Hirvisaari, Laila: Kruununpuisto
508 s., Otava 2005
Laila Hirvisaari (Hietamies) on yksi suosikkikirjailijoistani, eikä tämäkään teos ollut pettymys. Mulla on menossa tässä sellainen projekti, että luen kaikki Hirvisaaren teokset. Muutaman sarjan olen jo lukenut, nyt on vuorossa tämä Imatra -sarja.
Kruununpuisto kertoo Imatralla asuvista Tornatorin tehtaan työläisistä sekä venäläisistä kreivillisistä, jotka matkustavat Imatralle. Imatralla tarinan keskiössä on Kuzminin perhe, jonka tiet risteävät kreivillisen Benois-suvun kanssa. Vuoksen virta yhdistää ihmisiä.
Kuzminin perhe on tavallinen työläisperhe, kuten Taavitsaiset, Haikalat, Korput ja monet muut. Kuitenkin Kuzminin perheen taustoissa on jotakin, joka on salaisuus myös miltei kaikille perheen jäsenille. Kun kreivitär Benois saapuu seuraneitinsä Julian kanssa Imatralle, alkaa vyyhti selvitä.
Tornatorin tehtaalaisten elämään kuuluu iloa ja surua, mutta yhteishengen ansiosta mennään eteenpäin ja kaikista pidetään huolta. Sairauksia iskee, mies pahoinpitelee vaimoaan, sattuu jopa kuolemantapaus. Jokainen kokee surun eri tavalla, mutta silti he tukevat toisiaan. Ei kreivillistenkään elämä kuitenkaan helppoa ole, vaikka ulkopuolisesti niin saattaisi luullakin. Perheeltä puuttuu perillinen, puoli sukua ihmettelee asiaa ja siksi täytyy ryhtyä jopa moraalittomiksi luokiteltaviin tekoihin.
Teos rakentuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä on pääosassa tornatorilaiset perheineen, sitten Julia Sorokina ja kreivilliset ja viimeissä osassa keskiöön nousevat kreivilliset sekä Kuzminit. Tämä rakenne viehättää minua, sillä se luo ensin pohjatietoja ja yksityiskohtia ihmisistä, ja sitten vasta rupeaa selvittämään mikä heitä yhdistää.
Täytyy sanoa tajusin oikeastaan heti mikä on se salaisuus, jota tarkoin varjellaan. Ennalta-arvattavuus siis vaivasi tätä teosta, mutta ihme kyllä se ei ikinä haittaa minua, kun kyseessä on Hirvisaaren kirjat. Ehkä se johtuu siitä, että tämä puute paikkaantuu eloisalla kielellä, hyvin suunnitellulla juonella sekä aidoilla, lämpimillä ihmishahmoilla.
Kruununpuisto kertoo Imatralla asuvista Tornatorin tehtaan työläisistä sekä venäläisistä kreivillisistä, jotka matkustavat Imatralle. Imatralla tarinan keskiössä on Kuzminin perhe, jonka tiet risteävät kreivillisen Benois-suvun kanssa. Vuoksen virta yhdistää ihmisiä.
Kuzminin perhe on tavallinen työläisperhe, kuten Taavitsaiset, Haikalat, Korput ja monet muut. Kuitenkin Kuzminin perheen taustoissa on jotakin, joka on salaisuus myös miltei kaikille perheen jäsenille. Kun kreivitär Benois saapuu seuraneitinsä Julian kanssa Imatralle, alkaa vyyhti selvitä.
Tornatorin tehtaalaisten elämään kuuluu iloa ja surua, mutta yhteishengen ansiosta mennään eteenpäin ja kaikista pidetään huolta. Sairauksia iskee, mies pahoinpitelee vaimoaan, sattuu jopa kuolemantapaus. Jokainen kokee surun eri tavalla, mutta silti he tukevat toisiaan. Ei kreivillistenkään elämä kuitenkaan helppoa ole, vaikka ulkopuolisesti niin saattaisi luullakin. Perheeltä puuttuu perillinen, puoli sukua ihmettelee asiaa ja siksi täytyy ryhtyä jopa moraalittomiksi luokiteltaviin tekoihin.
Teos rakentuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä on pääosassa tornatorilaiset perheineen, sitten Julia Sorokina ja kreivilliset ja viimeissä osassa keskiöön nousevat kreivilliset sekä Kuzminit. Tämä rakenne viehättää minua, sillä se luo ensin pohjatietoja ja yksityiskohtia ihmisistä, ja sitten vasta rupeaa selvittämään mikä heitä yhdistää.
Täytyy sanoa tajusin oikeastaan heti mikä on se salaisuus, jota tarkoin varjellaan. Ennalta-arvattavuus siis vaivasi tätä teosta, mutta ihme kyllä se ei ikinä haittaa minua, kun kyseessä on Hirvisaaren kirjat. Ehkä se johtuu siitä, että tämä puute paikkaantuu eloisalla kielellä, hyvin suunnitellulla juonella sekä aidoilla, lämpimillä ihmishahmoilla.
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.