tökki. Kuitenkin kun kirjan sain loppuun niin tykkäsinkin siitä ihan :) Nyt oon aatellu että pitäisi lukea se uudelleen, kun en muista siitä paljoakaan. Voisi sitten jatkaa seuraavaan osaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli lukion kirjallisuusdiplomin listalla yhtenä vaihtoehtona lukea Hirvisaarelta jokin teos. Tuon vaihtoehdon jätin käyttämättä, jotenkin ei yhtään iskenyt enkä oikein edes tiennyt minkälaisia kirjoja hän on kirjoittanut. Kun pari vuotta sitten tuli televisiosta Lehmusten kaupunki -sarjaan löyhästi perustuva Tauno Tukevan sota (kolmiosainen sarja), päätin kokeilla lukea hänen kirjojaan. Ja sitten se olikin menoa. :) Tämä Sonja -sarjak yllä vaikuttaa erittäin lupaavalta, juuri sainkin luettua seuraavan osan Valkoakaasiat.

      Poista
  3. Kommentoin tähän postaukseesi nyt vähän jälkijunassa, mutta onpas ihanaa löytää kirjablogimaailmasta muitakin Laila-faneja! <3 Tätä Sonja-sarjaa en ole vielä lukenut, mutta olen ottamassa sen projektikseni tulevan talven ajalle, tarkoitus olisi tehdä ystäväni kanssa ensi vuonna Pietarin-matka tämän kirjasarjan tiimoilta. :)

    Lappeenranta-sarjaa (eli Lehmusten kaupunki -sarjaa, sitä näytään kutsuvan kahdella nimellä) rakastan, sen haluaisin lukea uudelleen. Ja samaten rakastin Tauno Tukevan sota -tv-sarjaa. Kiitos että muistutit siitä, menenkin nyt heti tilaamaan sen dvd:nä omaan hyllyyni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Laila-fani! :D Juu tuolla Lehmusten kaupunki -sarjalla on kaksi kutsumanimeä kuten kuulemma myös kolmiosaisella Viipuri -sarjalla (toinen nimi on ilmeisesti Anni -sarja, mutta virallinen on kyllä tuo Viipuri). :) Minäkin haluaisin lukea sen sarjan uudelleen, se oli aivan ihana. Lainasin taannoin kirjastosta tuon Tauno Tukevan sota -dvd:n, mutta pettymyksekseni se ei enää tuntunut yhtä hyvältä kuin ensimmäisellä kerralla. Liekö sitten vaikuttanut se, että kirjat olen lukenut siinä välissä. :)

      Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä kirjoittelet Sonja -sarjasta, toivottavasti siitä ei kehkeydy sinulle samanlaista pettymystä kuin minulle! Ja Pietari todellakin on sellainen unelmien kohde, että toivottavasti pääset sinne ja kirjoittelet siitä sitten blogiisikin. :)

      Poista
  4. Kiitos Laila!
    Olen lukenut Sonja sarjan kirjat ja kuunnellut ne äänikirjoina moneen kertaan.
    Saa etsiä toista niin mielenkiintoisesti ja mukaansa tempavasti kirjoittavaa kirjailijaa.
    Elän vieläkin siinä mailmassa ja olen tutustustunut siihen aikaan. Todella upea työ Lailalta

    SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI T.MARIA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja on varmasti Lehmusten kaupungin ohella Hirvisaaren suosituimpia sarjoja, vaikka minä jouduinkin osaa tämän sarjan kirjoista moittimaan liiallisesta saippuaoopperamaisuudesta: minä kun kuitenkin pidän hänen kirjoissaan enemmän aidosta elämänmakuisuudesta. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.