Aula & Co., 2024
alkup. Kuei tifang, 2020
suom. Rauno Sainio
Luimme joulukuun lukupiirikirjana Kevin Chenin romaanin Aavekaupunki. Mielestäni tämä oli kyllä loistava valinta, sillä lukupiirissä syntyi vilkasta keskustelua ja itse myös pidin teoksesta paljon. Ihan kaikkien lemppari tämä ei ollut, mutta eri mielipiteet vain tekevät keskustelusta mielenkiintoisempaa.
Harmittaa, etten kirjoittanut tästä heti tuoreeltaan, sillä nyt ehkä terävin ajatus on jo vähän karkuteillä. Kaiken lisäksi kadotin muistiinpanoni, jotka tein tästä kirjasta lukupiiriä varten. Poiminkin nyt vain pari juttua, jotka erityisesti jäivät mieleen.
T'ien-hung on seitsenlapsisen perheen kuopus, joka kasvaa perinteisten arvojen, yhteisöllisyyden ja Taiwanin murroksen keskellä. Pikkukaupungin ja oman perheen ahdasmielisyys ajaa T'ien Hungin lopulta etsimään erilaista elämää aina Berliinistä asti. Teoksen toisessa aikatasossa hän palaa kotiseudulleen istuttuaan berliiniläisessä vankilassa miesystävänsä taposta. Kotiseutu ei ole entisellään, mutta ei ole T'ien-hungkaan.
Pidin todella paljon siitä mosaiikkimaisesta tavasta, jolla Kevin Chen on tarinansa kertonut. Ääneen pääsevät vuorotellen niin nykyhetken ihmiset kuin menneiden sukupolvien aaveet, jotka seuraavat jälkipolvien elämää ja muistelevat omaansa. Kerrontaratkaisu on toisaalta haastava, sillä kertoja vaihtuu välillä lähestulkoon vaivihkaa ja ihmisten nimissä on muistamisensa, mutta kerroksellisuus tekee tarinasta entistä kiinnostavamman. Kun alkaa hahmottaa yhteyksiä eri ihmisten, heidän valintojensa ja tekojensa välille, huomaa lukevansa todella taitavasti kirjoitettua romaania.
Pidin siitä, miten hahmojen kautta aukesi myös taiwanilaisen yhteiskunnan kehitys. Elämä maaseudulla on kovin erilaista kuin kaupungeissa, perinteiset arvot ovat maaseudulla lähempänä ja kaupungissa lähes unohdettuja. Aatemaailma, se mihin ihminen uskoo, muuttuu ajassa. Länsimaalaistuminen ei sivuuta taiwanilaisiakaan. Kevin Chen onnistuu pitämään tarinansa onnistuneesti kasassa, jokainen yksityiskohta tuntuu olevan juuri paikoillaan. Suomentaja Rauno Sainio tekee niin ikään ansiokasta työtä.
Tällä teoksella Chen kirjoitti itsensä "tarkkailtavien kirjailijoiden listalleni" eli jään odottelemaan ilmestyykö häneltä vielä joskus jotakin sellaista, mitä minua kiinnostaisi lukea. Aavekaupunki ei ollut ilmiselvä lukuvalinta minulle, vaikka se löytyi omastakin hyllystäni saatuani sen arvontavoittona kirjagramista, mutta jälleen kerran lukupiiri vei uusille oville. Kuten monesti ennenkin olen saanut todeta, onneksi on lukupiiri!
