lauantai 2. elokuuta 2014

Nuoren opettajattaren varaventtiili

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
246 s., Otava 1994, 15. p.
1.p. 1926

Luin helmikuussa koulutehtävää varten Hilja Valtosen Vaimokkeen ja totesin heti suoralta kädeltä, että se ei jää viimeiseksi lukemakseni Valtoseksi. Hänen esikoisteoksensa Nuoren opettajattaren varaventtiili viihdytti minua yhtä hyvin kuin Vaimokekin.

Nuoren opettajattaren varaventtiili on päiväkirjaromaani, jossa tuore opettajatar Liisa Harju kuvaa ensimmäistä vuottaan opettajana Pohjanmaalla. Nuori ja iloinen nainen joutuu kohtaamaan uudessa työssään ja kotipaikassaan monenlaisia vanhoja tapoja ja tottumuksia sekä suoranaista kiusantekoa. Periaatteistaan tinkimätön nainen aiheuttaa pahennusta etenkin valtaapitävän rouvasväen keskuudessa, mutta Harjun Liisapa ei niin vain jääkään toiseksi.

Liisassa on paljon samaa kuin Vaimokkeen Kirstissäkin: hän on sanavalmis, tinkimätön, itsellinen, välillä turhankin kipakka ja mielikuvitukseltaan rikas. Näistä piirteistä huolimatta löytyy Liisalta myös tilannetajua, vaikka perin ilkikurisesti hän osaakin piikkejä puheisiinsa piilottaa. Pidin kovasti juurikin Liisan sanailuista, jotka väkisinkin naurattivat. Päiväkirjalleen eli varaventtiililleen hän kuvaa tapahtumia oikein huvittavasti ja mielikuvia herättävästi.

Oikeastaan tässä teoksessa oli pitkälti melko selvää, miten asiat lopulta kääntyvät. Silti se ei himmentänyt lukuiloani pätkääkään, sillä viihdyin teoksen parissa oikein hyvin. Valtosen teksti on eloisaa, aitoa ja sujuvaa. Välillä kyllä silmään pisti jotkin sanamuodot, jotka toki ennen olivat varmasti ihan viattomia, mutta nykyihminen käsittää niillä ensisijaisesti jotain muuta. Yksi näistä termeistä on "rakastelu". Tämän nostin esiin ihan sillä, että tosiaankin lienee hyvä muistaa Nuoren opettajattaren varaventtiilin ensi-ilmestymisen aika, sillä kirjahan on aina enemmän tai vähemmän aikakautensa tuote.

♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Noin vuosi sitten kuuntelin tämän äänikirjana, se toimi hyvin niinkin ja oli hupaisaa autoseuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti oli hupaisaa, matka taisi taittua kuin huomaamatta? :D Itselläni ainakin aika hurahti tämän parissa kuin siivillä. :D

      Poista
  2. Kivaa, kun joku muukin lukee vielä Valtosta ja Mustosen vanhoja. Olet lukenut aika monta kirjaa, jotka minulla on TBR-listallani. Mielenkiintoista niistäkin lukea arvioitasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka mukavaa, että myös vanhempia kirjoja käsittelevillä postauksillani on lukijoita tai ainakin yksi lukija! :) Mielestäni Mustosen vanhat ovat hänen parasta antiaan, jos puhutaan puhtaasti romantiikka-aiheisesta kirjallisuudesta, mutta myös uudet historialliset sarjat puhuttelevat.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.