tiistai 23. syyskuuta 2014

Fifty Shades: Satutettu

E.L. James: Fifty Shades - Satutettu
1293 s., MIKI-laitoksen 1.p., Otava 2013
alkup. Fifty Shades Darker 2011
suom. Riie Heikkilä
 
Olen viime aikoina kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, mitä kaikkea Fifty Shades -trilogiasta onkaan sanottu. Aika moni on tykittänyt täyslaidallisen ja arvostellut tätä sarjaa aika ankarasti, mikä on itsestäni tuntunut henkilökohtaisesti hieman hämmentävältä. Itsehän siis pidin sarjan ensimmäisestä osasta ja olin positiivisesti yllättynyt sen laadusta, ja nyt kaikki negatiiviset kommentit sarjasta ovat saaneet minut jopa pohtimaan, että onko arvostelukykyni todellakin niin hatara, että en osaa muodostaa "oikeaa" mielipidettä. Toisaalta suuri väkijoukko pitää tästä sarjasta, joten eivät kai he voi olla väärässä? Pohdin myös sitä, että miten paljon arviooni vaikutti se, että en ollut aikaisemmin lukenut eroottista kirjallisuutta. Ehkä se söi hieman kriittisyyttäni ja jälkeenpäin ajatellen olen keksinyt montakin asiaa, joka ensimmäisessä osassa häiritsi: toistuvuus niin sanoissa kuin tapahtumissakin sekä Anan hahmon "kärjistettyys".
 
Edelleenkin minua häiristi tässä toisessa osassa samat asiat kuin ensimmäisessäkin, mutta toisaalta jälleen kerran annoin juonen viedä mennessään. Luin tämän kirjan oikeastaan vielä suuremmalla mielenkiinnolla kuin ensimmäisen osan, sillä halusin kuumeisesti saada lisätietoja Christianin menneisyydestä ja salaisuuksista. Samoin Christianin ja Anan suhdekuviot laittoivat minut lukemaan sivun toisensa jälkeen, sillä mielestäni on mielenkiintoista nähdä miten heidän lopulta käy. Juonessa oli kuitenkin paljon vähän turhan dramaattisia käänteitä, Christianin eksän/eksien ja Anan pomon tempaukset ja ihan lopussa Katen "puhuttelu", josta selvittiin melko heppoisesti. Juoneen oli siis ympätty ihan valtavasti kaikenlaisia vastoinkäymisiä Anan ja Christianin kiistojen ja ongelmien lisäksi. Ensin oli yhtä harmoniaa ja sitten tervassa tarpomista. Kultainen keskitie puuttui, mikä toisaalta toi juoneen yllätyksellisyyttä ja toisaalta hieman kuitenkin häiritsi, sillä nämä yllätykset eivät aina todellakaan istuneet kokonaiskuvaan. Lisäksi häiritsi se, miten helposti asioista päästiin eteenpäin.
 
Hahmoihin päästiin tässä teoksessa tutustumaan paljon syvällisemmin kuin ensimmäisessä osassa ja heistä nousi esille piirteitä, jotka välillä saivat minut kiristelemään hampaitani. Esimerkiksi Christianin tapa puuttua joka asiaan ja kykenemättömyys antaa Anan itse päättää asioistaan ärsytti, samoin Anan temperamentista huolimatta esiin nouseva mukautuvaisuus. Monta muutakin asiaa hieman pisti silmään, mutta kaikkea en tässä nyt rupea erottelemaan.
 
Tällä kirjalla on siis hyvät puolensa, mutta puutteiltakaan ei vältytä. Hyvää päännollausluettavaa tämä joka tapauksessa oli ja teksti oli mielestäni toistoista huolimatta sujuvaa ja hyvin etenevää. Olen miettinyt tuota toisteisuuttakin ja tullut hieman siihen tulokseen, että James on tehnyt tietoisen valinnan toistamalla tiettyjä asioita, jotta niistä on syntynyt hahmoihin jotakin leimallisia erityispiirteitä. Jos näin onkin, niin se ei silti poista sitä tosiasiaa, että tiettyjen asioiden uudelleen hokeminen (tässä kirjassa etenkin yksi pieni mutta merkittävä lause) alkaa tympimään ja koko asia loppujen lopuksi menettää merkityksensä, kun sitä liian kauan hoetaan.
 
♠♠♠♠

6 kommenttia:

  1. Jonna, kuulostat minulta, kun jouduin selittelemään miksi pidin Gilian Flynnin kirjoista Kiltti tyttö ja Paha paikka ja nyt vielä lisää selittelytä Hyvästä aviomiehestä. Onneksi kirjan funktio viihdyttämisessä on edelleen sallittu. Joskushan kaunokirjallisuuden päämäärä oli nimenomaan viihdyttää.

    Jätin Fifty Shades lukematta ärsytyksestä siihen, että ainakin ekassa asetelma oli nuori tyttö ja vanhempi mies. Tuo vain ärsyttää, että miksi ei sitten voi olla akuinen nainen ja nuori poika. Tuo sterotypia sulki minulta mahdollisuuden näihin kirjoihin. Valitettavasti, sillä luen mieluusti kirjallisuutta, jossa on erotiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Leena täysin oikeassa siinä, että joskus kirjan tarkoitus on ihan vain viihdyttää. Eri ihmisiä viihdyttää eri asiat, ja on hieman kurjaa, kun joutuu puolustelemaan omaa viihtymistään.

      Ei kirjan päähenkilöillä kovin montaa vuotta ikäeroa ole, olisiko 5 vuotta, jos oikein muistan. Mutta tosiaan kyllä mies tässä vanhempi on. Ehkä tämä kirja onkin suunnattu nimen omaan nuoremmille naisille/tytöille, joiden keskuudessa trilogia onkin noussut melkoisen suosituksi. :)

      Poista
  2. Erotiikka on kirjallisuuden mauste, joka piristää ainakin minua. Mutta tässä kirjassa maustetta oli liikaa. Onneksi meillä kaikilla on omat lukumieltymyksemme, eikä niitä tarvitse puolustella. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä vanhan sanonnan mukaan.
    Leenalle voisin kertoa, että niitä vanhempi nainen plus nuori mies -kirjoja löytyy esim. Marja Björkin Puuma-kirja.
    Jonna, Satutettu on ollut todella suosittu kirja blogissani, joten ihan hyvä kun bloggasit siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Mai ihan oikeassa siinä, että tässä kirjassa erotiikkaa on jo hyvin paljon. Jopa minä genren rajallisesta tuntemuksestani huolimatta huomasin saman. Välillä ihan oikeasti kyllä tuskastutti, kun Christianin ja Anan elämään ei tuntunut muuta mahtuvan kuin seksi. Odotan trilogian kolmatta osaa mielenkiinnolla, sillä haluan tietää koska heidän kanivaiheensa menee ohi ja arki astuu tilalle: vai meneekö se koskaan ohi. :-D

      Poista
  3. Jonna, älä suotta murehdi muiden mielipiteitä kirjasta, ainahan maailmaan mielipiteitä mahtuu :) Minun "heikko kohtani" on Stephenie Meyerin Twilight-sarja, viihdyin sen parissa paremmin kuin hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mahtuu. :) Itse tykkään myös Twilighteista, etenkin kaksi ensimmäistä ovat mielestäni hyviä. Nyt en olekaan niitä vuosiin lukenut. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.