perjantai 30. lokakuuta 2015

Shell's Angles ja Kalajoen hiekat

Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja Kalajoen hiekat
413 s., Karisto 2014
 
Kirjoitin aiemmin tällä viikolla Jyri Paretskoin esikoisteoksesta Shell's Angles. Ihastuin teokseen niin paljon, että heti tekstin kirjoitettuani iski kauhea hinku päästä lukemaan seuraavaa osaa, joka onneksi odottelikin jo kotona. Shell's Angles ja Kalajoen hiekat on - mikäli mahdollista - vieläkin parempi kuin edeltäjänsä, joka jo ansaitsi minulta täydet pisteet. Nyt jonotan kirjastosta sarjan kolmatta osaa, enkä malttaisi millään odottaa!
 
Poikien kesäloma on lopuillaan ja kouluun pitäisi palata viikon kuluttua. Kolmikon kesä kului lähinnä kotikulmilla, mutta vielä olisi aikaa lähteä kauemmaskin seikkailemaan, onhan heillä mopot. Syyn lähteä he saavat, kun Rudi vihdoin rohkaistuu puhumaan ihastukselleen Hannalle ja saa kuulla, että tyttö lähtee nyt kesätöidensä päätyttyä Kalajoelle. Rudi ylipuhuu Hanen ja Samun mukaansa, ja niin saa alkunsa mahtava roadtrip kaikkine kommelluksineen ja käytännönpiloineen.
 
Tässä teoksessa keskeisimmäksi hahmoksi nousee "rakkauden riuduttama" Rudi, jolla on tapana höpöttää outoja ja muutenkin häslätä koko ajan jotakin. Tiiviisti mukana kulkee kuitenkin myös kaveri Hane ja Samu, sillä poikien ystävyys on kestävää laatua ja ystäviä pitää tukea, vaikka heillä olisi kuinka pähkähullu idea mielessään. Matkallaan kohti Kalajokea pojat kuvaavat videoita, joilla heidän on määrä saada monta peukutusta netissä ja voittaa karkkipussi opettajalta koulun alettua. Videot perustuvat pääasiassa Rudin yllyttämiseen ja niinpä pojat tekevät kaikenlaista yllytyshullua. Erityisen hauskaksi kokonaisuudeksi jäi mieleeni Rudin tyylikkääseen ilmalentoon päätynyt seikkailu lehmälaitumella.
 
Mielestäni Paretskoi osaa todellakin asettua nuoren pojan asemaan ja ajatusmaailmaan. Hän kirjoittaa reipasta nuorisokieltä ja kirjoittaa niistä asioista, joita teini-ikäiset pojat oletettavasti oikeastikin puhuvat: tytöistä ja tisseistä - niin ja mopoista tietysti myös. Rudi, Hane ja Samu ovat jotenkin niin vilpittömän aidon oloisia poikia, että ei heidän seurastaan voi olla pitämättä. Dialogi on hyvin eläväistä ja hauskaa, kuten aikaisemmassakin osassa. Tämän Shell's Angles ja Kalajoen hiekat luettuani olen entistäkin iloisempi siitä, että vihdoin tutustuin tähän sarjaan.
 
♠♠♠♠♠

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.