keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Joulukuun luetut ja muita kuulumisia

Joulukuu ja joulu meni ilman sen kummempaa hössötystä tai oikeastaan edes joulufiilistä. Joulu oli kuitenkin onnistunut juhla, vaikka tuttu joulufiilis puuttuikin. Joululahjoista mainittakoon sen verran, että sain toivomani Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjan ja pystyin vihdoin palauttamaan kirjaston oman takaisin, se kun ehti olla minulle lainassa melkoisen pitkään. Lisäksi yksi kirjakaupan lahjakortti odottaa käyttöään, mutta en vielä ole päättänyt mitä sillä hankkisin. Mukavia lahjoja! Kaikkein ihaninta joulun aikaan oli kuitenkin se, kun ihana kummityttöni syntyi. Eilen kävin katsomassa vauvaa ensikertaa ja onhan hän suloinen! Pääsen nyt ensimmäistä kertaa kummiksi, joten elämääni tulee sitä kautta ihan uudenlaista sisältöä.

Joulukuussa ehdin lukemaan peräti 9 kirjaa, mikä on varmaan vuoden paras kuukausittainen kirjasaldo. Toki olen pitkin vuotta lukenut myös työjuttuja varten kirjoja, kuten kirjavinkkikirjoja tai satutuokiokirjoja, joita en ole niin tuonut blogin puolelle. Joskus voisin kyllä kirjoittaa jonkin postauksen kirjavinkkauskirjoistani, sillä niissä on tosi hyviä kirjoja, joita olisi kiva nostaa täälläkin esiin. Joulukuussa blogini myös juhli synttäreitään, 7 vuotta tuli täyteen. Sen kunniaksi tein blogille instatilin, josta minut löytää nimellä kirjakaapinavainblogi.

Joulukuun kirjavalikoimani osoittautui nyt myöhemmin tarkasteltuna yllättävänkin monipuoliseksi, sillä siihen kuuluu kauhua, jännityksen omaista tarinankerrontaa valokuvasta, uutuuksia, nuortenkirjoja, uusia kirjailijatuttavuuksia, erilaisia aiheita... Tässä lista näistä:

Mia Vänskä: Musta kuu
Hannu Mäkelä: Elävät ja kuolleet 
Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta 
Pirkko Tuominen: Kaikki elämäni kissat 
Paula Havaste: Pronssitähti 
Jyri Paretskoi: K15 & K15: Salaisuuksia 
Fredrik Backman: Kiekkokaupunki 
Katja Kettu: Rose on poissa 

Katja Ketun kirjan luin loppuun juuri, kun ilotulitusrakettien pauke yltyi ja vuosi vaihtui uuteen. Siitä tuli siis vuoden viimeinen kirja ja yksi menneen vuoden vahvimmista lukukokemuksista minulle. Luin viime vuonna paljon hyviä kirjoja ja niistä voisin oikeastaan kirjoittaa vaikka ihan oman koontinsa, mutta katsotaan nyt. Kuitenkin mieluummin nyt katselen jo tulevaan!

Tälle alkaneelle vuodelle 2019 minulla on oikeastaan vain yksi iso toive. Se on, että en joutuisi tänä vuonna hyvästelemään yhtään rakasta. Olen puolentoista vuoden sisällä seissyt eläinlääkärin vastaanotolla neljästi saattelemassa rakkaita kissoja viimeiselle matkalle. Se jättää aina lähtemättömän jäljen. Viimeisin menetys iski vuoden viimeisenä päivänä. Tästä ei siis ole suunta kuin parempaan päin. Toivotaan siis myös kokonaisuutena parempaa vuotta kuin edellinen oli. Iloa myös teille kaikille tähän vuoteen!

(Pahoitteluni, mutta en nyt löytänyt mitään sopivia kuvia tähän postaukseen. Valon lisääntyessä kuvausintokin varmasti taas palailee.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.