Ilkka Raitasuo ja Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa
252 s., Like 2010
Meillä on kirjallisuuspiirin seuraavana aiheena elämäkerrat. Päätin sitä varten lukea jo hyvän aikaa lukulistallani olleen Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjoittaman Kellokosken prinsessan, joka kertoo Kellokosken sairaalassa asuneesta mielenterveyspotilaasta Anna Svedholmista.
Anna Svedholmin (1896-1988) elämänkulku oli kaikkea muuta kuin helppo. Anna Svedholmin elämään mahtui monia vastoinkäymisiä, joiden on arveltu vaikuttaneen ratkaisevasti hänen mielenterveytensä järkkymiseen: isän tapaturmainen kuolema ja Annan päätyminen kasvatettavaksi muualle, huonot perhesuhteet, avioero ja lopulta taloudellisiin vaikeuksiin ajautuminen sinetöivät Annan kohtalon. Hänellä oli ollut jo aikaisemmin mielenterveysongelmia, jotka hän kuitenkin pystyi hallitsemaan. Pian koitti kuitenkin aika, jolloin Anna sijoitettiin pysyvästi Kellokosken sairaalaan.
Anna Svedholm (o.s. Lappalainen) sai elämänsä aikana useita diagnooseja, mutta lopulliseksi diagnoosiksi tuli maanisdepressiivisyys. Anna asui Kellokosken sairaalamiljöössä 1930-luvun alusta lähes viimeisiin elinvuosiinsa asti. Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa Anna siirrettiin Nikkilän sairaalaan. Anna otti kuitenkin suvereenisti paikkansa minne ikinä menikin. Maanisdepressiivisyyden lisäksi Annalla oli todettu suuruusharha. Hän väitti olevansa englantilainen prinsessa, jonka kotka oli kuljettanut Suomeen hänen ollessaan vielä pieni. Anna vaati kuninkaallista kohtelua ja hän kuvittelikin omistavansa paitsi Kellokosken sairaalan (kartanonsa) myös muut Kellokosken kylän rakennukset. Lisäksi hän puhui useista julkisuudenhenkilöistä läheisinä tuttavinaan tai sukulaisinaan.
Olen joskus nähnyt Anna Svedholmista kertovan elokuvan Kellokosken prinsessa, joten siitä alunperin tuli ajatus lukea kirjakin. Nyt lukukokemuksen jälkeen voin todeta, että elokuvasta saamani kuva täydentyi hyvin. Annan tarina oli ihan mielenkiintoinen, mutta toisaalta taas hyvin surullinen. Millaista Annan elämä olisi voinut olla nykypäivänä, kun mielenterveysongelmiin ei etsitä apua malariasta tai insuliinishokkihoidoista? Tässä teoksessa tulee myös esitellyksi keskeisiä mielenterveysongelmien hoitomuotoja, joita myös Annaan testattiin hänen pitkän "potilasuransa" aikana.
Tämä oli miekenkiintoinen kirja. Lukiessani tämän vuoden uutuskirjaa "Parantola", tämä palasi mieleeni. vaikka parantola onkin fuktiivinen ja kertoo eri sairaudesta, saa molemmisra kuvan menneistä hoitomuodoista.
VastaaPoistaMinullekin tuli Parantola mieleen tätä lukiessa. Tällaiset kirjat - oli sitten tieto tai kauno - on just hyviä, kun saa uutta tietoa ja oma käsitys asioista laajenee. :)
PoistaTämä prinsessakirja on vielä lukematta, valitettavasti. Elokuva oli todella hyvä :)
VastaaPoistaSitten kyllä tosiaan suosittelen tätä, minulle tämä täydensi elokuvan niin hyvin. :)
PoistaLuin tämän pari vuotta takaperin, todella mielenkiintoinen kuvaus, läpileikataan mielenterveyshoidon historiaa yhden ihmiskohtalon kautta. Ja tuli opittua mistä sana ''seinähullu'' on peräisin!
VastaaPoistaMinullekin tuon käsitteen tausta oli uutta tietoa, ja painoin sen visusti mieleeni voidakseni sopivassa kohtaa prassailla tiedoillani. :-D Mutta todella on kyllä kyseessä mielenkiintoinen teos!
Poista