torstai 29. syyskuuta 2016

Vanhanajan huonekasvit

Anu Ranta: Vanhanajan huonekasvit
143 s., Otava 2016
kuvat: Heidi Gabrielsson
aikaisemmin ilmestynyt nimellä Hienohelma ja vanhapoika: Rakkaat huonekasvit

Bongasin taannoin uusien kirjojen pinosta ihanan nostalgiselta tuntuvan teoksen Vanhanajan huonekasvit. Jo pelkästään sen kansi tuntui viehättävältä ja sama jatkui sisällössä, sillä kauniit ja ajattoman tunnelmallisilta tuntuvat kuvat saivat viihtymään tämän teoksen äärellä tovin jos toisenkin.

Vanhanajan huonekasvit esittelee monta tuttua huonekasvia, kuten kiinanruusun, rahapuun ja jättipeikonlehden. Oli todella kiinnostavaa lukea milloin mitkäkin kasvit ovat Suomessa yleistyneet ja millaisissa kodeissa niitä on suosittu: osa kasveista on ollut selvästi aateliston suosikkeja, osa taas työläisväestön kotien kaunistuksia. Ranta kertoo jokaisen kasvin kohdalla ensin lyhyen johdannon kasvin historiasta suomalaissa kodeissa ja sen jälkeen seuraa se kasvitiedon puoli eli hoito-ohjeet ja kuvaus kasvin alkusijoista.

On sanomattakin selvää, että en ruvennut lukemaan jokaisen kasvin hoito-ohjeita. Tutustuin kuitenkin erityisesti sellaisten kasvien hoitoon, joita minulla tai vanhempieni luona on tai on ollut. Itse olen vähän sellainen huoleton kasvinhoitaja, joka kastelee kasveja silloin kun se näyttää tarpeelliselta enkä juuri kiinnitä huomiota niiden oikeisiin hoito-ohjeisiin. Se taktiikka on toistaiseksi toiminut hyvin, ainakin yleensä. En usko, että alan ammentaa tämän kirjan oppeja, mutta lukemani perusteella voin sanoa, että Ranta antaa selkeät ja samalla perusteelliset ohjeet kasvista kuin kasvista.

Kokonaisuutena tämä teos palvelee mielestäni kahta tarkoitusta. Ensinnäkin tämä toimii fiilistelykirjana ja toiseksi tämä on tietokirja, joka antaa voi toimia niin historiaa koskevana tietolähteenä kuin kodin kasvioppaanakin. Monipuolinen paketti siis. Suosittelen kyllä tähän teokseen tutustumista, jos kaipaat joko pelkästään jotain kaunista katseltavaa tai tarvitset tietoa.

4 kommenttia:

  1. Minullakin on näitä kasvi-, kukka- ja puutarhakirjoja vino pino kirjahyllyssä. Ja niistä kaikista on haettu ahkerasti tietoa. Ihania, niitä voisi vain katsella. Hoito-ohjeet ja ravinteet sekä tuholaiset, siinä ne tärkeimmät vinkit. Siitä huolimatta heitän surutta roskiin kärsineet yksilöt.
    Kiitos vinkkauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän äidillä on yksi kukkakirja ja se on kyllä jäänyt mieleeni elävästi. Siitä edelleenkin katson, jos tarvitsen tietoa johonkin huonekasviin liittyvässä asiassa. Pikkulikkanakin tykkäsin katsella sen kuvia. Kyseinen kirja on todella kärsinyt ja taitaa olla kannetkin irronneet paikoiltaan, mutta sitä ei silti vaan voi heittää pois! :-)

      Poista
  2. Itse kuulun siihen kastiin, joka tappaa aina huonekasvit joko kastelemalla niitä liikaa tai sitten liian vähän... En ymmärrä miten äitini onnistuu aina pitämään huonekasvit hyvässä hapessa, eikä omista ainuttakaan huonekasvien hoito-opasta..
    Tällaisille, jotka eivät ole luonnostaan viherpeukaloita, tuollaiset opukset ovat tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin ihmisillä tuntuu olevan jokin luontainen kyky pitää kasveista huolta ja aavistaa niiden tarpeet. Itsellänikin on vähän tuota kykyä, mikä on ihan mukava juttu. :D

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.