Dekkariviikko: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

199 s., WSOY 2015

alkup. Hercule Poirto and the Greenshore Folly, 1954

suom. Antti Autio ja Pekka Marjamäki

kansi: Tom Adams

 

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on alkuperäinen lyhyempi versio yhdestä Christien tunnetuimmasta teoksesta, Kuolleen miehen huvimajasta. Tämä pienoisromaani kiinnitti alunperin huomioni erityisesti upean kantensa vuoksi, sillä värit ja kokonaisuus vangitsivat katseeni ja tuli tunne, että tuon kirjan haluan lukea. Minuun aika harvoin kansikuvataide vaikuttaa niin voimakkaasta, mutta nyt kävi niin. Kirjassa onkin johdantoteksti kannen taiteilijalta, ja lisäksi vielä esipuhe kirjailijan tyttärenpojalta ja lopussa taustaa teoksen synnylle. Kokonaisuutena Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on siis todellisuudessa noin 150 sivun mittainen.

 

Tarina alkaa siitä, kun Hercule Poirot saa puhelun ystävältään Ariadne Oliverilta, joka on salapoliisi. Ariadnea on pyydetty laatimaan murhaleikki kyläjuhliin, mutta hänestä on yllättäen alkanut tuntua siltä kuin jotakin olisi pielessä ja jotain kamalaa tulisi tapahtumaan. Hän tarvitsee Poirotia avukseen selvittämään onko hänen aavistuksillaan mitään todellisuuspohjaa ja jos on, niin miten tragedia saadaan estettyä.

Agatha Christie on suosikkidekkaristini, eikä minun varmaan tarvitse sen kummemmin ruveta selvittämään mitkä syyt siihen ovat vaikuttaneet. Pienoisromaanissa Christien kyvyt eivät mielestäni pääse esiin yhtä hyvin kuin täysimittaisessa romaanissa, sillä tarina tuntuu säntäävän eteenpäin yksityiskohdasta toiseen ja kohti vääjäämätöntä päätöstä,. Minä ainakaan en oikein ehtinyt mukaan selvittämään rikosta, sillä loppuratkaisu kerrottiin hyvin nopeasti rikoksen tapahtuman jälkeen, joten tuntuu kuin yksi Christien teosten kiehtovimmista puolista eli ovela juonenpunonta ja yllätykselliset ratkaisut olisivat jääneet tyystin pois. Tästä syystä on vaikea verrata tätä muihin lukukokemuksiini Christien dekkareista.

 

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus oli minulle hyvä aloitus dekkariviikolle, sillä luen melko harvoin dekkareita. Nyt sain pehmeän laskun genren pariin ja minulle jäi jopa halu lukea lisää Christien dekkareita. En tiedä ehdinkö niiden pariin dekkariviikon aikana, mutta ehkä sitten myöhemmin kesällä.