keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Parantola

Satu Mattila-Laine: Parantola
154 s., Karisto 2015
kansi: Satu Ketola

Haahuilin kirjastossa ja pysähdyin tutkimaan nuorten uutuushyllyä. Valitettava totuus on, että en enää useinkaan löydä siitä mitään kiinnostavaa, mutta Satu Mattila-Laineen Parantola kiinnitti huomioni. Siinä siirrytään ajassa taaksepäin ihan kuten suosikkinuortenromaanissani Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta, joten oli ihan sanomattakin selvää, että Parantola on luettava.

15-vuotias Elisa on vintage-harrastaja ja historiafani, joka sairastaa epilepsiaa. Elisa on pitänyt sairautensa visusti salassa ja se vaikuttaa syvästi hänen minäkuvaansa. Rajun epilepsiakohtauksen jälkeen Elisa huomaa siirtyneensä ajassa 1930-luvun kaatumatautiparantolaan. Elisa ystävystyy laitoksessa asuvan Annan kanssa, sillä heillä tuntuu olevan paljon yhteistä, kuten rakkaus muotiin ja elokuviin. Parantolan lääkärillä on kuitenkin mielessä Elisan ja Annan varalle jotain ihan muuta kuin Elokuva-Aitan lukemista.

Parantola kuvaa mielestäni hienosti nuoren ihmisen (ja miksei vaikka vähän vanhemmankin) kapinaa kroonisen sairautensa edessä. Elisa kokee itsensä jotenkin vaillinaiseksi, ja epilepsiakohtauksen saaminen julkisella paikalla olisi pahinta mitä hän voi kuvitella. Aikamatka 80 vuoden taakse on muutakin kuin vain aikamatka: se on Elisalle henkisen kasvun paikka. Hänen ystävyytensä Annan kanssa jättää Elisaan syvän jäljen valaen häneen rohkeutta ja itsevarmuutta.

Mielestäni Satu Mattila-Laine kuvaa mielenkiintoisesti 1930-luvun arkea. Vaikka romaani sijoittuukin parantolaympäristöön, tuo se tavallisen 1930-luvun arkipäivän lähelle. Ajassa siirtyminen on myös toteutettu sujuvasti, joten kyseessä on selkeästi hyvin suunniteltu romaani. Vaikka itse pidinkin paljon aikamatkustusteemasta, se ei ole kaikkein oleellisinta tässä. Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi myös niille, jotka aikamatkustusasiaa vierastavat, sillä mielestäni tämä on ennen kaikkea kasvukertomus.

♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Epileptikothan ei saaneet ennen muinoin mennä naimisiinkaan. Tämä kuulostaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta, aikamatkafantasiasta huolimatta vakavaa aihetta sivuava, en ole lukenut, mutta postauksesi jo herättää ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa nousi esiin myös juuri tuo naimisiinmenokielto. Muutenkin epilepsian historia (hoito, suhtautuminen) tulee tässä kirjassa hyvin esiin. Aikamatkustuksen kautta se onkin saatu tuotua todentuntuisesti esiin eikä vain tietoiskunomaisesti sivulauseessa.

      Poista
  2. Tämä oli todella hyvä! Aikamatkustus toi kirjaan mukavan lisän, sillä se olisi voinut olla puuduttavakin jos olisi vain pohdittu Elisan epilepsiaa nykypäivänä. Hyvin pitkälti samoilla linjoilla olin kanssasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä aikamatkustus oli tässä kirjassa hyvin olennainen lisä, sillä kuten jo Ainon kommenttiin vastasin, niin sen kautta epilepsian historia tuli hyvin todentuntuisena esiin. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.