Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen
190 s., WSOY 2015
alkup. La femme au carnet rouge 2014
suom. Lotta Toivanen
kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Yllätän itseni(kin) sillä tosiasialla, että olen kesäkuun aikana lukenut jo peräti kolme ulkomaista teosta, kun yleensä luen lähinnä kotimaista. Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen alkoi kiinnostaa minua heti ilmestyttyään keväällä, mutta varasin teoksen vasta äskettäin. Yleensä ulkomaisista kirjoista tartun lähinnä sellaisiin, joiden kirjailijat ovat edes nimeltä tuttuja ja kirjoistakin olen saattanut jotain arvosteluja lukea. Laurainin teos on poikkeus ja tämä oli kyllä HYVÄ. Luin Punaisen muistikirjan naisen lähes yhdeltä istumalta, sillä tässä oli jotain todella lumoavaa. Kyseessä on Laurainin viides ja (toivottavasti vain toistaiseksi) ainut suomennettu romaani.
" Laukku on mennyttä, en enää koskaan näe sitä. Osa häntä oli juuri kadonnut mitä rajuimmalla tavalla. -- Mutta ei, laukkua ei enää ollut. Se oli kaukana kadulla, irti riuhtaistuna, liiti juoksevan miehen kädessä, ja tämä avaisi sen ja löytäisi hänen avaimensa, henkilökorttinsa, muistonsa. Koko hänen elämänsä. Hän tunsi miten silmiin kihosi kirveleviä kyyneleitä. "
Punaisen muistikirjan nainen, s. 8
Teos kertoo kirjakauppias Laurent Letellieristä, joka löytää aamukävelyllään hylätyn käsilaukun roskapöntön kannen päältä. Alunperin Laurent aikoo viedä laukun poliisille, sillä on todennäköistä, että kaunis ja tavaroita sisältävä laukku on varastettu omistajaltaan. Laukku kuitenkin jää Laurentin haltuun ja hän ryhtyy jäljittämään laukun omistajaa siitä löytyneiden tavaroiden perusteella. Henkilöllisyyspaperit puuttuvat, mutta moni muu esine, kuten hajuvesipullo, vanha peili, valokuvat, hieroglyfiavaimenperä ja etenkin punainen muistikirja piirtävät Laurentin silmien eteen kuvan naisesta, joka tuntuu välittömästi jotenkin läheiseltä ja tutulta. Lopulta laukku löytää omistajansa, mutta matkaan mahtuu monia käänteitä. Varastettu ja lopulta omistajalleen palautunut laukku muuttaa sekä Laurentin että laukun omistajan elämän.
Mielestäni teoksen perusideassa oli jotain hyvin viehättävää, vaikka en osaakaan hienosti kiteyttää tätä perusideaa. Teoksessa on ainakin romanttinen juonne, joka piirtyy esiin jotenkin hienovaraisesti. Romantiikka ei ole vahvimpia lajejani, mutta tässä kirjassa se toimii ja miellyttää. Tuntuu hieman siltä, että tämän kirjan tunnelmia on vaikea pukea sanoiksi, sillä ne pitäisi jokaisen päästä itse kokemaan. Minä ainakin olen vaikuttunut tästä teoksesta, joka sinänsä tuntuu vaatimattomalta, mutta jossa on kuitenkin suuria (ja ehkä näin listattuna hieman kliseisiäkin) ajatuksia: yksi hetki voi muuttaa kaiken, tartu hetkeen, seuraa sydäntäsi, uskalla.
♠♠♠♠
Ajatus siitä miten paljon käsilaukun sisältö voi kertoa naisesta, on mielenkiintoinen. Aloin miettimään mitä oman käsilaukkuni sisältö kertoisi minusta. Ainakin sen, että pidän Airwaves-purkasta ja käytän meikkiä. Normaaliolosuhteissa laukku kuitteineen ja paperilappusineen myös paljastaisi kykenemättömyyteni pitää tavaroita aina hyvässä järjestyksessä. ;-)
Oi, tämä kuulostaa niin hyvältä. Joku muukin kehui ja nyt sinä. Pitää siis lisätä kirja lukulistalle, varsinkin kun ranskalaisteokset ovat viime aikoina jääneet syyttä suotta paitsioon.
VastaaPoistaMusta tuntuu, että ranskalaisteokset ovat kohdallani aina paitsiossa. Ja kaikki muutkin ulkomaalaiset teokset. Ehkäpä vähitellen ryhdistäydyn, sillä viime aikoina Siilin eleganssi ja tämä Punaisen muistikirjan nainen ovat herätelleet kiinnostusta ranskalaista kirjallisuutta kohtaan. :)
PoistaMinäkin olen joskus miettinyt sitä, että mitä käsilaukun sisältö voi kertoa naisesta tai ihmisestä. Minulla on siellä usein vain pakolliset rahapussukka, avaimet ja ehkä huulirasva. Joskus korvatulpat ja kuitteja. Mutta joskus se on näistäkin tyhjä! :D
VastaaPoistaEn voi varmaan koskaan käsittää, että miten jotkut voivat kantaa niin minimaalista tavaramäärää mukanaan. Itsellä kun on yleensä kaikkea maan ja taivaan väliltä mukana, kun ei koskaan tiedä mitä tarttee: lompakossakin on korttien ja kolikoiden lisäksi mm. kynsiviila ja silmälasienpuhdistusliina. :D
PoistaLuin tämän pääsiäisen aikaan ja pidin kovasti. Tässä oli paljo kivaa. Minusta Modianon kytkeminen mukaan oli hauskaa, sillä se vaikutti niin aidolle. Romantiikkaa en lue paljon.
VastaaPoistaSamaa on sanottu kirjahyllystä, että sekin kertoo omistajastaan hyvin paljon.
Itse en ollut ennen tätä teosta kuullutkaan mistään Modianosta, mutta kieltämättä kytkös oli aidosti kuvattu. :)
PoistaItse en omalla kohdallani ehkä osaa ajatella, että kirjahylly kertoisi minusta välttämättä kovin paljoa. Kirjat paljastavat lähinnä sen, että historia ja kotimainen kirjallisuus ovat mieltymyksiäni, eikä muutkaan esineet (jotka vievät hyllystä ehkä isoimman osan) juuri mitään erityistä taida kertoa. Ehkä. Pitäisi kysyä joltakulta, joka näkee hyllyni eri silmin kuin minä. :)