Kesäkuu kului osaltani surullisissa merkeissä. Jouduin alkukuusta tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä, sillä minun täytyi tehdä lopullinen päätös 3-vuotiaan tyttökissani elämästä. Sydämeni on toden totta murtunut kaikista niistä vaiheista, jotka liittyivät päätöksen tekemiseen. Minun on kauhea ikävä typykkääni, ja vaikka seuranani on vielä kaksi kissaa, eivät ne voi koskaan korvata tätä menetystä: jokainen kissani on minulle yhtä rakas ja yhden puuttuminen sattuu todella pahasti. Olen pohtinut kerta toisensa jälkeen teinkö varmasti kaiken voitavani ja teinkö varmasti oikean päätöksen, vaikka kipeässä sydämessäni tiedän valinneeni viimeisen vaihtoehdon vasta tarkan harkinnan jälkeen. Rakas typy on nyt sateenkaarisillalla ja katselee sieltä meitä kaikkein rakkaimpiaan omana suojelusenkelinämme. ♥ Yritän lohduttautua ajatuksella, että nyt typykällä on aina hyvä olo, mutta menee varmasti vielä aikaa ennen kuin voin sanoa päässeeni surun muurin yli.
Koska mieleni on ollut niin sekaisin ja toisaalta keskittynyt lähinnä vain tähän yllättävään surulliseen elämänmuutokseen, en ole juurikaan jaksanut keskittyä lukemiseen ja kirjoihin. Onneksi töissä on saanut muuta ajateltavaa ja olen kiitollinen kaikesta saamastani tuesta niin työyhteisössä kuin lähipiirissänikin. Sain kesäkuussa luettua/kuunneltua neljä kirjaa. On ollut yllättävän vaikea tarttua kirjoihin, jotka olivat kesken typykän poismenon aikoihin, mutta kun sain ne luetuksi, tuntuu kuin olisin jollakin tavalla päässyt surutyössänikin eteenpäin. Eniten olen lukenut ja katsellut typykän vaiheista kertovaa tilaamaani Ifolorin kuvakirjaa, jonka kokosin akuuteimman suruni aikaan. Se on lohduttanut, itkettänyt ja hymyilyttänytkin välillä. Muut lukemani kirjat ovat
Kristiina Vuori: Filippa
Silja Vuorikuru: Aino Kallas - Maailman sydämessä
Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä
Marja Korhonen: Sydämeen tatuoitu
Vaikka suru saattaa pulpahtaa pintaan yhtäkkiä, on kesäkuussa ollut hyviäkin hetkiä. Vähitellen mieli hoitaa itse itseään ja huomaan asteittain palautuvani enemmän omaksi itsekseni. Keskittymiskykykin tuntuu vähitellen palautuvan, joten blogin puolelle tulee varmaan tekstiä luetuista kirjoista piakkoin. Nyt palaan Linnaisten kartanon viheriän kamarin pariin. Kaikkea hyvää heinäkuuhun teille lukijani! ♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.