lauantai 15. maaliskuuta 2014

Vuonna 1984

George Orwell: Vuonna 1984
340 s., WSOY 1981, 5.p.
alkup. Nineteen eighty-four, 1949
suom. Oiva Talvitie

George Orwellin scifi-romaani Vuonna 1984 on ollut lukulistallani pitkään, kuten niin moni muukin teos. Kirjallisuuden genrejen kurssilla oli tämä yhtenä vaihtoehtona luettavaksi scifi-kirjaksi, joten päätin vihdoin lukea tämän. Orwellin Eläinten vallankumous on mielestäni melkoisen vaikuttava teos, joka edelleen on säilynyt mielessäni sangen voimakkaasti. Kirjoittamani arvio siitä ei ole mitään huippuluokkaa, todellakaan!, ja hieman ihmettelen arvosanaperusteitanikin, mutta linkitän sen kuitenkin tähän.

Vuonna 1984 kertoo yhteiskunnasta, jota edes etäisesti muistuttavaa ei soisi olevan olemassa milloinkaan. Kirjan teemana on se, miten valtio koko ajan valvoo kansalaisiaan eikä edes ajatukset ole omia. Kirjan iskulause "Isoveli valvoo" on todennettu teoksessa pöyristyttävissä määrin. Joka paikassa on kaukovarjostimia, joista tarkkaillaan jokaista liikettä, todellista tietoa vääristellään jatkuvasti paremmaksi ja miellyttävämmäksi, pienikin ele tulkitaan rikkeeksi Puoluetta kohtaan ja joka puolella vilisee Ajatuspoliisin miehiä. Ihmisiä katoaa jatkuvasti, mitään yksityisyyttä ei ole ja mihinkään ei voi luottaa.

Kirjan päähenkilö Winston käy läpi monenlaisia vaiheita, tärkeimpänä se, miten hän uskaltautuu vastustamaan valtavirtaa, vaikka siitä voi seurata ennen pitkää pelkkiä ikävyyksiä. Vaikka Winston uskaltaa epäillä Puoluetta, on silti teoksessa koko ajan nähtävillä se, miten ihmiset eivät edes uskalla ajatellakaan, etteikö nykyinen yhteiskuntamalli olisi oikeudenmukainen ja toimiva. Ihmisiltä on nitistetty kaikki oma tahto, ja ne joilla sitä on, on aivopesty ajamaan tosiasiassa Puolueen tahtoa ikään kuin omanaan. Mielestäni siinä on jotakin riipaisevaa. Kaikki perinteiset siteet ihmisten välillä (sukulaisuus, ystävyys, rakkaus, yleinen kiintymys) on pyritty karsimaan pois. Orwell osoittaa ikään kuin teoriansa siitä, mitä ihmisistä jää jäljelle, jos minkäänlaiset tunteet eivät ohjaa heidän toimintaansa.

Tämän kirjan lukeminen oli hyvin silmiä avartavaa. Aluksi en meinannut millään saada juonesta kiinni ja kirjan lukeminen otti niin sanotusti hieman hiekkaan, mutta yllättäen teos synkkyydestään huolimatta alkoi vetää sellaisella voimalla, että lukemista ei voinut lopettaa. Teoksen tapahtumat, erityisesti kidutuskuvaukset, järkyttivät oikeasti. Myös tunteettomuus ja manipulaation tulokset hätkähdyttivät. Tuntuu oudolta ajatella, että scifi-kirjan tapahtuma-aika on jo takanapäin. Siksi onkin helpottavaa, että kirjan luettua saa sanoa, että onneksi maailma ei muuttunut sellaiseksi kuin Orwell sen kuvasi.

♠♠♠♠
Kirjoitin tästä kirjasta myös koulun blogiin. Osa siitä on suoria lainauksia tästä tekstistä, joten kyse ei ole plagiaatista, jos kirjoittajana olen minä.

10 kommenttia:

  1. Hei ankan kuva on vaihtunut, ihana kuva!
    Orwellia en ole vielä lukenut, mutta toivottavasti pian saan aikaiseksi :) Ihanaa viikonloppua Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, heti huomasit, vaihdoin aamulla. :D Kiitos paljon! :-)

      Ihanaa viikonloppua myös ihanalle Annille! :)

      Poista
  2. 1984 on tosiaan vaikuttava kirja. Itselleni ei tosin tullut kovin helpottunut olo kirjan lukemisen jälkeen. Sälkäpiitä karmii ajatus siitä kuinka Orwell on poiminut kirjaansa monia Stalinin ajan Neuvostoliittoon kuuluneita käytäntöjä ja kuinka tuo yhteiskunta, jossa ihmiset ovat aivopesun kohteena ja jossa perheenjäsenet käyvät toisiaan vastaan kuulostaa pelottavasti siltä mitä Pohjois-Koreassa tapahtuu tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että Orwell hyödynsi tosiasioita kirjassaan hyvin ja valitettavasti esimerkiksi juurikin tuolla Pohjois-Koreassa on samankaltaista meininkiä kuin tässä kirjassa. Helpotus tuntui ehkä juurikin siksi, että tuo Orwellin kuvaama yhteiskunta ei ole ainakaan niin laajalle levinnyt ja toivottavasti ei aivan yhtä kauheakaan kuin mitä kirjassa on. Minulle jäi tästä kirjasta tunne, että maailmassa on vielä toivoa olemassa, vaikkakaan kaikkien valtioiden kohdalla ei välttämättä siltä tunnu.

      Poista
  3. Kyllä näitä 1984-käytänteitä todella on monissa diktatuureissa, vaikkakaan niitä ei onneksi koskaan ole ollut koko maailmaa kattavina. Orwell oli hyvä ennustaja. Varmaan monet kirjailijat ovat saaneet vaikutteita dystopia-romaaneihinsa juuri tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Tildalle jo vastasin, haluaisin uskoa ja toivoa, että aivan näin kauheaa ei olisi missään ja että maailmassa vielä olisi toivoa. Eniten ehkä ajattelin helpotuksella juuri sitä, että kaikki ei ole ainakaan ihan niin pahasti kuin mitä Orwell kuvasi.

      Poista
  4. Käväisin lukemassa myös, mitä olit kirjoittanut Eläinten vallankumouksesta. Minulla päällimmäisenä pyörii mielessä siitä tehty filmi ja kauhea kohtaus lopussa, jossa ei enää ole mitään eroa sialla eikä ihmisellä. Siinä sika ja isäntä juopottelevat yhdessä, sika nousee kahdelle jalalle, sen naamalihat vellovat ja vääntyilevät, ja eikös kohta sika ja isäntä ole kuin toistensa klooneja. Siinä sika on alennut ihmisen tasolle. En muista, tuliko tämä kirjassa näin karmaisevana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole nähnyt elokuvaa enkä muista ainakaan kirjasta tuollaista kohtausta, en ainakaan noin rajuna saa mielikuvaa päähäni. Eläinten vallankumouksessa karmaisevaa oli tosiaan juuri se, että ihmisistä ei tullut eläinten kaltaisia vaan eläimistä ihmisen. Olen aina ajatellut, että eläin on paljon vilpittömämpi kuin ihminen: ei satuta tahallaan, seuraa vain vaistojaan, joten ei ihme, että teos teki minuun vaikutuksen. Se on kyllä sellainen kirja, jonka voisi joskus lukea uudelleenkin.

      Poista
    2. Minullakin on sellainen muistikuva, että kirjassa ei ollut tätä. Elokuva korosti enemmän ihmisen pahuuden siirtymistä eläinten valtakauteen.
      Olen aina ajatellut, että monissa sanonnoissa annetaan väärää todistusta eläimistä, esim. ihminen on ihmiselle susi - höh, olisikin!

      Poista
    3. Tuo mitä sanoit sanonnoista on kyllä aivan totta. Itse kyllä käytän tuota ihminen on ihmiselle susi -sanontaa sangen usein, kai se on vain niin vakiintunut sanontatapa, mutta samaan aikaan vaahtoan usein myös siitä, miten eläimet ovat vilpittömiä otuksia. Ehkä parempi sanonta olisi "ihminen on ihmiselle ihminen"!

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.