maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hohto

Stephen King: Hohto
513 s., WSOY 1985
alkup. The Shining 1977
suom. Pentti Isomursu

Stephen Kingin Hohto edustaa toista mukavuusalueeltani poistumisista, jotka kerroin tekeväni maaliskuun aikana. (Ensimmäinen oli George Orwellin Vuonna 1984.) Kirjallisuuden genrejen kurssille piti valita eri listoista kirjoja luettavaksi. Päätin olla rohkea ja tutustua sellaisiin genreihin, joista yleensä pysyttelen etäämmällä. Kauhugenren pariin astumiseen todella tarvittiin rohkeutta, sillä Stephen Kingin Hohto todella täyttää genren tunnusmerkit!

Kirja kertoo Torrancen perheestä, johon kuuluu isä Jack, äiti Wendy ja 5-vuotias poika Danny. Perhe on ajautunut ahdinkoon, mutta sitten isä saa työpaikan vanhasta vuoristoalueella sijaitsevasta kartanohotellista. Koko perhe muuttaa talvikaudeksi hotelliin, joka uinuu tuolloin talviuntaan: hotelli on suljettuna talvisin, sillä ennen pitkää lumisateet katkaisee kulkuyhteydet.

Perheen poika Danny on erikoislaatuinen lapsi. Hän näkee unenomaisia näkyjä, osaa lukea ajatuksia ja tietää mitä tulee tapahtumaan. Kuvat eivät ole aina kovin selkeitä ja lapsen on joskus sangen vaikea käsitellä aiheita, kuten alkoholismia ja väkivaltaisuutta, joiden ymmärtämiseen tarvittaisiin aikuisempaa näkökulmaa. Overlook-hotellilla Danny aistii jotakin pahaa ja voimakasta ja unikuvien uhkaavuus alkaa voimistua huomattavasti. Stephen King tuo onnistuneesti tehoa näille kauhistuttaville näyille ja tuleville tapahtumille sen seikan avulla, että kaiken keskiössä on puolustuskyvytön lapsi. Se herättää lukijassa (ainakin minussa) epätoivoa ja kauhistusta, eräänlaista voimattomuutta jonkin suuremman ja mahtavamman edessä. Sillä perhe ei todellakaan ole Overlookissa yksin, vaikka siltä näyttääkin.

Teoksessa ilmenevä kauhu on kaksitasoista. Tarkoitan sillä sitä, että toisaalta kauhuntunteiden aiheuttajana on realistisia asioita, sellaisia joita voi oikeasti tapahtua (kuten esimerkiksi mielenterveyden vakavat häiriöt seurauksineen). Toisaalta kauhua nostattaa yliluonnollisten ilmiöiden, näkyjen ja tunnelmien kuvaus, asiat joita sinänsä ei oikeasti voi terveellä järjellä ajateltuna tapahtua, mutta joiden olemassaolosta tai -olemattomuudesta ei sittenkään voi olla ihan varma. Kingin luoma psykologisen jännityksen ja kauhun verkko asettaa lukijan ajatusmaailman kyseenalaiseksi, mikä tekee teoksesta vieläkin hiuksianostattavamman.

Olen joskus aikaisemminkin lukenut Kingiltä pari teosta, joista Uinu, uinu lemmikkini jäi hyvin mieleen. Pidin Kingin tyylistä kirjoittaa, hänen tekstinsä eteni sujuvasti ja loogisesti. Siinä suhteessa Hohto oli pettymys, sillä mielestäni suomennos on paikoitellen hyvin kömpelöä etenkin lauserakenteiden kohdalla. Se seikka ehkä hieman himmensi lukukokemustani, mutta Kingin tekstin sisältö todellakin huikaisi. Vaikka Hohto olikin mielenkiintoinen teos ja oli mukavaa lukea välillä jotakin erilaista, niin kauhu ei ole ihan minun juttuni kumminkaan. Teos oli minulle jopa hieman liian jännittävä ja pelottava. Genrellä (ja Kingillä) on kuitenkin ansionsa, sitä ei käy kiistäminen!

♠♠♠♠½

Kirjoitin tästä myös koulun blogiin käyttäen alkuperäisen tekstini suoria lainauksia. Jos yhteneväisyyteen törmäätte, ei kyse ole plagiaatista, mikäli kirjoittajana nähdään minut. 

8 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet poistunut mukavuusalueeltasi hieman! Ja minulle niin miellyttävään suuntaan, minähän taas lekottelen tuolla Kingin maailmassa kuin riippukeinussa ilman huolen häivää... =D Minulla Hohto on tuoreessa muistissa, luin sen vuoden vaihteessa, mutta se ei noussut suosikkieni joukkoon, jotenkin se ei vaan kolahtanut minuun niin kuin Kingit yleensä. Ja outo kun olen, tuoreesta jatko-osasta pidinkin sitten tosi paljon! =D Hohto-elokuvan olen nähnyt varmaan pari kertaa, mutta siitä oli jo niin pitkä aika, että aloin itse asiassa katsoa sitä pari päivää sitten uudestaan, vielä olisi jonkin verran jäljellä. Huomaan kommentoivani ääneen "tuota ei muuten ollut kirjassa" jne. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkkä ajatus siitä että katsoisin Hohdon elokuvana saa ihoni kananlihalle. Varmaan pyörtyisin kauhusta, kun kaikki visualisoitaisiin silmieni eteen: lukiessa sentään voin suojella itseäni pahimmalta! :D Jatko-osa sen sijaan kiinnostaisi myös, mutta nyt tarvitsen todellakin sulatteluaikaa ennen kuin voin kuvitellakaan palaavani kauhun pariin. :D

      Poista
  2. Hieno ajatus tuo omalta mukavuusalueelta poistuminen! Minä en ole nykyään kauhuelokuvien tai -kirjojen ystävä, vaikka joskus vuosia sitten luin nimenomaan Kingiä todella paljon. Pitäisikin varmaan antaa Stephenille vielä mahdollisuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina virkistävää lukea jotain itselle epätavanomaista, mutta on myös erityisen ihanaa palata omien suosikkigenrejen pariin takaisin, kun on seikkaillut muissa maailmoissa välillä. :)

      Poista
  3. Kyllä mukavuusalueelta kannattaa tosiaan joskus poiketa! :)

    Jos pidät Kingin tyylistä kirjoittaa, mutta esim. Hohto oli liian pelottava, niin suosittelen Kingin uudemmasta tuotannosta romaania 22.11.63. Se kertoo Kennedyn murhasta ja aikamatkustuksesta. Ei ole minusta varsinaisesti kauhuromaani. Kannattaa kokeilla siltikin, vaikka Kennedy ei kiinnostaisi pätkääkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, joten voisin lukea sen, kun seuraavan kerran palaan Kingin pariin. :)

      Poista
  4. Näin fanitytön näkökulmasta on mukavaa, että poistuit mukavuusalueeltasi nimenomaan Kingin kirjoittaman kauhun pariin :)

    Minä puolestani voisin suositella Kingiltä Eksyneiden jumalaa. Siinäkin kauhu tarjoillaan lapsen näkökulmasta, mutta se on vähän hienovaraisempaa ja ei-niin-pelottavaa kuin Hohdossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, muistan sen kun joskus uskallan palata Kingin tai ylipäätään kauhun pariin. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.