Terhi Rannela: Äiti - Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen
175 s., Karisto 2020
Minun oli alunperin tarkoitus lukea Terhi Rannelalta ihan toinen kirja, mutta sitä käsissäni pyöritellessäni huomasin kansiliepeessä maininnan tästä Äiti-kirjasta. Tartuinkin siis nyt tähän, vaikka pelkäsin, että itken luultavasti silmät päästäni tätä lukiessani. Niin ei onneksi käynyt, mutta lukukokemuksessa oli kyllä jotain todella hoitavaa ja lohdullista.
Terhi Rannelan äiti menehtyi täysin odottamatta vuonna 2016. Tässä kirjassa Rannela purkaa kokemuksiaan äidin kuoleman aiheuttamasta surusta sen eri vaiheissa, onhan hän kirjaa kirjoittaessaan ehtinyt käsitellä asiaa jo pidemmän aikaa. Hän kirjoittaa muistoistaan äitinsä kanssa ja menetyksen koko laajuudesta.
Minun äitini menehtyi äkillisesti toukokuun lopussa 52-vuotiaana. Hän sairasteli keväällä, mutta kuolema oli silti äkillinen ja odottamaton. Hänen sydämensä oli heikommassa kunnossa kuin tajusimmekaan. Rannelan kuvaukseen äkillisestä menetyksestä on siis tietyllä tavalla hyvin helppo samaistua. Voi kunpa ei olisi. On hirveää saada puhelu läheisen menehtymisestä keskellä täysin tavallista, korkeintaan arkihuolien kirjomaa päivää. Se on jotain niin romahduttavaa, että minun on vaikea löytää sille sanoja. Asia konkretisoituu vähitellen, se on vain hyväksyttävä, tartuttava toimeen asioiden hoitamiseksi. Ja iltaisin nukkumaan mennessä, kun suru ottaa tilansa, kaikki arkinen jää huutoitkun jalkoihin. Äiti, mulla on ikävä sua. Äiti. Äiti. Äiti!
Ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet äitinsä. Olen saanut heiltä tukea ja ymmärrystä tämän menetyksen läpikäymiseen. Silti itselleni lukuihmisenä on jotenkin eri tavalla lohdullista ja voimia antavaa lukea kirjaa aiheesta. Rannelan sanoja lukiessani huomaan eri tavalla, että jonkun muunkin mieleen on noussut ihan samanlaisia ajatuksia kuin minullakin. Luulen, että palaan tähän kirjaan vielä joskus, kun aikaa on kulunut enemmän. Tämä oli jo nyt tässä vaiheessa hyvä ja lohduttava lukukokemus, juuri sellainen joksi Rannela tämän tarkoittikin.
Voi miten nuorena sinun äitisi kuoli, nyt vasta oikein tajuan. Hänhän oli vain vähän minua vanhempi. Suuri suru on kyllä hirveän rankka kokemus. Voimia sinulle kaiken keskelle ❤ Ihanaa, että löysit vertaistukea tästä Rannelan kirjasta.
VastaaPoistaTänään olin muuten maisemissa ja asioin työpaikallasi, mutta olit kuulemma silloin juuri ruokatunnilla. En sitten ehtinyt jäädä enää odottelemaan.
PoistaVielä tänään poikettiin, mutta kuinka ollakaan, olit taas ruokatunnilla :) Ja me oltiin jo lähdössä kotimatkalle, joten ei jääty sinne hengailemaan kovin pitkäksi aikaa.
PoistaSuru on todella hyvin kokonaisvaltainen tunne, se kuluttaa voimia paitsi henkisesti niin myös fyysisesti. Äitillä olisi tosiaan voinut olla vielä kymmeniä vuosia edessään, jos sydän ei olisi uupunut ennemmin ♥
PoistaKukaan ei huomannut mulle edes sanoa, että mua on käyty kysymässä! Miten olenkin aina onnistunut olemaan syömässä juuri sillä hetkellä :D Nyt jäinkin lomalle kolmeksi viikoksi ja sen jälkeen työskentelen jonkin aikaa pääkirjastolla sijaistamassa :)
On surullista, että ihmisiä kuolee ennen kuin he ovat ehtineet elää kaikkia oman elämänsä vuodenaikoja, kokea eläkkeelle pääsyä ja vanhuutta ja seurata omien lasten vanhenemista. Oma äitini eli vain 36-vuotiaaksi. Surin pitkään omaa osaani äidittömänä, mutta vanhemmiten olen ajatellut, mistä kaikesta äiti jäi paitsi.
VastaaPoistaOtan osaa suruusi.
Kiitos ♥
PoistaSinun äitisi on ollut kyllä todella nuori kuollessaan. On totta, että sitä suree niin montaa asiaa yhtä aikaa. Suree sitä mitä vaille itse jää, kun läheinen kuolee, ja sitä mistä kaikesta hän jää paitsi. Läheiset kuitenkin kulkevat aina sydämissämme. Valitsin meidän muistolauseeseen Eino Leinon sanat, jotka kuvaavat tuota asiaa mielestäni niin hyvin: Kulje äiti kerallamme / voimanlähteenä lähellä / elä muistoissa mukanamme / sävelinä sieluissamme / elämämme enkelinä / taivaan veräjän takana.
Otan osaa suruusi, Jonna ❤️ Minun äitini sai elää 70-vuotiaaksi, mutta hän lähti myös yllättäin. Siitä shokista toipumiseen menee aikaa, minulla noin vuosi. Kiitos tästä kirjavinkistä, hankin tämän ehdottomasti käsiini!
VastaaPoistaKiitos ♥ Uskon, että olimmepa minkä ikäisiä tahansa, äidin menetys on yksi elämämme isoimpia menetyksiä - varsinkin, jos se tapahtuu äkillisesti. Toivottavasti sinäkin saat tästä kirjasta hyvän lukukokemuksen.
Poista