keskiviikko 31. elokuuta 2016

Me Rosvolat ja konnakaraoke

Siri Kolu: Me Rosvolat ja konnakaraoke
8 cd-levyä, 9 h 20 min
Otava, 2012
lukija: Elsa Saisio

Luin noin puolitoista vuotta sitten Siri Kolun Me Rosvolat -teoksen, joka on samannimisen sarjan avausosa. Kirjoitin silloin, että en ollut kovin innostunut teoksesta, vaan olisin kaivannut enemmän menoa ja meininkiä. Henkilöhahmojenkin suhteen meni aika pitkälti analysoinnin puolelle enkä vain yksinkertaisesti oikein kokenut kirjaa omakseni. Totesin, että saatan joskus kokeilla seuraavaa osaa äänikirjana, ja niin minä nyt sitten tein. Näyttää siltä, että Me Rosvolat on Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareiden tavoin sarja, joka toimii minulle äänikirjana paljon paremmin kuin itse luettuna.

On kulunut lähestulkoon vuosi siitä, kun Vilja Vainisto viimeksi kiisi rosvoauton kyydissä ympäri Suomea. Onneksi Vilja on kyennyt pitämään Heleen yhteyttä nettisivuston kautta, sillä tyttärensä paluusta lähtien Jouni Vainisto on vahtinut tätä tarkoin, koska hän on epäillyt tytön suunnittelevan rosvoauton matkaan karkaamista. Kesä kuitenkin uhkaa mennä täysin piloille, kun perhe lähettää Viljan Viuluviikarileirille useiksi viikoiksi eikä siellä todellakaan mässätä irtokarkeilla, kuten viime kesänä Rosvoloiden kanssa. Vilja onnistuu kuitenkin hälyttämään Rosvolat avukseen ja niin saattaa taas maantierosvon elämä alkaa. Moni asia rosvomaailmassa on kuitenkin muuttunut sitten viime kesän ja useampikin rosvoperhe näyttää kantavan kaunaa Rosvoloille...

Elsa Saisio on mielestäni eloisa lukija, joka sai todella hyvin esiin Kolun tekstin vivahteet ja dialogit. En vieläkään ole ihan hyperinnoissani tästä sarjasta, mutta kyllä tämä äänikirja mukavasti siivitti työmatkojani ja pohdin yhdessä Viljan kanssa, että mitä milloinkin on asioiden takana. Välillä kuitenkin toivoin, että tarina etenisi vähän ripeämmin, sillä hurja maantierosvon elämä ei tuntunut kovinkaan hurjalta vieläkään. Sen sijaan Rosvoloiden eväät saavat minut aina tuntemaan itseni nälkäiseksi! Ensimmäinen osa sai minut himoitsemaan irtokarkkeja ja nyt olen jo pari päivää kuolannut äijänmäjäystä, jota Hilda Rosvola valmisti yösyötäväksi. Siinä vaniljajäätelöön sekoitetaan mitä milloinkin sattuu olemaan saatavilla, ja minä olen nyt iskostanut tämän teoksen takia päähäni, että haluan äijänmäjäysannoksen suolapähkinöillä, kinuskilla ja vaahtokarkinpalasilla! 

Kolun luoma rosvomaailma on siis toisaalta hyvin konkreettinen ja tuttu, mutta toisaalta välillä jäin miettimään asioita, jotka nyt eivät juonen kannalta välttämättä ole kovin olennaisia. Minua jäi esimerkiksi vaivaamaan, että mistä ihmeestä Rosvolat hankkivat bensat autoonsa, kun löpöä tuntuu riittävän kilometritolkulla ajettavaksi. (Olenkohan vain jotenkin liian vanha ymmärtämään rosvomaailmaa?)

♠♠♠

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.