tiistai 16. kesäkuuta 2015

Musta satu

Aki Ollikainen: Musta satu
155 s., Siltala 2015
graafinen suunnittelu: Leena Warsta
 
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi keräsi paljon huomiota ja se oli myös ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Nälkävuoden ilmestymisestä on parisen vuotta, mutta varmasti edelleen tuo näennäisen pieni kirja elää vahvasti ihmisten mielissä ja asettaa kyllä riman korkealle Ollikaisen toisen teoksen, Musta satu, kohdalla. Nälkävuodessa riitti ammennettavaa ja siitä oli helppo löytää ajatusta ja sanomaa, mutta Musta satu osoittautui jotenkin repaleiseksi kokonaisuudeksi enkä etsimälläkään löydä teoksesta mitään erityistä ajatusta tai asiaa, joka voisi olla sen "sanoma".
 
Musta satu sijoittuu kahteen aikatasoon, joista toinen on nykyaika ja toinen 1930-luku pirtutrokareineen ja poliittisine kuohuntoineen. Yhteinen linkki aikatasoille löytyy Tattarisuolta, jonne trokarit 1930-luvulla piilottivat lastejaan ja jossa huhutaan vietetyn salaperäisiä noitamenoja. Tuon aikatason keskeisin hahmo, pirtutrokari Heino, kohtaa Tattarisuolla asioita, jotka jättävät jälkeensä kysymyksiä aina seuraaviin sukupolviin asti. Nykyajan päähenkilö, perheellinen mies, haluaa selvittää Tattarisuon mysteerin, kun hänen vaimonsa lähtee poika mukanaan ja suvun tragediat valtaavat mielen.
 
Aluksi nämä kaksi aikatasoa vaikuttivat hyvin irrallisilta toisiinsa nähden ja ainoa yhteinen nimittäjä näytti olevan Tattarisuo, mutta yllättäen havahduin siihen, että yhteinen tekijä onkin sukulaisuus näiden aikatasojen miesten välillä. Vaikka tämän yhteisen tekijän oivalsinkin, en silti täysin ymmärrä miksi tähän oli pitänyt kietoa kaksi aikatasoa toisiinsa: totuus on, että 1930-luku oli paljon mielenkiintoisemmin kuvattu kuin nykyaika ja siitä on myös helpompi löytää jonkinlaista sanomaa muun muassa siitä mitä tapahtuu, kun nälkä kasvaa syödessä. Nykyaikaa kuvaava aikataso oli pelkästään jotenkin omituinen ja ehkä hieman tajunnanvirtainen.
 
Musta satu oli Tattarisuomiljöönsä puolesta aika kiehtova ja hienoinen mystiikka toi mukavaa jännitystä tarinaan, mutta siitä huolimatta tämä kirja ei oikein sano minulle mitään. Tästä kirjasta jää vahva muistijälki, sitä en lainkaan kiellä, mutta siitä huolimatta juonenpunonta on jotenkin mitäänsanomatonta eikä tarina näytä johtavan oikein mihinkään "järkevään" lopputulokseen. Mielenkiintokin pysyi ihan hyvin yllä nykyajan aikatasosta huolimatta, mutta silti tämä kirja jäi minulle ulkokohtaiseksi. En tiedä olinko itse asettanut Ollikaiselle riman liian korkealle, mutta minua tämä ei nyt kyllä vakuuta.
 
♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Minuakaan tämä ei täysin vakuuttanut ja onkin jotenkin helpottavaa huomata, ettei ole ainoa... Toisaalta tässäkin näkyy kirjailijan taituruus, mutta ei tämä ole Nälkävuoden veroinen. Ehkä kolmas kirja kertoo totuuden? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin aina näiden "hehkutettujen" kirjojen tai kirjailijoiden kohdalla kyllä tuntuu pieni paine siitä, että olenko suurten massojen kanssa samaa mieltä. Joskus hieman epäröityttää, että enkö vain minä ole tajunnut teoksen olemusta. Silloin on kyllä helpottavaa huomata jonkun muun teksti, jossa ollaan samoilla linjoilla itsen kanssa. :-D

      Saas nähdä millaisen totuuden kolmas kirja kertoo. :D

      Poista
  2. Hyvin samoja mietteitä. Minä en edes ehtinyt lukea kirjaa loppuun, sillä se oli viikon pikalainassa, enkä jotenkin vain päässyt tässä eteen päin. Nuo 1930-luvun osiot olivat mielenkiintoisia, mutta kuten sanoit - nykyaika tuntui jotenkin irralliselta ja vähän jaarittelulta. Ehkäpä vielä joskus palaan tähän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kyllä tuntui, että tarina sinänsä vei mukanaan ainakin silloin, kun pääsi 1930-luvun osioihin, mutta ymmärrän kyllä, että välttämättä sekään ei riitä viemään tarinaa eteenpäin: ne nykyajan osiot siinä välillä turhauttavat!

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.